Poika ja mekko

David Walliams: Poika ja mekko

(The Boy in the Dress, 2008)

Tammi 2015, 220s.

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kuvitus: Quentin Blake

Vuosi sitten meillä ihastuttiin David Walliamsin ensimmäiseen suomennettuun kirjaan, Herra Lemuun. Olen odottanut malttamattomana lisää käännöksiä, sillä vaikka oma kielitaito riittäisikin hyvin alkukielisten lukemiseen, haluan ehdottomasti lukea nämä kaikki lasten kanssa.

Dennis on 12-vuotias koululainen, joka rakastaa jalkapalloa ja kauniita vaatteita. Hänestä on epäreilua, että poikien vaatteet ovat aina tylsiä ja ankeita, kun taas tytöille on tarjolla lähes rajattomasti toinen toistaan upeampia vaatteita mitä ihanammista materiaaleista. Hieman häpeillen Dennis ostaa lähikaupasta Voguen, jonka upeat kuvat kiehtovat häntä. Mutta kun yksinhuoltaja/rekkakuski-isä löytää patjan alle kätketyn lehden (etsiessään Dennisin isoveljen isältä "lainaamaa" aikuisten lehteä, jossa on kuvia alastomista naisista), nousee kova meteli. Vielä suurempi meteli nousee siitä, kun Dennis suostuu uuden ystävänsä Lisan ylipuhumana pukeutumaan tytöksi ja lähtemään ranskalaista vaihto-oppilasta esittäen jopa kouluun mekko päällään.

Poika ja mekko osoittautui Herra lemuakin paremmaksi kirjaksi. Jopa normaalisti äärimmäisen iltauninen eskarilainen sinnitteli hereillä useimpina iltoina, sillä tarina oli etenkin poikakuulijoiden mielestä todella hauska. Walliamsin tapa käsitellä isoja aiheita on upea. Dennisin mieltymys tyttöjen vaatteisiin ja muotiin ylipäätään kuvataan erittäin luontevana asiana, johon joidenkin aikuisten on kuitenkin vaikea suhtautua. Dennisin vanhempien riitaisa ero mainitaan kyllä, mutta eron syitä ei erikseen kerrota. Äiti on vahvasti läsnä Dennisin ajatuksissa, mutta muuten äiti on kadonnut lastensa elämästä täysin.

Siinä missä aikuinen tai teini voi lukea Pojan ja mekon kertomuksena transvestisuudesta, lapsille kirja näyttäytyy taatusti kepeämpänä kertomuksena. Oli jännää seurata, kuinka iltasatua kuuntelevien lasten suhtautuminen Dennisiin muuttui kirjan myötä. Aluksi heitä hämmästytti suuresti, miksi kukaan poika haluaisi käyttää hametta, seuraavaksi he pohtivat voisivatko itse pistää mekon ylleen. Lopulta hekin alkoivat suhtautua asiaan mutkattomammin ja kirjan loputtua vaivaamaan jäi ainoastaan se, missä Dennisin äiti oli.

Walliamsin huumori on monipuolista ja nasevaa. Ulkopuolinen kertoja ei pysy täysin taustalla, vaan ilmaisee välillä oman mielipiteensä tai tietämättömyytensä hyvin suoraan. Sivuhenkilöistä on pakko mainita lähikaupan erittäin myyntihenkinen omistaja Raj, jonka omalaatuiset tarjoukset saivat vanhimman lapsen nauraa hekottamaan ääneen vielä seuraavana päivänäkin.

Poika ja mekko on loistava kirja, jolla on paljon annettavaa kaikenikäisille lukijoille.