 |
| Siri Kolu: Me Rosvolat Otava 2010, 223s. |
Luulenpa, että meidän iltasatutuokiot ovat joksikin aikaa turvattuja: Me Rosvolat upposi lapsiin niin hyvin, että pakkohan sarjan muutkin kirjat on lukea.
Vainiston perheen matka mummolaan sujuu aluksi juuri siten, kuten automatkat yleensä menevät: on kuuma ja ilmastoinnista huolimatta nihkeää, isää hermostuttaa takapenkillä kinastelevat lapset ja äiti yrittää taistella matkapahoinvointia vastaan. Isosisko Vanamo omii karkkipussista kaikki salmiakit, mutta kymmenvuotias Viljahan siitäkin nahistelusta saa syyt niskoilleen ja moitteet varastamisesta. Mummolaan asti ei kuitenkaan tarvitse riidellä karkeista, sillä maantierosvot pysäyttävät Vainistot ja ryöstävät matkatavaroiden lisäksi Viljan. Tietysti Viljaa pelottaa ja pakeneminen tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Jonkin ajan kuluttua Viljasta tulee kuitenkin luonteva osa Rosvoloiden perhettä ja alkaapa hänkin osallistua rosvoretkille.
Me Rosvolat on hauska, vauhdikas ja ihastuttavan erilainen seikkailu. Rosvot ovat rosvoja, mutta varsin hyväntahtoisia sellaisia: väkivaltaan ei turvauduta ja ryöstösaaliiden aatelia ovat karkit, ei raha. Rosvojoukon kapteenina toimii Hurja-Kaarlo, kuskina hänen vaimonsa Hilda. Rosvolan perheen lapset, Hele ja Kalle toimivat (ainakin lähes) täysivaltaisina rosvoina vanhempiensa ja Kulta-Peten rinnalla.
Vaikka en itse kirjaan suoranaisesti hullaantunut, lasten ihastusta oli ihana seurata. Kuulostakoon kuinka imelältä tahansa, niin lasten hörähtelyt ovat parasta kuultavaa iltaisin. (Tarkennan edellistä lausuntoa: hörähtely, joka kumpuaa jostain muusta kuin pieruvitseistä.) Lasten suusta kirja sai kritiikkiä ainoastaan siitä, että siinä puhuttiin niin herkullisesti karkeista. Vanhin poika nimittäin ryhtyi vuoden karkkilakkoon pari kuukautta sitten ja usein toistuvat karkkihehkutukset ihan ymmärrettävästi muistuttivat karkkitarjonnan laajuudesta ja herkullisuudesta.
Me Rosvolat elokuva on kyllä pakko nähdä, vauhtia siitäkään tuskin puuttuu.
PS: Katsoimme elokuvan eilen ja uudestaan tänä aamuna. Ihan kiva, mutta ei noussut kirjan tasolle. Juoni oli odotetusti aivan erilainen, mutta meidän mielestä tunnelma ei ollut tarpeeksi riehakas. Meitä myös vähän haittasi, että Hele näytti paljon kiltimmältä ja nuoremmalta kuin kirjassa ja Kallenkin olimme kuvitelleet isommaksi pojaksi.
Minulla kävi samoin, että en oikein ihastunut kirjaan, mutta kohderyhmähän sen päättää mikä on hyvää ja mikä ei eli lapset :) Kirja on edelleen postaamatta, mutta tulossa on yksi toinen Siri Kolun lastenkirja.
VastaaPoistaMai, Joo, lapsethan sen iltasadun kohderyhmää ovat, joten äiti voi joskus joutua lukemaan jotain vähän vähemmän itseään kiinnostavaa. Ei Me Rosvolat missään nimessä huono ollut, mutta odotan jotakin vielä hurjan paljon vinhempaa.
PoistaOlen kuunnellut tämän sarjan äänikirjana, ja siten se toimi erittäin hyvin. Ensimmäisen osan luki Hannu-Pekka Björkman, ja voi että kun hän olisi lukenut koko sarjan! Oli niin vaikeaa tottua muihin lukijoihin, vaikkeivät hekään huonoja olleet. Pidin sarjasta, minusta tämä oli aika hauskaa kuunneltavaa aikuisellekin - varsinkin työmatkoilla autossa kuunneltuna. :)
VastaaPoistaMarikaOksa, Meillä ei tällä hetkellä ole toimivaa cd-soitinta, joten äänikirjat ovat siltä osin pois suljettu vaihtoehto :/
PoistaMeidänkin lasten suosikki! Tytöt ovat lukeneet kaikki osat itse ja tämä eka osa luettiin ensimmäisenä yhdessä. Toinen osa kuuluu parasta aikaa autoradiosta ties monettako kertaa.
VastaaPoistaElokuva osui minulla suoraan sydämeen, sillä kesämaisemat ja "on the road"-meininki oli jotenkin vastustamattomasti yhdistetty.
Elina, Elokuvassa on toki ihanaa kesäisyyttä, mutta tykkäsin kirjasta paljon enemmän. Tällä hetkellä me luetaan Suomen lasten iltasadut -kirjaa, jonka jälkeen ehkä hyppäämme jälleen Rosvoloiden kyytiin. (Ellei joulupukki tuo jotakin ohi kiilaavaa luettavaa.)
Poista