Jenny Lawson: Furiously Happy: A Funny Book About Horrible Things Macmillan Audio 2015, 8h 20min. Lukija: Jenny Lawson |
Lähes kolme vuotta sitten onnellisen sattuman kautta löysin Jenny Lawsonin omaelämäkerran, Let's Pretend This Never Happened. Joskus viime keväänä huomasin, että Lawsonilta on tulossa uusi kirja ja odotin malttamattomana, että saisin kirjan käsiini. Fyysistä kirjaa en ole vieläkään saanut hankittua, mutta Overdriven valikoimista klikkasin lainaan Lawsonin itsensä lukeman äänikirjaversion. Kyllä kelpasi virkata isoäidinneliöitä peitoksi ja pidätellä naurua näitä juttuja kuunnellessa.
Furiously Happy on edellisen kirjan tapaan omaelämäkerrallinen, mutta tällä kertaa Lawson keskittyy mielenterveysongelmiinsa. Lawsonilla mielenterveysongelmat alkoivat jo lapsuudessa ja jatkuvasta hoidosta ja lääkityksestä huolimatta ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, masennus ja tarkkaavaisuushäiriö (ADD) tekevät arjesta ajoittain hyvinkin haastavaa. Vaikka kirjan aiheet ovatkin rankkoja, vaikeita ja ahdistavia, Lawsonin tyyli on kaikkea muuta. Ei hän kepeästi itsemurha-ajatuksistaan ja -yrityksistään puhu, mutta kokonaisuutena kirja on ehdottomasti hauska.
Lawsonin huumorintaju on ihanan suorasukaista ja rajatonta: mille tahansa voi nauraa. Ehkä hänen kirjoissaan (ja blogissaan) pitäisikin olla varoitus hugleikurdagssonmaisuudesta, sillä paikoin liikutaan siinä hyvän ja mauttoman huumorin näkymättömällä rajalla.
Täytetyt eläimet ovat jälleen merkittävässä roolissa. Kirjan kantta koristaa Rory, täytetty pesukarhu, joka on kuin raivoisan onnellisuuden ruumiillistuma. Uniongelmistakin kärsivä Lawson on hyödyntänyt Rorya mm. kissarodeossa, josta perheen kissat eivät ole yhtä innostuneita kuin Lawson ja ilmeestä päätellen myös Rory. Voisi luulla, että jos postilaatikosta löytää kolme kissannahkaa, ihmetystä herättäisi se, miksi joku on halunnut lähettää kolme kissannahkaa. Lawsonia sen sijaan kummastuttaa nahkojen määrä: erään rouvan kanssa oli ollut puhetta kissannahkahanskoista (kitten mittens), mutta käsiä on vain kaksi. Mitä sillä kolmannella pitäisi oikein tehdä?
Äänikirjana Furiously Happy oli aivan loistava kokemus. Vielä paremman siitä olisi tehnyt vain se, jos Lawsonin aviomies, Victor, olisi lukenut omat repliikkinsä. Lawson on kuitenkin niin ilmeikäs lukija, että lopputulos on täydellisyyttä hipova ilman miesääntäkin. Pari kertaa nauroin ääneenkin, vaikka olisi pitänyt olla ihan hipihiljaa, etteivät lapset herää. Onneksi eivät heränneet ja sain jatkaa kuuntelua ihan rauhassa. Äänikirjan ainoa huono puoli on se, ettei siinä ole kuvia. Ehkä lainaan e-kirjan ihan vain nähdäkseni sen erikoisen japanilaisen vessan tai Lawsonin alkuperäisen kansikuvaidean.
Suosittelen Furiously Happya kaikille, varsinkin niille jotka lupaavat ihastua siihen.
Olen hauskojen kirjojen ystävä, joten pitäisi ehdottomasti lukea Lawsonia! Suositteletko muuten lukemaan ensin tuon Let's Pretend This Never Happenedin, antaako se jotain hyviä taustatietoja tätä uudempaa ajatellen?
VastaaPoistaLaura, Oi olisipa ihanaa jos lukisit nämä! Suosittelen lukemaan ensin Let's Pretendin, koska Lawsonin lapsuudenkoti ei tosiaan ole ollut aivan se tavanomaisin, eikä tässä jälkimmäisessä isommin palata niihin perhejuttuihin.
PoistaOoh, kuulostaa kreisiltä! Muistelen että ehkä olen tuosta aikaisemmasta lukenutkin, mutta itse kirjaa en ole haalinut. Pitääpä laittaa ensi vuoden listalle nämä, kuulostavat juuri sopivilta. Äänikirjojen miinuspuoli on kyllä tosiaan tuo kuvattomuus, kyllä tuollaiset pitäisi päästä näkemään.
VastaaPoistaLinnea, Suosittelen ihan hurjasti! Se täytyy kyllä Lawsonin kunniaksi sanoa, että hän kyllä kuvaili aika seikkaperäisesti kaikki kuvat - tai ainakin ne, joista tekstissäkin puhuttiin.
PoistaJa äänikirjassa oli bonusluku, jota kirjakirjassa ei ole!
PoistaSiina, Totta! Hyvä kun nostit tämänkin mahtavuuden esille! :)
PoistaMahtava kansi ja mahtavalta kuulostaa sisältökin.
VastaaPoistaMarjatta, Minulle tämä oli ihan täydellinen. Suosittelen, myös sitä Let's Pretendiä. :)
PoistaKiitos että löysin tämän kauttasi! Tämä oli aivan helmi, olen aivan Lawson-fani. Hankin saman tien esikoiskirjankin.
VastaaPoistaSiina, Olen ihan sanomattoman iloinen, että luit tämän! Ja että tykkäsit, siitä olen vielä iloisempi <3
PoistaLawsonin tyyli on mahtavan hervoton.
Tykkäät varmasti Let's Pretendistäkin :)