maanantai 12. joulukuuta 2016

Professori ja taloudenhoitaja

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
(Hakase no Aishita Sûshiki, 2003)
Tammi 2016, 286s.
Suom. Antti Valkama

Professori ja taloudenhoitaja on rauhallinen, lämminhenkinen ja kaunis kertomus epätodennäköisestä ystävyydestä. Entinen matematiikan professori on ollut vuosia aikaisemmin onnettomuudessa, jonka jäljiltä hänen muistinsa toimii vain 80 minuutin pätkissä. Onnettomuutta edeltävän ajan professori muistaa vallan hyvin, mutta sittemmin hänen elämänsä on kulkenut noissa lyhyissä sykleissä. Tällainen muistihäiriö on tietenkin monella tapaa haastava, jopa siinä määrin, että professorin taloudenhoitajat vaihtuvat tiuhaan. Tarinan kertoja, professorin tuorein taloudenhoitaja, yrittää parhaansa mukaan hoitaa professorin taloutta ja avustaa tätä arkisissa puuhissa. Professori on kiinnittänyt vaatteisiinsa muistilappuja, joista tärkeimmässä kerrotaan hänen muistinsa rajallisuudesta. Pian professorin muistilappujen sekaan ilmestyy uusi lappu, joka muistuttaa häntä uudesta taloudenhoitajasta. Jonkin ajan kuluttua siinä mainitaan myös taloudenhoitajan poika, Juuri.

Professorille matematiikka on paljon muutakin kuin laskutoimituksia. Hänelle numerot ja luvut kertovat enemmän kuin muille ihmisille. Nopeasti taloudenhoitaja ja hänen poikansakin pääsevät hieman perille esimerkiksi alkulukujen kauneudesta. Kolmikolla on selkeät rutiinit ja heitä yhdistää matematiikan lisäksi baseball.

Matematiikka on tässä kertomuksessa kuin yksi päähenkilöistä, joka ottaa tilansa lempeän varmasti. Minulla on matematiikkaan sillä tavalla mutkikas suhde, että lukiossa pärjäsin (lyhyessä) matematiikassa oikein hyvin, mutta jatko-opinnoissa en yhtäkkiä osannutkaan enää mitään. Omalla kohdalla opettajalla oli valtavan iso merkitys ja tätä kirjaa lukiessa professori muistuttikin mielikuvissani tuota rauhallista ja pitkäpinnaista parrakasta miestä, jonka opeilla minäkin ymmärsin numeroiden päälle.

Professori ja taloudenhoitaja on ihastuttava kirja. Sen tunnelma on melkein raukea, jopa rentouttava. Vaikka juonikuvioon mahtuu myös lukijan tunteita kuohuttavia käänteitä, kokonaisuus on sydäntälämmittävän kaunis. Pidin tästä ihan valtavasti. Pakko laittaa tähän sydän:<3

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Katarooma, suosittelen! Sopii varmasti vaikka joulun ajan rauhoittumislukemiseksi :)

      Poista
  2. Minä pidän kans! Kirjoittelinkin tästä just vkoloppuna <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, täytyypä tulla blogiisi katsomaan, mitä olet kirjoittanut. Oli kyllä ihana kirja :)

      Poista