tiistai 20. joulukuuta 2016

Pari lyhytarviota: Lost in Suomi ja Tee se itse -vauva


Olen tullut kuunnelleeksi äänikirjoja sen verran tiiviiseen tahtiin, että bloggausajan rajallisuuden vuoksi yhdistän kaksi lyhyttä uutuuskirjaa. Molemmat päätyivät kuunneltaviksi siksi, että sattuivat olemaan BookBeatin etusivulla helposti saatavilla ja molempia kohtaan tunsin vähintään kohtuullista mielenkiintoa.

Karoliina Sallinen:
Tee se itse -vauva
Bazar 2016, kesto 4h 58min.
Lukijat: Sanna Majuri ja Tuomas Tulikorpi
Kirjan kuvitus: Sanni Kariniemi
Karoliina Sallisen Tee se itse -vauva on 40 lyhyen luvun mittainen tarina eräästä raskaudesta. Usva on hieman boheemi kuvataiteiden opettaja, Juha taas erittäin järjestelmällinen toimitusjohtaja perheyrityksessä. Usva ja Juha ovat toivoneet lasta jo jonkin aikaa, mutta itse raskausaika tuo silti mukanaan tilanteita ja tunteita, joihin kumpikaan ei ole osannut varautua.

Pidin päähenkilöistä ja siitä, että kumpikin sai äänensä kuuluviin. Kummallakin on myös oma lukijansa, joten missään vaiheessa ei päässyt syntymään epäselvyyttä siitä, kumman näkökulmasta on kyse.

Tee se itse -vauva on kepeä, humoristinen ja silti ihan uskottava kuvaus ensimmäisestä raskaudesta. Minä vain taisin olla kohderyhmään kuulumaton, sillä en oikein kokenut saavani kirjasta mitään irti. Tuntui lähinnä typerältä, että mies kiusaantuu sisätutkimuksista ja vetää raskauden loppumetreillä holtittomat paniikkikännit. Plussaa kuitenkin siitä, ettei Sallinen lähde etsimään tarinalle lisätasoja vaikkapa raskausajan pakkolevosta tai komplikaatioista synnytyksessä.

Kelpo tarina, mutta ei minun juttuni.





Tim Walker: Lost in Suomi
(Lost in Finland, 2016)
S&S 2016, kesto 4h 12 min.
Suom. Maija Kauhanen
Lukija: Eino Heiskanen

Tim Walkerin Lost in Suomi: Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia kiinnosti tietysti siksi, että monen muun suomalaisen tavoin minusta on mielenkiintoista kuulla ulkomaalaisten näkemyksiä Suomesta ja sen asukkaista.

Totta kai tällaiset huomiot ovat aina kärjistettyjä yleistyksiä, mutta tämänkin seikan huomioonottaen minun  oli hyvin vaikea tunnistaa Walkerin Suomea. Walkerin kokemukset esimerkiksi kouluruokailusta ovat hämmentäviä. En ole koskaan kuullut, että oppilaita ei päästetä poistumaan ruokalasta, ennen kuin viimeinenkin ruokapala on syöty. Toki jo omina kouluaikoina toitotettiin, että ruokaa otetaan vain sen verran kuin jaksaa syödä, mutta tietysti virhearvioita tapahtuu toisinaan. (Tai pöytäkaveri saattaa puhua sukkulamadoista niin elävästi, ettei riisiä kerta kaikkiaan enää ilkeä syödä...)

Ekologisuus tuntuu olevan Walkerille häkellyttävän uusi asia. Samaten tekstistä hohkaa kummallinen miehinen mies -asenne. Walker ihmettelee suuresti sitä, että Suomessa aikuiset miehetkin syövät nallekarkkeja ja nuorukaiset makaavat hiekkarannalla nauttimassa auringosta. En tiedä miksi, mutta jostakin syystä tämän kaltaiset huomiot ärsyttivät ihan liikaa.

Ja jos minä olen huono perustelemaan asioita, niin ei niitä hyviä perusteluja aina löydy tästä kirjastakaan. Suomi saa nimittäin moitteita noutopizzan lisäkustannuksista, joita ovat pizzan uudelleen lämmittäminen kotona (jos pizzan hakee talvipakkasessa kävellen) ja se, ettei täällä ole tapana leikata pizzaa valmiiksi. Jollakin tasolla ymmärrän, että lämmittämisestä kotiuunissa tulee hieman lisäkustannuksia, mutta ei se veitsi kyllä yhden pizzan leikkaamisesta kohtuuttomasti kulu!

Varmasti Lost in Suomi on toisille lukijoille viihdyttävää luettavaa tai kuunneltavaa, mutta minä olin Walkerin kanssa aivan eri aaltopituudella. Kielikin kuulosti jotenkin töksähtelevältä ja tarpeettoman toisteiselta, mutta en osaa sanoa johtuuko se alkuperäistekstistä vai käännöksestä.

5 kommenttia:

  1. Kyllä ainakin omana kouluaikana oli tuota, että ruokalassa oli silloin tällöin muutama oppilas vahtivuorossa ja ruokaa ei saanut jättää lautaselle. Se, että kuinka tarkkaa se oli, riippui hyvin pitkälti siitä kuka oli vartiovuorossa.

    Viihdyin tuon neljätuntisen kuunnellen Walkeria aika hyvin ja kirja viihdytti.

    Tee se itse-vauvasta ajattelin alkuun, etten lue mutta saattaisipa tuo äänikirjan nälkään mennäkin - niitä voisi olla laajempi valikoima. En tosin koe itsekään olevani kirjan kohderyhmää...
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, Ihanko totta? Ohhoh. Toki jo lukiessa ajattelin, että varmaan sitten Walkerin työpaikalla tosiaan näin on, mutta omina (muinaisina) kouluaikoina ei tuollaista ollut, enkä ole kuullut kenenkään tuoreemmankaan oppilaan vastaavasta puhuneen.

      BookBeatin äänikirjatarjonta on kyllä kiinnostava, mutta kieltämättä harmillisen suppea. Ehkä se laajenee ajan kanssa?

      Poista
  2. Sallisen kirjaa aloin kuunnella, mutta en päässyt 4. raskausviikkoa pidemmälle. Henkilöt tuntuivat jotenkin koomisilta ja ärsyttäviltä, enkä jaksanut superpitkää jaarittelua miehen ekasta tampoonienostokerrasta tai menkkahyllystä kylppärissä. Totesin, ettei kirja ole minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Luulen että se henkilöiden karikatyyrimäisyys oli ihan tarkoituksellista. Mutta ymmärrän ärtymyksesi. Minusta TSI -vauva oli ihan okei, mutta ei mitenkään mieleenpainuva kuuntelukokemus.

      Poista
  3. Tuo Lost in Suomi kiinnostelee varovaisesti, ehkäpä juuri äänikirjana jolloin sen saisi varsin nopeasti kuunneltua. Tee se itse -vauvaa en taida lähteä edes yrittämään, siitä on jo valmiiksi niin suuret, eikä edes kovin mairittelevat ennakkokäsitykset, että olen jo valmiiksi päättänyt ettei se minun kirjani ole - ja pelkään siis että ne ennakko-odotukset pilaavat sen väkisinkin, vaikka siinä muuten ehkä olisikin ihan potentiaalia.. :D

    VastaaPoista