Villit vanttuut ja vallattomat villasukat

Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat
Moreeni 2016, 128s.

Jos joku on ihmetellyt äänikirjojen runsasta määrää blogissani viime aikoina, voin kertoa että suurin syy on tämä Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirja. Tässä on nimittäin sellaisia ohjeita, että kirjoneuleissa harjaantumattomankin kutojan (eli neulojan) on aivan pakko päästä toteuttamaan vinkeitä malleja. Kirjoneuletta kutoessa ei voi tietenkään lukea tavallista kirjaa, joten olen hyödyntänyt kutomisajan kuuntelemalla ahkerasti äänikirjoja.

Kirjassa on 20 ohjetta, joista puolet on lapasia ja puolet sukkia. Mallit eivät tosiaan ole niitä perinteisiä kirjoneulemalleja (joissa ei toki sinänsä ole mitään vikaa), vaan näyttäviä ja ennakkoluulottomia, persoonallisia malleja. Ravelryssa voi muuten tutkia jo ennen kirjan hankkimista, millaisia luomuksia Karmitsa on kirjaansa varten ideoinut, siellä minäkin näihin ensin tutustuin. Teoksen alkusanoissa Karmitsa mainitsee, ettei ole mitenkään kokenut neuloja. Ennakkoluuloton ja omiin kykyihinsä uskova hän kyllä on ja hänen asenteestaan pitäisi kaikkien ottaa oppia! On ihan turha pelätä epäonnistumista ja tehdessä oppii kyllä.

Heti kirjan saavuttua pistin puikoille hilpeät Tsiisukset. Minusta nämä ovat kerta kaikkiaan hauskat ja kutominen olikin pelkkää hihittelyä. Lopputulos on toki sillä lailla pielessä, että jostain syystä onnistuin kutomaan toisen lapasen peukaloaukosta ylöspäin aiempaa tiukempaa neuletta ja lapaset ovat keskenään vähän eri kokoiset.

Ruutuohje on todella selkeä. Tykkään siitä että ohje on värillinen, mikä tekee kuvioiden hahmottamisesta helpompaa. Suurin haaste minulle oli peukalo. Peukalokiilan jälkeen kämmenosaan nimittäin luodaan kolme uutta silmukkaa, mutta varsinaista peukalo-osaa varten samaisesta kohdasta pitäisi onnistua poimimaan yksitoista silmukkaa. Yksitoista! Ei muuten onnistunut kovin siististi se.

Seuraavaksi halusin tehdä Karmeat joulusukat, koska onhan ne nyt  tosi hienot. Näiden kanssa eteneminen tuntui todella hitaalta, vaikka silmukoita taisi olla alussa saman verran kuin Tsiisuksissakin. Ohjeen tummansininen on niin tumma, että minun näölläni ruudukkoa ei juuri erottanut ja joka välissä piti erikseen pysähtyä laskemaan, montako tummansinistä silmukkaa tähän ja tähän väliin tuleekaan. Samaten tummalla taustalla ei aina erottanut kavennusmerkkejä, mutta tämä asia on korjattu uudempiin painoksiin.

Lisäksi haastetta toi sukkapuikot, sillä näiden tekoon oli pakko käyttää sellaisia tavallisia metallipuikkoja, jotka luisuvat herkästi karkuun ja ovat muutenkin käteen huonon tuntuiset.

Lopputulos on kuitenkin näyttävä, vaikka eivät nämä minun pohkeillani jalassa hyvältä näytä. Pakkasinkin ne (käyttämättöminä) joulupakettiin hoikempijalkaiselle ihmiselle.




Viimeisimmäksi puikoilta valmistuivat Kartanon ruusut, joita ystävä ihasteli kirjaa selatessaan. Näiden tekeminen oli todella hidasta. Malli on sellainen, ettei mallikuviota juurikaan opi tehdessä, vaan ohjetta täytyy tuijottaa ihan koko ajan. Ohut lanka ja pienet puikot hidastavat myös, mutta tietysti iso silmukkamäärä sallii kuviolle enemmän yksityiskohtia ja toistoja.

Näiden sukkien kohdalla tein ensimmäistä kertaa ikinä konkreettisesti kaksinkertaiset kantapäät ja kärjet. Päällimmäisenä on taustavärillä tuollaiset sievät pitsikuviot ja alla kuviovärillä tehdyt sileät pinnat. Ensimmäisen kantapään kohdalla mokasin, enkä tajunnut vaihtaa puikkokokoa alemman, punaisen kantapään tekoon. Tajusin sen vasta kärkeä aloittaessa, enkä jaksanut enää purkaa, vaan toistin saman virheen toisenkin sukan kohdalla. Kantapäät jäivät siis vähän kömpelöiksi, mutta ehkä se ei käytössä häiritse. Sen sijaan minua häiritsevät nuo pohjaan sijoitetut kavennukset! Sukka näyttää ihan muotopuolelta, kun kantapää pullottaa tuolla tavalla.



Villit vanttuut & vallattomat villasukat on mielettömän hieno ja ihanan innostava kirja. Erityiskiitoksen ansaitsee se, että kaikki kirjan mallit on tehty helposti saatavilla olevista langoista, joten jo markettien tarjonnalla pääsee hyvään alkuun. Vinkkinä muuten niille kutojille, joilla ei ole sellaista magneettitaustaa ja viivottimia käytettävissään, että post it -lapuista on apua oikealla rivillä pysymisessä. Niistä kyllä jää vähän tahmaisuutta sivuun, joten tätä tekniikkaa ei voi käyttää lainakirjojen kanssa.