Kirjosukkakirja

Lumi Karmitsa: Kirjosukkakirja
Moreeni 2022, 176s.

Lumi Karmitsan kirjoneulemallit ovat heittämällä monipuolisimpia, mitä tiedän. Karmitsan aiemmista kirjoista on löytynyt sekä sieviä että hauskoja, ilkikurisia että lähes perinteisiä malleja. Kirjosukkakirja jatkaa tätä monipuolista linjaa.

Kirjan alussa on kätevästi yhdellä sivulla kuvat kaikista kirjan kahdestakymmenestä sukkamallista. Sukkien rakenne on kaikissa sama, "vain" kirjoneule on jokaisessa omanlaisensa. Sukkamallien lisäksi kirjan lopusta löytyy erikseen mallikerrat. Tämä on mahtava bonus, koska näin on todella kätevä hyödyntää mieluisaa mallia sukkien lisäksi vaikka lapasissa, kaulaliinoissa tai vaikka tilkkutäkissä. Näistä muuten tulisi aika mieletön tilkkutäkki!

Itse ihastuin ensivilkaisulla Aamupalaveri-mallin kruunupäisiin pääkalloihin! Kylläpä olisi muikeaa kietaista tällainen huivi tai neuletakki seuraavassa palaverissa. :) Valikoimasta löytyy myös viehättävä Merenneito, todella kauniit Pegasokset, söpöt Miukumaukut ja tietysti tuo kannen ihastuttava Ketunleipäblues. Joulusukatkin löytyy sekä aivan ihanat unikkosukat.

Kirjosukkakirja on täydellinen kaikille kirjoneuleiden ystäville. Jos et ole kutonut (kuten täällä päin sanotaan) aikoihin, tämä ihan pakosti innostaa tarttumaan puikkoihin. Ja jos taas olet jatkuvasti kutimet puikoilla, niin tästä saat varmasti monta uutta projektia sinne tehtävien listalle.

Kirjontaa niille joita v*tuttaa

Mari Hyypiä: Kirjontaa niille, joita v*tuttaa
Into 2021, 112s.

 

En ole tehnyt mitään käsitöitä pitkiin aikoihin, mutta - oho, valehtelin! Virkkasin kesällä loppuun yhden pienen peiton, joka on ollut kesken jo useamman vuoden. Mutta jos sitä ei lasketa...

Joka tapauksessa Mari Hyypiän kirja Kirjontaa niille, joita v*tuttaa innosti tarttumaan kirjontavälineisiin pitkän tauon jälkeen. Mietelauseet eivät ole lemppareitani, mutta tästä kirjasta löytyy vähän töpäkämpiä lausahduksia, joista valita.  

Ihastuin heti tähän: "Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska." Ei muuta kuin kynä käteen (ja paperia ja tussi ja viivotin, koska olen aina ollut vähän huono tässä mallien siirtämisessä kankaalle...) ja teksti tyynyliinaan. Tyynyliinan väriksi valitsin kulahtaneen harmaan ja itse kirjailun toteutin neljällä eri vaaleanpunaisen sävyllä. 

Tarkoitus oli ilahduttaa kyseisellä tyynyliinalla kaveria syntymäpäivänä, mutta annoinkin jo aiemmin, kun hän joutui urheiluvamman takia leikkaukseen ja saikulle. Oli jotenkin osuva lause ja saajakin ilahtui! :)

Sukkapuikot sauhuamaan!

Lumi Karmitsa: Muhkeat sukat
Moreeni 2018, 143s.

Tänä vuonna en ole liiemmin sukkapuikkoja kilkutellut, mutta Lumi Karmitsan Muhkeat sukat -kirjat oli kyllä sellainen inspiraatiopakkaus, että heti piti päästä lankakaupoille.

Kaikki kirjan sukkaohjeet on tehty paksulle, eli vähintään 7 veljeksen vahvuiselle langalle. Kun paksulla langalla kilistelee menemään, niin valmistahan syntyy todella nopeasti! Se on ihan mieletön etu, varsinkin kun tekeillä on sukat, joita täytyy aina tehdä toinen samanlainen.

Mallit ovat kauniita ja monipuolisia. Näissä sukissa on sekä vähäeleisiä malleja että sellaisia, jotka suorastaan pursuavat kaikenlaista. Ja käytän tässä pursuamista pelkästään positiivisessa merkityksessä. Ohjeet ovat myös todella selkeät, vaikka äkkiseltään kaavioiden määrä per sukka voikin näyttää vähän lannistavalta.

Tein kirjan sukista kahdet pukinkonttiin. Joku saa nuo kannessakin näkyvät Hiekka-sukat ja joku toinen ihanasti kiertävät Korkkiruuvit, joiden teräosan tein tosin mallista poiketen sileänä neuleena, koska en ollut varma langan riittävyydestä. (Olisi mennyt tosi tiukille, joten sileä neule oli ihan hyvä valinta.)

Todella mahtava kirja, josta löytyy taatusti valikoimaa niille, joiden jalat kaipaavat paksuja sukkia.

-----------------------------------------------------

Janina Kallio: Lumoavat neulehuivit
Moreeni 2018, 137s.

Toinen houkutteleva käsityökirjauutuus on tämä Janina Kallion Lumoavat neulehuivit. Kirjassa on viisitoista ohjetta, jotka näyttävät yhtä aikaa lämpimiltä ja houkuttelevan kevyiltä. Ohjeet ovat sanallisessa muodossa, mikä on minulle hieman haastavaa kun jostain syystä minun on helpompi seurata kaavioita kuin sanoja ja numeroita.

Vielä en ehtinyt neuloa yhtään huivia, mutta mallin olen jo valinnut. Ihan ensimmäiseksi haluaisin tehdä hieman epäsymmetrisen kolmion muotoisen Lempi-huivin. Tai kauniin puoliovaalin (onko se muoto?) Malvan, jossa on ulkoreunassa tyylikkään näköinen leveähkö pitsikuvio ja muualla kaunis pintaneule.

Himmelin harmonia

Eija Koski: Himmelin harmonia
Maahenki 2017,87s.

Tänäkin syksynä olen tiiraillut teiden varsia sillä silmällä, että löytyisiköhän jostakin himmeliin sopivaa heinää. Näin kaupungissa on ihan turha haaveilla aidosta oljesta, mutta onneksi on olemassa muitakin himmeleihin sopivia heiniä. Ja onhan sitä materiaalia taas kertynyt.

Eija Kosken uusimmassa himmeli-kirjassa, Himmelin harmonia, esitellään jälleen hienoja ja persoonallisia himmelimalleja. Kirjan alun tekstiosiot puheineen himmelin pyhyydestä, materiaalin pyhyydestä ja himmelin pyhästä levollisuudesta eivät oikein olleet minun makuuni. Luonnollisesti pidän himmeleitä arvossa, mutta en osaa ajatella niitä mitenkään pyhinä. Minä näen himmelit ihanina ja upeina taidonnäytteinä. Uudet, persoonalliset ideat ihastuttavat, mutta mitään harrasta en himmeleihin liitä.

Tämän kirjan malleista olen toteuttanut himmeli-korvakorut. Tosin en tehnyt niistä neliöön pohjautuvia, vaan viisikulmioon pohjautuvat, sillä se on perusmuodoista eniten mieleeni.

Pidän näistä ihan valtavasti, sillä ne sopivat yhtä hyvin arkikäyttöön kuin juhliinkin, eivätkä paina käytännössä lainkaan. Liotin näitä ohjeen mukaisesti liima-vesi-seoksessa yön yli, minkä pitäisi kovettaa olki (tai tässä tapauksessa heinä) huomattavasti tavallista lujemmaksi.



Ihastuin ensinäkemältä tuohon kannessa näkyvään Asanoha-malliin. Minusta se sopisi mustista pilleistä tehtynä täydellisesti koristamaan makuuhuoneen valkoista seinää, mutta toistaiseksi en ole saanut miestä innostumaan ajatuksesta. Ehkä vain teen Asanohan ja näytän, miten hyvältä se näyttäisi.

Tällä hetkellä teen Äiti maa -himmeliä. Se koostuu neljästä eri kerroksesta, jotka on yhdistetty toisiinsa kulmista.Valmiina on vasta kaksi ylintä kerrosta, mutta tästä tulee varmasti todella näyttävä.

Himmelin harmonian malleista löytyy muutamia melko helppoja, mutta enimmäkseen kirjan ohjeet sopivat perusasiat jo osaaville.

Suuri lapaskirja

Jorid Linvik: Suuri lapaskirja
45 hauskaa ohjetta
Sitruuna kustannus 2017, 215s.
Suom. Kaija Koirikivi

Jorid Linvikin Suuri Lapaskirja on upea sisarteos Suurelle sukkakirjalle. Kirjan 45 mallia esitellään sekä sanallisesti että kuvallisesti ja ohjeita on helppo seurata, kunhan saa kirjan pysymään auki. (Pyykkipojista on tähän ongelmaan hyvä apu: rivi pyykkipoikia kiinni sivun laitaan ja jo vain pysyvät kannet auki.)

Lapaskirjan malleista löytyy kirjoneulelapasia yhtä lailla lapsille ja aikuisille. Kokotaulukot ovat selkeitä, joten oikean kokoisten lapasten valmistaminen on helppoa, kunhan muistaa tarkistaa oman neulontakäsialansa.

Ensimmäiseksi päätin neuloa lapaset kummitytölle. Tässä kohtaa voin kertoa, että en tehnyt mallitilkkua ja lapasista tuli hurjan paljon isommat kuin mitä kuvittelin. Kummityttö täyttää pian vuoden, mutta luulen että nämä lapaset ovat sopiva lahja vasta kolmen vuoden kuluttua... Kuten hailakasta kuvasta näette, tein myös sen virheen, että en valinnut lankoja, joiden värien välillä olisi riittävästi kontrastia. Pikkuketut  ja kämmenpuolen käpäläkuvio ovat kyllä olemassa, mutta turhan haaleina. No, virheistä oppii.

Ehkä parasta Linvikin malleissa on se, että näissä ei  pääse syntymään pitkiä langanjuoksuja. Langan sitominen työn taakse on ainakin oman kokemukseni mukaan aika hidasta, joten on mainiota kun sellaista ei tarvitse tehdä kuin hyvin harvoin.

Suuri lapaskirja on oiva valinta kirjoneuleista pitävän himoneulojan pukinkonttiin.

Lempivaatteita

Lotta Jansdotter: Lempivaatteita
Ompele helpoilla kaavoilla luottovaatteet ja asusteet
WSOY 2017, 160s
Suom. Jenna Pahlman

Lotta Jansdotterin Lempivaatteita ilmestyi jo keväällä, mutta olen onnistunut olemaan niin kiireinen, että en ole aiemmin ehtinyt ompelupuuhiin. (Ompelukonekin on rikki, joten ensin piti lainata pikkusiskon ompelukonetta.)

Lempivaatteita esittelee neljä peruskaavaa, joita vain hivenen muokkaamalla voi ommella hurauttaa itselleen kaapin täyteen selkeitä ja edustavia arkivaatteita. Toki näillä kaavoilla voi toteuttaa myös juhlavampia vaatteita ihan vain valitsemalla kankaan tarpeen mukaan.

Kirjan ohjeilla voi toteuttaa muun muassa housut, tunikan, kaftaanin, jakun tai takin, hihattoman topin ja muutamia asusteita. Ulkoasultaan kirja ei ole perinteinen käsityökirja. Tämä muistuttaa ehkä enemmän leikekirjan, vaatekuvaston ja muotilehden yhdistelmää. Vaatteet esitellään lukuisin "tilannekuvin" eri ihmisten päällä. Malleina toimivista ystävistä ja sukulaisista on myös kirjoitettu kivat esittelytekstit, joissa toki korostetaan vaatteiden ihanuutta.

Ihastuin ensiselaamisella Esme-tunikaan. Käytännön syistä, joista pienin ei ole omien ompelutaitojen vajavuus, päätin ensin testata mallia johonkin kaapista löytyvään kankaaseen. Kaappeja siivotessa löysin miehen vanhoja työpaitoja, joista leikkelin kangasta talteen ja vaikka niistä palasista ei ihan tunikaan riittänyt, niin Esme-paitaan kuitenkin.

Ensimmäinen haaste oli kaavojen löytäminen arkeilta. En ymmärrä, miksi kaava-arkeissa ei ole käytetty useita värejä, vaan kaikki on piirretty mustalla. Lisäksi kaava-arkit ovat niin pieniä, että paidankin kaavat piti jäljentää kolmelta arkilta. Eivätkä kaavat edes natsanneet täysin, vaan helmaosio oli sentin leveämpi kuin etuosan yläpuolisko. Ompeleminen oli ihan näppärää, enkä siihen tarvinnut kirjoitettuja ohjeita, mutta tätä testikappaletta en kyllä viitsinyt huolitella tai edes laittaa kaula-aukon muotokaitaletta paikoilleen. Kävi nimittäin niin, että vaikka paita on ihan sievä ja yllättävän istuva, se on minulle auttamatta liian lyhyt. Jos nostan käsiä, kuten usein on tarve tehdä, napa näkyy naapuriin asti. Joten onneksi tein tämän roskakankaasta, enkä kalliista ja kivasta.

Vaatteet on mitoitettu XS-XL -kokoisille. Itse käytän normaalisti koon L ja XL vaatteita, mutta tämän kirjan XL on tarkoitettu hieman pienemmälle. Kaikki mallit on suunniteltu joustamattomalle kankaalle, mikä tuo lisähaastetta oikean koon valitsemiselle.

Lempivaatteita on kivan näköinen ja kaunis kirja. Aion jatkaa ompeluharjoituksia ja toteuttaa lopulta sen tunikankin, jahka ensin testaan sitä vaikka jollain vanhalla lakanalla.

Suuri sukkakirja

Jorid Linvik: Suuri sukkakirja
Sitruuna kustannus 2017, 192s.
Suom. Virpi Vainikainen

Olen käsitöiden tekijänä sellainen, että toisinaan kilkuttelen sukkapuikkoja/virkkuukoukkua/jotakin muuta ihan yhtenään ja toisinaan taas käsityöt eivät kiinnosta ollenkaan. Norjalaisen Jorid Linvikin sukkakirja ilmestyi käsityöinnostuksen juuri palattua, mikä on toki erityisen onnekasta, mutta aiheuttaa myös sen, että taidot tuntuvat olevan vähän ruosteessa.

Kuten jo kansikuvasta näkyy, Linvikin kirjasta löytyy pääasiassa kirjoneulesukkien malleja. Muutamia yksivärisiä ja raitasukkiakin löytyy, mutta enimmäkseen ohjeet ovat perussukkaa enemmän keskittymistä vaativille malleille. Malleja on kaikkiaan 45 ja kirjasta löytyy näppärä taulukko, jonka avulla langan paksuutta ja puikkojen kokoa vaihtamalla on melko helppoa varmistaa valmistuvan sukan oikea koko.

Monista kiinnostavista malleista valitsin ensimmäiseksi projektiksi lapsen tiikeri-sukat. Sopivan väristä lankaa löytyi heti kaapista, joten ei muuta kuin puikot liikkeelle. Nelivuotias, tulevien sukkien isäntä, halusi sovittaa sukkaa monesti ja toivoi, että olisin jollain konstilla kutonut sukan valmiiksi suoraan jalkaan.

Neulejälki on yllättävän siistiä, mutta ohjetta en meinannut osata lukea. Kantapään jälkeen ei ohjeen mukaan tule lainkaan kavennuksia, vaan silmukoiden nostamisen jälkeen siirrytään suoraan mallikuvioon. Ja jotta homma poikkeaisi enemmän siitä, mihin olen tottunut, uusi kierros olisikin pitänyt aloittaa kantapään ja etupuolen kulmauksesta siten, että ensin neulotaan tuo jalkapöydän päälle tuleva kohta ja vasta sitten jalkapohjan puoli. Mutta kun ne langat on kantapään teon jäljiltä siellä kantapäässä! Eikä jalkaterä ole malliltaan suora pötkylä, vaan kapenee varpaita kohti mentäessä, joten ne kavennuksetkin pitäisi jotenkin osata tehdä. Tämä ensimmäinen sukka menee siis purkuun, sillä mallia täytyy hieman muokata.

Ilmeisesti Linvik ei harrasta kiilakavennuksia lainkaan. Tämä on minusta selkeä puute, mutta toisaalta näitä malleja on helppo hyödyntää sellaisenaan myös lapasiin.

Suuri sukkakirja on inspiroiva ja monipuolinen, sekä mukavasti perinteisiä ja uusia malleja yhdistelevä teos. Mainittakoon myös, että sukkia ympäri vuoden ahkerasti kutova äitini meni tästä kirjasta ihan sekaisin.

Villit vanttuut ja vallattomat villasukat

Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat
Moreeni 2016, 128s.

Jos joku on ihmetellyt äänikirjojen runsasta määrää blogissani viime aikoina, voin kertoa että suurin syy on tämä Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirja. Tässä on nimittäin sellaisia ohjeita, että kirjoneuleissa harjaantumattomankin kutojan (eli neulojan) on aivan pakko päästä toteuttamaan vinkeitä malleja. Kirjoneuletta kutoessa ei voi tietenkään lukea tavallista kirjaa, joten olen hyödyntänyt kutomisajan kuuntelemalla ahkerasti äänikirjoja.

Kirjassa on 20 ohjetta, joista puolet on lapasia ja puolet sukkia. Mallit eivät tosiaan ole niitä perinteisiä kirjoneulemalleja (joissa ei toki sinänsä ole mitään vikaa), vaan näyttäviä ja ennakkoluulottomia, persoonallisia malleja. Ravelryssa voi muuten tutkia jo ennen kirjan hankkimista, millaisia luomuksia Karmitsa on kirjaansa varten ideoinut, siellä minäkin näihin ensin tutustuin. Teoksen alkusanoissa Karmitsa mainitsee, ettei ole mitenkään kokenut neuloja. Ennakkoluuloton ja omiin kykyihinsä uskova hän kyllä on ja hänen asenteestaan pitäisi kaikkien ottaa oppia! On ihan turha pelätä epäonnistumista ja tehdessä oppii kyllä.

Heti kirjan saavuttua pistin puikoille hilpeät Tsiisukset. Minusta nämä ovat kerta kaikkiaan hauskat ja kutominen olikin pelkkää hihittelyä. Lopputulos on toki sillä lailla pielessä, että jostain syystä onnistuin kutomaan toisen lapasen peukaloaukosta ylöspäin aiempaa tiukempaa neuletta ja lapaset ovat keskenään vähän eri kokoiset.

Ruutuohje on todella selkeä. Tykkään siitä että ohje on värillinen, mikä tekee kuvioiden hahmottamisesta helpompaa. Suurin haaste minulle oli peukalo. Peukalokiilan jälkeen kämmenosaan nimittäin luodaan kolme uutta silmukkaa, mutta varsinaista peukalo-osaa varten samaisesta kohdasta pitäisi onnistua poimimaan yksitoista silmukkaa. Yksitoista! Ei muuten onnistunut kovin siististi se.

Seuraavaksi halusin tehdä Karmeat joulusukat, koska onhan ne nyt  tosi hienot. Näiden kanssa eteneminen tuntui todella hitaalta, vaikka silmukoita taisi olla alussa saman verran kuin Tsiisuksissakin. Ohjeen tummansininen on niin tumma, että minun näölläni ruudukkoa ei juuri erottanut ja joka välissä piti erikseen pysähtyä laskemaan, montako tummansinistä silmukkaa tähän ja tähän väliin tuleekaan. Samaten tummalla taustalla ei aina erottanut kavennusmerkkejä, mutta tämä asia on korjattu uudempiin painoksiin.

Lisäksi haastetta toi sukkapuikot, sillä näiden tekoon oli pakko käyttää sellaisia tavallisia metallipuikkoja, jotka luisuvat herkästi karkuun ja ovat muutenkin käteen huonon tuntuiset.

Lopputulos on kuitenkin näyttävä, vaikka eivät nämä minun pohkeillani jalassa hyvältä näytä. Pakkasinkin ne (käyttämättöminä) joulupakettiin hoikempijalkaiselle ihmiselle.




Viimeisimmäksi puikoilta valmistuivat Kartanon ruusut, joita ystävä ihasteli kirjaa selatessaan. Näiden tekeminen oli todella hidasta. Malli on sellainen, ettei mallikuviota juurikaan opi tehdessä, vaan ohjetta täytyy tuijottaa ihan koko ajan. Ohut lanka ja pienet puikot hidastavat myös, mutta tietysti iso silmukkamäärä sallii kuviolle enemmän yksityiskohtia ja toistoja.

Näiden sukkien kohdalla tein ensimmäistä kertaa ikinä konkreettisesti kaksinkertaiset kantapäät ja kärjet. Päällimmäisenä on taustavärillä tuollaiset sievät pitsikuviot ja alla kuviovärillä tehdyt sileät pinnat. Ensimmäisen kantapään kohdalla mokasin, enkä tajunnut vaihtaa puikkokokoa alemman, punaisen kantapään tekoon. Tajusin sen vasta kärkeä aloittaessa, enkä jaksanut enää purkaa, vaan toistin saman virheen toisenkin sukan kohdalla. Kantapäät jäivät siis vähän kömpelöiksi, mutta ehkä se ei käytössä häiritse. Sen sijaan minua häiritsevät nuo pohjaan sijoitetut kavennukset! Sukka näyttää ihan muotopuolelta, kun kantapää pullottaa tuolla tavalla.



Villit vanttuut & vallattomat villasukat on mielettömän hieno ja ihanan innostava kirja. Erityiskiitoksen ansaitsee se, että kaikki kirjan mallit on tehty helposti saatavilla olevista langoista, joten jo markettien tarjonnalla pääsee hyvään alkuun. Vinkkinä muuten niille kutojille, joilla ei ole sellaista magneettitaustaa ja viivottimia käytettävissään, että post it -lapuista on apua oikealla rivillä pysymisessä. Niistä kyllä jää vähän tahmaisuutta sivuun, joten tätä tekniikkaa ei voi käyttää lainakirjojen kanssa.

Huiveja ja kaulureita

Fiona Goble: Huiveja ja kaulureita
36 nopeaa ja näpsäkkää neuletta
(Scarves and Cowls - 36 Quick and Stylish Knits, 2014)
Karisto 2015, 126s.
Suom: Maria Kivelä

Huiveja ja kaulureita on kenties söpöin käsityökirja aikoihin. Kuten kannestakin näkyy, tämä kirja on kuvitettu 60-luvun henkeen ja -värein, joten tuon aikakauden ihastelijalle Huiveja ja kaulureita on kuin karkki.

Upeasti kuvitetussa kirjassa on 36 ohjetta erilaisiin kaulaliinoihin, kaulureihin ja keeppeihin. Mallit ovat pääasiassa hyvin yksinkertaisia ja paksuista langoista toteutettuina myös nopeita tehdä. Materiaaliakaan ei välttämättä paljoa tarvita, vaan valmista tulee jo yhdestä tai kahdesta lankakerästä. Jämälankoja kannattaa myös hyödyntää näissä pienemmissä käsitöissä.

Tietysti ymmärrän. että perusohjeillekin on tarvetta, mutta esimerkiksi tuo kannessa näkyvä raitahuivi on jo niin yksinkertainen, että siitä aloittelevakin neuloja selviäisi ilman seikkaperäistä ohjeistusta. Jostakin syystä kirjan ohjeet on koottu loppuun. Vaikka ohjesivullakin on pieni kuva valmiista työstä, minä koen tällaisen asettelun epäkäytännöllisenä. Minusta on mukava jo kirjaa selatessa hiukan silmäillä kiinnostavien mallien ohjeita.

Niin kaunis ja kuvitukseltaan persoonallinen kuin tämä kirja onkin, minä vähän petyin. Vaikka hiukan erikoiset huivit ja kaulurit ovat virkistävää vaihtelua tavanomaisempiin tyyleihin, ei tällainen kaltaiseni tavallinen täti-ihminen oikein koe oloaan luontevaksi hörhelökaulurissa tai pitsikeepissä. Räväkämmälle ihmiselle tästä kirjasta löytyy kuitenkin vinkeitä ideoita.

Himmelikirja

Pirkko Kuusela: Himmelikirja
Moreeni 2014, 128s.
Kuvat: Jaana Lindfors, Tatu Kauranen & Kati Länsikylä

Kaksi vuotta sitten vappuna bloggasin Eija Kosken komeasta Himmeli-kirjasta. Silloin uhittelin tekeväni oikean himmelin heti seuraavaksi jouluksi, mutta toisinhan siinä kävi. Ei ole näkynyt himmeleitä meillä tuon kevään jälkeen. (Haa, onpas! Silloiselle vauvalle tehty himmeli roikkuu edelleen samalla paikalla kuin mihin sen tuolloin asensin.)

Tänä vuonna himmelihimo iski vähän otollisempaan aikaan, eli marras-joulukuun vaihteessa. Vanhin poika se taisi ihan ensimmäisenä himmeleistä puhua ja niinpä raijattiin jälleen kirjaston parhaat himmelikirjat kotiin selattavaksi. Tämä Pirkko Kuuselan Himmelikirja osoittautui todella monipuoliseksi. Himmelimalleja löytyy 30, jos laskin oikein. Niiden lisäksi kirjassa esitellään 8 tähteä tai palloa, pikkuinen amppeli, kranssi ja korvakorutkin. Vaikeusasteiltaan ohjeet ovat jotain helpon ja keskivaikean väliltä. Monimutkaisimmatkaan mallit eivät ole oikeastaan vaikeita, ainoastaan vähän hitaampitekoisia.

Tälläkin kertaa oli todettava, ettei ohuita suoria mehupillejä myydä oikein missään. Askartelukaupasta löysin (ja ostinkin) kyllä, mutta ne ovat harmittavan lyhyitä, mikä asettaa tiettyjä rajoituksia itse himmelin koolle. Osto-oljista omat kokemukseni ovat äärimmäisen turhauttavia. Ne ovat niin ohuita ja kuivia, että halkeilevat jo katsomalla. Pakko oli kuitenkin päästä himmeleitä tekemään, joten kiertelin sakset kourassa lähialueita ja kannoin kotiin nipun jotakin ruokoheinää ja toisen nipun satunnaista heinää (nurminataa, kertoi google). Pari päivää niitä putsasin ja leikkelin ja sainkin kasaan kelpo määrän himmelivärkkejä.

Aloitin himmelihommat tähdillä. Tässä kuvassa valmistumassa tähti numero kaksi.

Ensin tein ison, aurinkomaisen Tiia-tähden, sitten pienen ja siron Ullan. En tiedä missä oli virhe, kirjassa vain omissa mittauksissa, mutta tästä minun Tiiastani tuli ympyrä yhtä sakaraa pienempänä kuin ohjeessa ja mallissa oli. Kahden tähden jälkein aloin kuitenkin luottaa sekä omiin taitoihini että materiaalin vahvuuteen sen verran, että rohkaistuin yrittämään ihan oikeaa himmeliä.

Malliksi valitsin muovihelmillä koristellun Sadun, mutta jätin itse ne koristeet pois. Sen sijaan lisäsin noihin sivuriiputtimiin kolmannet roikkuvaiset, kun lopputulos näytti jotenkin väärän muotoiselta. (Huomaatteko, miten sulavasti käytän himmelisanastoa, jonka saatoin ihan itse keksiä juuri tässä blogatessa?)

Tämän ison himmelin jälkeen oli tarkoitus laittaa loput heinät roskiin, mutta en sitten raaskinutkaan, vaan aloin tehdä perinteisemmän muotoista jämähimmeliä. Malli tulee olemaan jotakin tämän kirjan Jenni-mallin tapaista, eli perusneliöitä sisäkkäin ja allekkain.

Himmelikirja on hyvin kaunis. Aukeaman toinen sivu on pääsääntöisesti pyhitetty himmelin kuvalle, toiselta sivulta löytyy tiivis ohjeistus. Ohjeisiin olisin välillä kaivannut vähän enemmän selkeyttä, sillä kuvien perusteella minun on joskus vaikea hahmottaa kaikkia himmeleiden ulottuvuuksia ja sitä, mitkä roikkuvaiset nyt ovat niitä pieniä ja mitkä vielä pienempiä. Joka tapauksessa runsas himmelivalikoima toimii todella tehokkaana inspiraationa, vaikka ei ohjetta aivan orjallisesti noudattaisikaan.

Mikäli himmelinteko vähänkään houkuttelee, mutta kaipaat sitä viimeistä sysäystä tarttuaksesi toimeen, suosittelen lääkkeeksi tätä Pirkko Kuuselan mainiota teosta!

Virkataan kirjaimia!

Kristiina Elo: Virkataan kirjaimia!
Moreeni 2015, 127s.

Parhaat käsityökirjat ovat sellaisia, että niiden ohjeita voi hyödyntää moniin eri työmenetelmiin. Kristiina Elon Virkataan kirjaimia! on juuri sellainen. Elo on suunnitellut ruutumallit 21 kirjasintyypistä, joita voi käyttää paljon muuhunkin kuin vain kirjassa esiteltyyn ruutuvirkkaukseen. Tosin ruutuvirkkaus itsessäänkin tarjoaa jo monenlaisia mahdollisuuksia, sillä se sopii mainiosti paitsi vaikkapa lakanoiden tai pyyhkeiden nimikoimiseen myös esimerkiksi pöytäliinoihin, huoneentauluihin, tiskirätteihin ja kirjanmerkkeihin.

Luonnollisesti ruutumallit sopivat sellaisenaan erinomaisesti ristipistotöihin. Olenkin yrittänyt keksiä jonkun tarpeeksi nasevan ja epähempeän sananlaskun, jonka voisin jollakin tämän kirjan fontilla ristipistoilla huoneentauluksi. Suunnitelmissa on myös nimikoida lasten järjettömän helposti katoavia hanskoja kirjomalla nimikirjaimet mainittuihin vaatekappaleisiin. Lapasen silmukoita jäljittelemällä nimikoitu lapanen saattaisi toki edelleen kadota, mutta ainakin se olisi helpompi tunnistaa koulun löytötavaralaatikon muista mustista lapasista. Eikä se kirjailu irtoaisi, kuten liimattavat ja silitettävät nimitarrat tapaavat tehdä.

Minä en ole ostanut tiskirättejä kaupasta herran aikoihin, joten oli loogista testata kirjan mallitarjontaa virkkaamalla tiskirätti. Kuten kuvasta näkyy, oma virkkauskäsialani ei ole tällä hetkellä aivan kohdallaan ruutuvirkkaukseen. Silmukoita on joka suuntaan oikea määrä, mutta neliskanttisen M-kirjaimen sijaan sain aikaan 14x22 cm kokoisen suorakaiteen. No, ei muuta kuin purkuun ja uutta yritystä kehiin.

Virkataan kirjaimia! on ulkoasultaan selkeä ja miellyttävän väljästi taitettu. Suurikokoiset kuvat tekevät oikeutta mallivirkkauksille ja itse ruutumallit ovat riittävän isoja, jotta niistä saa selvän tihrustamatta. Toimiva kokonaisuus ja hyödyllinen myös muille kuin virkkaajille.

Loistava lahjaidea käsitöiden ystäville!

Puikkomaisterin sukkakirja

Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukkakirja
Moreeni 2015, 143s.

Syksyisin se viimeistään iskee, käsityöpakko. Ulkona ei enää tarkene varpasillaan ja paidassakin pitää taas olla hihat. Sisällä sitä huomaa palelevansa viimeistään sitten kun katsoo ikkunasta ulos ja huomaa, miten ulkona taas tulee vettä ja tuuleekin lujaa.

Yhtäkkiä sitä muistaa, että mullahan ois niitä sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja ja lankojakin aika paljon. Jospa käsitöitä tehdessä tulisi lämmin? Ja ainakin ne valmiit sukat, lapaset, pipot tai peitot lämmittävät tehokkaasti.

Tänä syksynä sukankutojia hemmotellaan muun muassa Puikkomaisteri-blogista tutun Tiina Kaarelan sukkakirjalla. Puikkomaisterin sukkakirjan ohjeet on tarkoitettu vähintään perustaidot hyvin hallitsevalle neulojalle. Helpoin ohje on jämälangoista tehdyille raitasukille, muissa vaaditaankin jo huomattavasti enemmän keskittymistä ja tarkkuutta.

Tykkään tällaisista kuvallisista sisällysluetteloista! Näistä näkee nopeasti, millaisia ohjeita kirja sisältää eikä tarvitse esimerkiksi siellä kirjakaupassa selata koko kirjaa vähän huonolla omallatunnolla.

Loistavat niityt

Valtaosa sukista on kirjoneuleita, joista näyttävin sukkapari on mielestäni ehdottomasti tämä virolaista Muhu-saaren kuvioperinnettä toistava Loistavat niityt -malli. Pitkät ja värikkäät sukat ovat ylipäätään sukkien aatelistoa.

Leenan sormettomat

Samaa Muhu-tyyliä löytyy näistä sormettomista hansikkaista, joiden iloinen väri jo riittää lämmittämään - vähintäänkin mieltä.

Marjut

Minä olen kirjoneuleissa vielä harmillisen lahjaton. Kyllä ne onnistuvat, mutta ainakin aluksi täytyy saada "lämmitellä" jollakin suhteellisen helpolla mallilla. Näiden pienikuvivoisten Marjut-sukkien malli on sellaiseen juuri sopiva: yksinkertainen, pieni kuvio, jossa ei pääse syntymään pitkiä langanjuoksuja. Minulle juuri nuo langanjuoksut ovat se suurin haaste: joko kiristän lankoja liikaa tai jätän liian löysäksi tai sitten sidon sen kuljetettavan langan niin rumasti, että se näkyy työn oikealle puolelle.

Signora Lina

Signora Lina -sukkiin ihastuin muun muassa siksi, että ne näyttävät mielettömän hyvältä maihareiden parina! Ehkä kirjoitan joulupukille ja toivon lisää neuletaitoa tai ainakin rohkeutta tarttua tällaisiin haastavampiinkin projekteihin.

Puikkomaisterin sukkakirja on todella herkullinen kirja. Jos ei tästä kirjasta löydä mieluisaa sukkamallia, niin ei kyllä sitten mistään. Lisäksi tämä kirja inspiroi ihan mielettömän paljon ylipäätään tarttumaan käsitöihin. Jo se on loistava asia.

Mekkotehdas aikuisille

Kirsi Etula, Sunna Valkeapää-Ikola: Mekkotehdas aikuisille

WSOY 2015, 136s.

Valokuvat: Krista Keltanen

Käytin nuorempana (lukioikäisestä lähtien) paljon hameita. Muistan vieläkin, kuinka kummalliselta tuntuivat ne ensimmäiset kerrat olla koulussa hameessa kaikkien niiden farkkujen keskellä. Mutta nopeasti totuin, eikä kukaan ainakaan mitään negatiivista sanonut. Sittemmin hameet kuitenkin jäivät, kunnes viime talvena iski ihan mahdoton mekkokuume.

Löysin kaupan poistorekistä trikoomekon, joka ei ole kauhean nätti, mutta juuri niin mukava päällä kuin kuvittelinkin. Suunnittelin ompelevani itse toisen samalla kaavalla, mutta kankaatpa olivatkin niin hintavia, etten raaskinut ottaa epäonnistumisen riskiä. Kaavojen piirtäminen valmiista vaatteesta ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, joten seuraavaksi haalin kirjastosta vinon pinon käsityökirjoja, joiden avulla aioin onnistua. Mutta hah, eipä niistä juurikaan apua ollut! Kaikki löytämäni kirjat, joissa oli mieleisiäni mekkoja, olivat ulkomaisia ja vaatekoot ihan kummallisia. Kaikkein eniten ärsytystä aiheuttivat japanilaiset kirjat, joissa kyllä oli kokoja XS:stä XL:ään, mutta joissa sen suurimmankin koon vyötärönympärys oli noin 78cm. Jäin siis ilman mekkoa ja kaihoisana odottamaan ohjeita isommillekin mitoille.

Mekkotehdas aikuisille on juuri sellainen kirja, jota talvella etsin. Tästä löytyy 14 erilaista mekkoa aikuisille ja yksi lapselle. Mekkoja on moneen lähtöön ja kaikille vartalotyypeille, vieläpä niin että oikeastaan kaikki mekot sopivat ihan minkä kokoiselle tahansa. Kokoja onkin paljon, 34-46, ja näiden mitoitukset vastaavat hyvin suomalaisia muotoja. Kankaan materiaalia ja/tai kuosia vaihtamalla mekon tyyli muuttuu tietenkin vielä vaikka kuinka moneksi. Useista mekoista on lisäksi pari erilaista toteutusta, joten uskaltaisin väittää tästä löytyvän jokaiselle mekkoa kaipaavalle mieluinen malli.

Krista Keltasen ottamat valokuvat ovat todella kauniita ja tunnelmallisia. Minä ihastuin jo kannen kuvan perusteella Aino-malliin, joka tuolla pallokuvioisella kankaalla on ihanan 60-lukuinen.

Aino on myös yksi kirjan yksinkertaisimmista malleista, joten sen kaavalla ompelin itselleni ensimmäisen uuden mekon. Jätin taskut ja vuorin pois, joten hommahan oli ainakin periaatteessa helppo. Ompeluohjeet ovat selkeät ja sopivan pikkutarkat tällaiselle vähän epävarmalle ompelijalle. Selkeistä ohjeista huolimatta onnistuin ompelemaan toisen hihoista paikoilleen nurja puoli päällepäin ja senhän huomasin luonnollisesti vasta säntillisesti saumavarat huoliteltuani. Teen vastaavia sähläämiskämmejä aina ommellessani, vaikka muka yritän olla tosi huolellinen… No, pienen purkutuokion jälkeen jatkoin vähän keskittyneemmin ja lopulta sain sujauttaa ylleni uuden kesäisen mekon. 

Jos ei ota huomioon sitä, että mekko saa minut näyttämään hyvin pönäkältä ja sitä, että piilovetoketju ei ole aivan piilossa (koska mummun vanhassa ompelukoneessa ei ole piilovetoketju-paininjalkaa), on lopputulos ihan onnistunut. Ehkä joudun ompelemaan vielä jonkinlaisen vyön, että pahin raskausmahaefekti katoaisi.

Seuraavaksi ajattelin uskaltautua ompelemaan tällaisen Ruut-mekon, joka näyttää suloisen kesäiseltä ja kevyeltä. Lisäksi vetoketjuton Ruut on vielä yksinkertaisempi ommeltava kuin Aino, joten uskon onnistuvani.

Mekkotehdas aikuisille on innostava ja ihana kirja. Kuten jo totesin, kirjan mekkotarjonta on niin laaja, että ihan varmasti malleista ainakin yksi (tai viisi) miellyttää. Pönötyskuvien puute todistaa sen, että mekko sopii todella hyvin ihan tavalliseen arkipukeutumiseen vähintään yhtä hyvin kuin juhliinkin.

Arne & Carlos, Norjalaisneuleiden uudet kuviot

Arne & Carlos: Norjalaisneuleiden uudet kuviot

(Strikk fra Setesdal -tradisjon med ny vri, 2013)

Nemo 2014, 143s.

Suom. Kaija Koirikivi

Arnelta ja Carlokselta (Carlosilta?) on julkaistu suomeksi viisi neulontakirjaa. Joulupalloista kehittyi valtava hitti, enkä usko että miesten suosiolle on lähiaikoina luvassa minkäänlaista laskusuhdannetta. Tänä vuonna heiltä ilmestyy uusi kirja, jonka ohjeilla voi tehdä 30 paria tossuja!

Viime syksynä tältä parivaljakolta ilmestyi Norjalaisneuleiden uudet kuviot. Jälleen kerran Arne ja Carlos ovat perinteisiä kuvioita ja malleja hyödyntäen onnistuneet luomaan lukuisia tuoreita ohjeita. Valikoimakin on ihanan monipuolinen: kauniita kuviovillapaitoja, lapasia, pipoja, säärystimet, sukat, peitto, tyynyjä, koiran villapaita jne. Norjalainen villapaita olisi todella ihana ja lämmin, mutta tähän päivään mennessä en ole onnistunut kutomaan käyttökelpoista villapaitaa. (Paitsi lapsille kaksi, mutta lapset olivat silloin pieniä.) Kirjoneulesukat ja -säärystimet näyttävät nekin ihanilta, mutta ahkerasta harjoittelusta huolimatta en ole oppinut kuljettamaan lankoja työn nurjalla puolella ilman että koko tekeleestä tulisi surkean näköinen - ja usein epämääräisesti kiristävä.

Minulle tämän kirjan parasta antia oli selkeät ohjeet kaksipuoliseen neulontaan. Puikoille luodaan tuplamäärä silmukoita ja lankoja jännästi työn välissä kuljettaen neulotaan "etusilmukat" oikein ja "takasilmukat" nurin. Näin työn molemmille puolille syntyy kaksi sileää neulepintaa, kuvioinneiltaan toistensa vastakohdat.

Olen jossakin kuullut, että esimerkiksi lapaset voisi neuloa kaksinkertaisena, mutta en ole lainkaan tajunnut, miten tämä olisi mahdollista. Ihan hetkessä en Arnen ja Carloksenkaan ohjeilla tekniikkaa oppinut, mutta nyt hallitsen perusteet ainakin jollakin tasolla. Tässä kirjassa kaksipuoliselle neulonnalle varatut ohjeet ovat helpohkoja, mutta eivät minun makuuni kovin tarpeellisia. Minulla on tarpeeksi patalappuja, ehjä hiirimatto ja lasinalusia en käytä. Päätinkin siis rohkeasti neuloa heti harjoitustilkun jälkeen kaksipuolisen lapasen.

Kaksipuolisessa neuleessa parasta on se, että sitä käyttämällä kirjoneule onnistuu pakostakin. Koska kumpaakin lankaa käytetään koko ajan, ei langanjuoksuja tule lainkaan ja neule säilyttää joustavuutensa. Valitsin lapaseeni (kyllä, olen saanut valmiiksi vasta ensimmäisen) kuviot tästä miesten villapaidasta ja värit kaapista löytyvien lankojen mukaan.

Tämmöinen käännettävä lapanen siitä sitten tuli. Kaksipuolisessa neuleessa neulejälki on tavallista löysempää, etenkin päällimmäisessä kerroksessa. Minä kudoin valkoinen puoli päälläpäin ja varsinkin puikkojen vaihtumiskohdissa alta kuultaa vähän turhan paljon punaista läpi. Mutta ensimmäiseksi tällä tekniikalla toteutetuksi lapaseksi tämä on vallan mainio! Lisäksi tästä tuli ihanan paksu lapanen, joka lämmittää vähän kovemmillakin pakkasilla. Pakko tehdä lapsille ensi talveksi tämmöisiä paksuja vanttuita.

Suosittelen tätä kirjaa paitsi Arnen ja Carloksen faneille, myös kenelle tahansa perinteikkäistä kuvioneuleista pitävälle. Minä jatkan toisen lapasen kutomista ja seuraavan kirjan odottelua.

Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia

Eva Trotzig: Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia

(Varma tumvantar och några sockor, 2012)

Mäkelä 2013, 111s.

Suom. Mirkka Santala

Valokuvat: Malin Nuhma

Eteläisessä Suomessa elellään kuulemani mukaan jo lämmintä kevättä, mutta Keski-Pohjanmaalla jaksaa vielä pakastaa. Aamulla voi mittarin pakkaslukemat lähennellä kymmentä ja onpa tuota lunta ja räntääkin saatu ihailla viikoittain.

Ja minua palelee! Siksi onkin oiva aika esitellä tämä ihana ja inspiroiva käsityökirja, Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia. Kirjassa on selkeät ohjeet moniin upeisiin kirjoneulelapasiin, mutta myös yksinkertaisempia malleja löytyy. Kaikkia lapasia ei myöskään ole kudottu (=neulottu), vaan mukaan mahtuu myös ommeltuja lapasia. Samoja kaavoja voi hyödyntää myös kintaiden tekoon, sillä materiaalinahan voi käyttää yhtä hyvin huopunutta villapaitaa kuin vanhaa turkisvuorista takkiakin. Nimensä mukaisesti kirja tarjoaa myös muutamia sukkaohjeita, mutta mukaan mahtuu myös kynsikkäitä, säärystimet ja vauvan tossut.

Koska kutominen on minulle olosuhteista johtuen mahdotonta (toivon, että lapsi varttuessaan menettää ylettömän kiinnostuksensa sukkapuikkoihin), sormeni syyhyävät testaamaan ommeltujen lapasten ohjeita. Harmikseni olen vuosi sitten ullakkoa siivotessani tehnyt liian hyvää työtä, enkä löydä ensimmäistäkään huopunutta villapaitaa! Kulahtanut kelsiturkki on vielä tallessa, mutta takilla on sen verran tunnearvoa, etten ole raaskinut pistää sitä palasiksi.

Upeasti kuvitetusta kirjasta löytyy tosiaan ohjeita niin aloittelijoille kuin kokeneillekin käsillätekijöille. Värilliset ruutukaaviot ovat helposti seurattavissa ja ohjeet muutenkin ovat helposti ymmärrettävissä. Kaunis kirja, joka saa haaveilemaan uusista, lämpimistä lapasista.

Himmeli

Eija Koski: Himmeli

Maahenki 2012, 123s.

Ulkoasu: Riikka Löytökorpi

Vappuun sopisi ehkä paremmin jokin muu kuin himmelikirja, mutta mulla ei juuri nyt ole luettuna (tai edes luvussa) mitään serpentiiniä ja shampanjaa sisältävää. Himmeleistä minä kyllä tykkäänkin paljon enemmän. :)

Kun minä olin pieni ja asuttiin vielä äidin lapsuudenkodissa (sittemmin samalle tontille rakennettiin uusi, säänpitävä koti), meillä oli tapana tehdä jouluksi himmeli. Tai lähinnä äiti ja isä sen tekivät, mutta minä ja isosisko saatiin olla kovasti mukana. Muistan hyvin melko varmasti, miten tuvan pöydän ääressä vierähti koko päivä olkia pätkien ja hukkapaloista ikiomia pikkukoristeita värkkäillen. Ja vaikka himmeli sopii koristeeksi ihan ympäri vuoden, oli meillä kuulemma tapana joulunpyhien jälkeen leikkiä jonkinlaista nimettömäksi jäänyttä leikkiä, jossa palloiksi käärityillä sukilla on heitelty himmeli rikki. Tästä isän keksimästä leikistä minulla ei ole muistikuvia.

Juuri ennen viime joulua minuun iski hillitön hinku tehdä himmeli. Koska aattoon oli enää pari päivää, alistuin toki siihen, etten parissa päivässä saisi mitään koristeeksi kelpaavaa aikaiseksi, mutta seuraavaa joulua ajatellen olisi hyvä varautua ajoissa. Niinpä talsin kirjastoon ja lainasin tämän näyttävän ja innostavan Eija Kosken Himmeli-kirjan. Pari kuukautta minä sitä selailin ja lueskelin, huokaillen ja haaveillen. Kirjassa on 24 himmeliohjetta, osa helppoja ja osa vaativampia. Ohjeiden lisäksi Koski antaa vinkkejä eri materiaaleista, keskittyen toki olkeen ja sen käsittelyyn. Myös himmeleiden historia tulee tutuksi.

Koska aito olki on haurasta, eikä minulla juuri nyt ole mahdollista keskittyä pitkiksi ajoiksi yhtään mihinkään, päätin harjoitella himmelintekoa käyttämällä materiaalina mehupillejä. Voin kertoa, että ohuita, suoria mehupillejä on vaikea löytää! Tai helppo, jos aloittaa etsinnät oikeasta kaupasta... Kun olin hamstrannut 500 suoraa pilliä ja lajitellut ne väreittäin, nappasin kirjan jälleen kouriini ja etsin ensimmäisen himmelimallin kokeiltavaksi.

Tämmöinen siitä pallohimmelistä tuli.

Aloitin Pohjalaasesta himmelistä, jonka salmiakkikuviot tuntuivat sopivan yksinkertaisilta ja hauskannäköisiltä. Seuraavaksi toteutin Askeettisen himmelin ja Nennu-vauvan ensimmäisen himmelin, joskin paljon kirjan ohjetta pienemmässä koossa. Sitten rohkaistuinkin jo kokeilemaan Pyöreää himmeliä, vaikka ohjeessa mainitaankin, että sen tekeminen voi vaatia hiukan enemmän keskittymistä. Mutta hyvin sekin onnistui, vaikka sainkin tehtyä sitä vain vähän kerrallaan. Lopputulokseen olin niin tyytyväinen, että kiikutin sen lahjaksi isälle ja äidille. (Ja vähän siksikin, että miehen mielestä meillä oli jo ihan tarpeeksi himmeleitä.) Tätä pilliversiota ei varmaan saa niillä sukkapalloillakaan kovin helposti rikki, joten ehkä tämä säilyy ehjänä vähän pidempään kuin ne olkiset.

Ensi jouluksi vannon tekeväni himmelin, ehkä jopa ihan oikeista oljista. Ehkäpä himmeleistä voisi muodostua perinne omassakin perheessä.

Laura Honkasalo: Kotikutoista

Laura Honkasalo: Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta

Kirjapaja 2011, 173s.

Laura Honkasalon Kotikutoista kulkeutui kirjastosta kotiin vähän vahingossa. Se oli nostettu tyrkylle kaunokirjallisuushyllyyn ja vasta kotona huomasin, että tämähän onkin... Niin, mitähän tämä nyt olisi? Honkasalon ajatuksia, kokemuksia ja huomioita käsillätekemisestä ennen ja nyt.

Alkusanojen lopuksi Honkasalo kirjoittaa: "Tätä kirjaa kirjoittaessani perehdyin erilaisiin käsillä tekemisen alueisiin, joista osa oli minulle vieraita." Jostakin syystä minä tulkitsin tämän niin, että Honkasalo olisi kokeillut itse ties mitä käsityöjuttuja ja kertoisi käytännön kokemuksistaan, mutta perehtyminen olikin teoreettista. Toki Honkasalolla on omakohtaisia kokemuksia paljonkin mm. ompelusta, virkkaamisesta ja neulomisesta, mutta kyllä minä vähän petyin silti.

Koska itse harrastan joskus ahkerastikin käsitöitä, tätä kirjaa oli oikein mukava lukea. Huomasin olevani Honkasalon kanssa monesta asiasta samaa mieltä ja ihmetelleeni samoja asioita. Minullakin on paljon nappeja, joiden tutkiminen on rentouttavaa ja hauskaa (myös lasten mielestä), eikä minulla ole minkäänlaista sisustussilmää. Materiaalien kierrättäminen on paitsi järkevää ja edullista myös hauskaa.

Vaikka tässä kirjassa olikin minun makuuni liikaa juttua vaatteista (perusvaatteista burleski-asuihin), viihdyin oikein hyvin. Oli myös mukava tutustua Honkasaloon käsityö-ihmisenä.

Suosittelen tätä kirjaa käsitöiden ystäville.

Kirjoja käsityömessuilla

Minä pääsin äidin mukaan Seinäjoen käsityömessuille eilen. Heti yhdeksältä kökötimme lippujonossa ja sitten vain messuja kiertämään. Paljon ihanuuksia sinne mahtuikin sukkalangoista kirjoihin. Ja nyt haluan esitellä teille, mitkä kaikki kirjat olisin ostanut Euro Publicationsin osastolta, jos minulla olisi ollut rajaton budjetti. Kuvat ovat Amazon.comista.

Duy Nguyen: Origami USA

En ole mikään origamimestari, mutta tässäpä virkistävää vaihtelua kurjille ja kukkasille.

Hmm, taipuuko kurki noin?!

Michelle Romo: Paper Wonderland

Tähän kirjaan rakastuin valtavasti ja sain sen omakseni.

Luultavasti en koskaan raaski askarrella mitään näistä

 (kirja on siis sellainen leikkaa ja askartele -puuhakirja),

 mutta jo kuvien ihailusta tulee hyvälle mielelle.

Julius Perdana & Josh Buzynski: Build your own robots

Paperirobotit eivät ehkä kestäisi kovin kauan pienten poikien leikeissä,

mutta kyllä näitä olisi varmasti kiva kasata.

Erilaisia "mörköjentekokirjoja" oli huima määrä,

minusta nämä olivat hauskimmat:

Nicola Tedman & Sarah Skeate: Zombie Felties

John Murphy: Closet Monsters

 

Jenny Harada: Me Make Monster!

Katie Boyette: Knitwit

Michelle Tilly: Pom-Pom Pals

Nicki Trench: Super Scary Crochet

Sarah Skeate & Nicole Tedman: Steampunk Softies

Annie Obaachan: Scary Cute

En tiedä kuinka kauan lapsia jaksaisi kiinnostaa leikkiä pehmomöröillä,

mutta luulen että tällaisten väsääminen olisi kivaa kuitenkin.

Toki tarjolla oli perinteisempääkin käsityökirjallisuutta.

Jostain syystä minua kiehtovat virkatut asusteet ja vaatteet,

vaikka ne eivät oikein minun tyylisiä olekaan.

Doris Chan: Crochet Lace Innovations

Kristin Omdahl: Crochet So Fine

Messuviikonlopun aikana sain luettua loppuun kaksi kirjaa, joten niistä kirjoitan alkuviikosta. 

Ai niin, ja kirpputorilta löysin Eve Hietamiehen Yösyötön, jonka olen halunnut lukea sen ilmestymisestä asti.