Ahndongshik: Lindbergh 4 Sangatsu Manga 2017, 202s. Suom. Juha Mylläri |
Tämäkin osa on täynnä rytinää ja dramaattisia lähikuvia silmistä ja hikipisaroista. Taistelut ovat yhtä kaaosta ja sellaista viivojen paljoutta, että tapahtumat hukkuvat tehosteiden alle. En siis edelleenkään ole toteutukseen järin ihastunut, mutta jatkan sarjan loppuun asti, sillä haluan tietää onko se pohjimmainen idea kuitenkin toimiva.
Ahndongshik: Lindbergh 5 Sangatsu Manga 2017, 192s. Suom. Juha Mylläri |
...ja sama meno jatkuu viidennessä osassa: sekavasti toteutettuja taisteluita, vihjauksia siitä kuinka menneisyydessä on tapahtunut sitä ja tätä merkittävää, hikoilemista ja huudahtelua.
Ahndongshik: Lindbergh 6 Sangatsu Manga 2017, 208s. Suom. Juha Mylläri |
Haluaisin sanoa, että kuudennessa osassa on jo enemmän sisältöä, mutta ei tässä kyllä ole. Edelleen taistellaan ja vaikka aikaa edellisen osan lopusta on kulunut jo muutamia vuosia, hahmot ovat harmillisen kypsymättömiä.
Koen, että sitä varsinaista juonta - ja siten sisältöä - vain vilautellaan kaiken tämän rytinän keskellä. Turhauttavaa.
Manuele Fior: 5000 km per second Fantagraphies Books 2016, 143s. Translation: Jamie Richards |
Manuele Fiorin 5000 km per second on sykäyksittäin etenevä tarina Luciasta ja Pierosta. Ehkä tämä on rakkaustarina, vaikka ei perinteisiä reittejä kuljekaan. Lukijalle näytetään vain välähdyksiä sieltä täältä ja ne suuret aukot on täytettävä itse, mikäli niin haluaa ylipäätään tehdä.
En hirveästi ihastunut tarinaan, vaikka siinä hetkensä olikin. Kuvitus on kiinnostava ja väritys toteutettu harvinaisen hienosti.
Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares 2 Atena 2017, 96s. |
Karoliina Korhosen luoma Matti, tuo helposti kiusaantuva ja pienistä asioista ahdistuva suomalaisen perikuva, jatkaa häkeltymisiään uudessa kirjassa.
Luin tämänkin englanniksi ihan siitä syystä, että mielestäni vitsi on hauskempi nimenomaan ikään kuin ulkopuolelta tarkasteltuna.
Tässä kirjasessa Mattia ahdistaa liian äänekäs tai jopa omalle tontille änkeävä mökkinaapuri ja sateinen kesäloma. Niin kiva kuin onkin tavata tuttavia vaikkapa kaupassa, niin se ilahtuneen juttutuokion jälkeinen piilottelu hyllyjen välissä kieltämättä on vähän tuskaista.
Viihdyin tämän kirjan parissa ihan hyvin ne muutamat minuutit, jotka sen lukemiseen kului. Voi kuulostaa oudolta, mutta minusta tässä oli pikkuisen liikaa selittelyä: mitä lyhyempi vitsi, sen paremmat naurut. Tosin voi olla, että näin sään kannalta ankeana kesänä ei hirveästi jaksa nauraa sille, miten jonkun fiktiivisen Matin kesäloma on muka pilalla sateen takia. Että hah hah, kesä on mielen- eikä lämpötila, hohoho!, vaikka oikeasti alkaa jo olla epätoivoinen, kun vielä ei ole ollut ensimmäistäkään hellepäivää.
Jesse Andrews: Me and Earl and the Dying Girl Listening Library 2015, 6h 9min. Lukijat: Thomas Mann, RJ Cyler |
Tämä oli oikein mainio tarina teineistä ja siitä kuinka kaksi elokuvia omaksi ilokseen tekevää poikaa ikään kuin ajautuvat tekemään videota akuuttiin leukemiaan kuolevalle tytölle.
Tarinan asetelma on sellainen, että kirjailijalla olisi ollut otollinen tilaisuus ympätä tekstin sekaan opetus jos toinenkin, rakkausjutuista nyt puhumattakaan. Mutta Andrewspa pitääkin homman kutkuttavan realistisena: ei kaikilla kuolemansairailla ole suuria ajatuksia elämästä ja sen ainutlaatuisuudesta, eikä se rakastuminenkaan ole pakollista. Myöskään koko koululle esitetty kotivideokyhäelmä ei välttämättä saa aikaan ponnekkaita, seisaaltaan esitettyjä taputuksia ja tee videon tekijöistä kaikkien kavereita.
Aivan mainio kirja ja loistavat lukijat, joita on enemmän kuin nuo kaksi joiden nimet onnistuin löytämään.
Carrie Brownstein: Hunger Makes Me a Modern Girl Penguin Audio 2015, 7h 4min Lukija: Carrie Brownstein |
Väärin luultu.
Brownstein on (ilmeisesti ihan tunnetun) Sleater-Kinney -bändin laulaja-kitaristi ja luonnollisesti tämä kirja onkin sellainen elämäkerta/bändihistoriikki. Luulatavasti kirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa bändistä vähänkään kiinnostuneille. Näin ummikon näkökulmasta kokonaisuus oli hetkittäin ihan kiinnostava, etenkin Brownsteinin kertoessa lapsuudestaan ja varhaisnuoruudestaan, mutta kyllä tämän kuunteluun käytetty seitsentuntinen tuntui harvinaisen pitkältä.
Luin Manuele Fiorin sarjakuvan lukumaratonilla, ja tykkäsin siitä kovasti. Kuvitus oli tosi kaunis (vesiväreillä tehty, jos oikein muistan) mutta parisuhdetarina jäi minusta pikkuisen vaisuksi. Korhosen sarjakuvaan olen tainnut tutustua vaan netin kautta. En tiedä, miten se kirjana minulle toimisi.. yleensä kyllä tykkään lukea strippityyppisiä sarjakuvia vähän kerrallaan, esim. samanomalehtiannos on sopiva. :)
VastaaPoistaMarikaOksa, Sama homma: minustakin Fiorin tarina oli jotenkin laimea. Harmi, sillä kuvitus oli kaunis.
PoistaMinä taas pidän enemmän sarjakuvaromaaneista kuin stripeistä. Stripit ovat toki hauskoja, mutta sarjakuva sopii todella hyvin myös pidempien ja vakavampien tarinoiden kerrontaan.
Matin elämään on hauska kurkistaa muutaman stripin verran kerralla. Leukemiaan kuolevan tytön tarina kuulostaa hyvältä realistisuudessaan. Olen lukenut elämäni aikana vain yhden aihetta käsittelevän kirjan. Sen nimi oli Eric ja se oli todella koskettava ainakin lukuhetkellä.
VastaaPoistaKatriina, Me & Earl & the Dying Girl on siitä erikoinen, että ainakaan minä en pitänyt sitä perinteisessä mielessä koskettavana. Kertoja on se päähenkilö ja lukijaa (ainakin siis minua) kiinnosti huomattavasti enemmän hänen tarinansa kuin kuolevan tytön tarina.
PoistaNäistä esittelemistäsi ainoa tuttu on Matti. Olen lukenut Suomalaisten painajaisten ensimmäisen osan ja olihan siinä joitakin kohtia, jotka kolahtivat omaankin käytökseen.
VastaaPoistaMargit, Jep, osa Matin ongelmista on aivan tuttuja. Tässä toisessa albumissa haasteet olivat jo vähän kauempaa haettuja.
PoistaFinnish nightmares on juttu, joka on mennyt ihan ohi minulta, vaikka hahmo on toki vilahtanut siellä täällä. Pitäisikin tutustua joskus!
VastaaPoistaViivojen paljous ja päättömät taistelukohtaukset kuulostavat ihan nightmare-yhdistelmältä minulle. Siksi sarjakuvia tulee luettua liian vähän, vaikka pitäisi vain olla viitseliäisyyttä löytää ne itselle sopivimmat.
Amma, Olen huomannut, että sarjakuvissa visuaalisuus nousee kyllä todella tärkeäksi tekijäksi. Jos kuvitus (vai mitä sanaa siitä pitäisi sarjakuvien kohdalla käyttää?) ei miellytä silmää, en välttämättä viitsi tarttua kiinnostavaankaan tarinaan. Miellyttävän kuvituksen kohdalla taas voin tarttua tarinoihin, joista en ehkä muuten innostuisi.
PoistaFinnish Nightmares on minullekin ainoa tuttu näistä. Ainakin kansikuvan perusteella Fiorin kirjassa on aivan ihana kuvitus. Tuo Lindbergh-sarja kuulostaa todella puuduttavalta. On hauska lukea näistä kirjoista, jotka ovat niin eri genreä kuin mitä itse luen :)
VastaaPoistaTiina, Lindbergh on, ikävä kyllä, tosi puuduttava. :/ On hölmöä lukea sarjaa joka ei nappaa ja samalla tekee hallaa koko manga-genrelle...
PoistaMinua jäi kiinnostamaan, mitä kautta kuuntelet äänikirjoja?
VastaaPoistaTuon Jesse Andrewsin kirjan tyyli kuulostaa kiinnostavalta. Siitä on näemmä tehty elokuvakin, harmi ettei sitä näytä olevan ainakaan Netflixissä saatavilla.
Hanna, Minä kuuntelen äänikirjoja pääasiasssa puhelimella ja tabletilla. Enimmäkseen olen lainannut e-äänikirjoja Helmet Overdrivesta, mutta jonkin verran olen kuunnellut myös ihan perinteisiä cd-äänikirjoja, joita lainaan omasta kirjastosta. Nyt otin kokeiluun Storytel-palvelun, joka on (omalle budjetille) hieman hintava, mutta joka sisältää todella hyvän valikoiman äänikirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
PoistaKiitos vastauksesta! En heti tajunnut, että Helmet overdrive liittyy Helmet-kirjastoihin :D. Siellä on ilmeisen hyvä valikoima. Pitäisi tutustua, onko Outi-kirjastoilla vastaavaa.
PoistaKokeilin itse ensin Bookbeatia ja nyt samaista Storyteliä. Molemmista on löytynyt kuunneltavaa varsinkin kuusivuotiaalle, mutta itse en ole löytänyt kovinkaan paljon niitä kirjoja, joita haluaisin muutenkin lukea. Toisaalta taas äänikirjan pitää ainakin minulle olla melko suoraviivaisesti etenevää juonellista tekstiä, eli mikä tahansa ei toimi kuunneltuna.
Tällä hetkellä Suomen kesä ei tosiaan naurata. Lenkkeilin eilen villapaidassa ja kaulahuivissa (ja silti oli kylmä). Mutta aion kyllä lukaista Finnish Nightmares -teoksen, jos osuu kohdalle. :)
VastaaPoistaNämä koontipostaukset ovat kivoja. Olenkohan alitajuntaisesti napannut sen sinulta omaankin blogiin. Kiitos siis inspiraatiosta (kaipasin jotain virkistystä postauksiin, kun pitkien juttujen kirjoittaminen välillä hyydyttää).
Pihi nainen, Sää on oikeasti jo kohtuuttoman kauan ollut huonoa. Helteestä ei uskalla enää edes haaveilla ja pari yötä sitten piti vetää jo villasukat jalkaan, että tarkenin nukahtaa. Olen luultavasti ollut aiemmassa elämässä aurinkopaneeli, sillä nämä pilviset, sateiset ja kylmät säät vetävät energiatasoni hyvin lähelle nollaa. Aurinko ja lämpö taas antavat virtaa todella paljon.
PoistaMinäkin pidän koontipostauksista, jotka olen puolestani matkinut jostain muusta blogista :D
Ihan outoja minullekin, paitsi että Matista olen toki kuullut. Enkä taida kyllä ainakaan noihin ensimmäisiin edes tarttua. En muutenkaan lue oikeastaan yhtään sarjakuvia ja tuo kuulostaa juuri sellaiselta, että jaksaisin ehkä noin kolme sivua.
VastaaPoistaAika sissi olet, kun kahlasit 7h tylsää äänikirjaa. Minä olen huono jättämään lukemista kesken, mutta äänikirjojen kanssa onkin sitten vähän päinvastoin.
Finnish Nightmares eli Suomaisten painajaiset 2 on näistä kirjoistasi ainoa, jonka olen lukenut. Kirjoitinkin siitä blogiimme. Jokamies Matti oli minulle tuttu jo ykköakirjasta ja kyllähän hän hymyilyttää. Tätä toista Matti-kirjaa lukiessa tuli tunne, että parhaat vitsit on jo käytetty. Mutta netti-ilmiönä alkaneena tämä on kiinnostava.
VastaaPoistaEn juuri sarjakuvia lue. Tuo Matti on tuttu, mutta stereotypioilla ratsastaminen/rahastaminen lähinnä ärsyttää.
VastaaPoistaNämä on kaikki minulle vieraita. Nuortenkirjoja en tällain viisikymppisenä lue ja nyt kun mietin en ole luullakseni koskaan lukenut sarjakuvakirjaa, strippejä vain? Mun käsitys sarjiksesta on joku Viivi ja Wagner tai Fingerpori, molemmat uppoaa.
VastaaPoista