 |
| Francesca Hornak: Viikkko on pitkä aika (Seven Days of Us, 2017) Tammi 2018, 445s. Suom. Karoliina Timonen |
Tartuin tähän kirjaan sillä asenteella, että nyt luen kepeän ja viihdyttävän tarinan perheestä, joka joutuu viettämään seitsemän päivää keskenään ja kaikki taantuvat vanhoihin rooleihinsa, vaikka lapsetkin ovat jo aikuisia. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että olin aika lailla hakoteillä.
Vanhempien avioliitto on vuosien myötä hiipunut kumppanuudeksi, kotona yhä asuva Phoebe on jämähtänyt aina kaiken tahtomansa saavan kuopuksen rooliinsa. Olivia on työskennellyt vapaaehtoisena lääkärinä Liberiassa Haag-sairaalassa ja hänen kotiinpaluunsa takia perheen on sulkeuduttava maalaiskartanoonsa karanteeniin. Jokaisella on omat odotuksensa ja murheensa, jotka vähitellen - tai rysähtäen - selviävät myös muille.
Hornak on luonut perheen, joka on enemmän neljä yksilöä kuin yhtenäinen perhe. Viikon aikana moni asia kuitenkin muuttuu ja koska karanteenin takia kaikkien on pysyttävä saman katon alla (tai ainakin samassa pihapiirissä ilman kontakteja ulkomaailmaan), jokaisen on myös yritettävä tulla toimeen järkyttävienkin uutisten kanssa.
Kerronta on todella jouhevaa ja suomennos ihanan vaivatonta. Ahmin tätä kirjaa aina kun ehdin ja oikein harmitti, kun arki ja velvollisuudet estivät uppoutumasta siihen yhdeltä istumalta. Kirjan loputtua oli pakko itkeä vähän aikaa ja todeta lapsille, että ei hätää, oli vain niin hyvä tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti