Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abrams. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Abrams. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile

Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile
Abrams ComicArts 2010, 40s.

Olen lukenut molemmat Audrey Niffeneggeriltä suomennetut romaanit (Aikamatkustajan vaimo ja Hänen varjonsa tarina) ja pitänyt molemmista. Siksipä kiinnostuin tästä Niffeneggerin sarjakuvasta heti, kun Norkku siitä kirjoitti blogissaan. Ensin meinasin tilata omaksi, mutta sitten ajattelin kokeilla onneani ja tein kirjastoon hankintapyynnön.

Nyt kun olen kirjan lukenut, täytyy todeta, että onneksi en ostanut omaksi! Tarina on kyllä hieno, ainakin näin ahkeran lukijan näkökulmasta: Alexandra kohtaa yön pimeinä tunteina kirjastoauton, jonka kokoelma koostuu kaikista Alexandran koskaan lukemista kirjoista. Kutkuttava idea, josta olisi mielellään lukenut vähän pidempäänkin. Neljänkymmenen sivun aikana tarina ei ehdi saavuttaa kovin mainittavaa syvyyttä ja Alexandra jää aika etäiseksi hahmoksi. Mutta se, mikä minua pahiten tökki, oli hyvin epätasalaatuinen ja pääasiassa ruma piirrosjälki. En osaa itsekään piirtää, varsinkaan ihmisiä, mutta tämän kuvitus on mielestäni kovin ankeaa. Lisäksi keskustelut on kirjoitettu kaunokirjoituksella, joka oli kovin hankalasti luettavaa ja toi mieleen nuoren teinitytön, joka yrittää kirjoittaa kauneimmalla mahdollisella käsialallaan.

The Night Bookmobile ei siis tosiaankaan ollut järin kehuttava lukukokemus. Mutta mieleen se kyllä jää, joskin hiukan kyseenalaisista syistä. Niffeneggerin romaaneja luen mielelläni jatkossakin, mutta sarjakuvat taidan jättää suosiolla väliin.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kuvia ja sanoja


Simon Wells & Getty Images: The Rolling Stones: 365 Days 365s. (Abrams, 2006)

Toisinaan kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Joskus taas kuvien rinnalle kaipaisi selventävää tekstiä. The Rolling Stones, 365 Days teoksessa yhdistyvät luontevasti huikeat valokuvat ja tiivistetyt tekstit. Kirjassa keskitytään The Rolling Stonesin varhaisiin vuosiin, mikä on mielestäni ainoastaan hyvä asia. Nautin suuresti kuvien tutkiskelusta ja ehkä opin jotain itse bändistä ja sen jäsenistäkin. Teksti oli yllättävän haastavaa, ilmeisesti olen tottunut lukemaan helpompaa englantia tai sitten musiikkipiirien sanasto on muuten vain vierasta minulle.

Tämän kirjan jälkeen vierähti tovi jos toinenkin Youtuben kiehtovassa maailmassa katselemassa ja kuuntelemassa bändin videoita. Paljon en heidänkään musiikkiaan tunne, mutta sentään enemmän kuin Motör Headia.


Mick Jaggerin vastustamaton seksuaalinen vetovoima on minulle edelleen arvoitus - ehkä Jagger ei vain ole minun tyyppiäni :)