Yksinkertaisesti joogaa

Bente Helene Schei: Yksinkertaisesti joogaa
Mäkelä 2020, 150s.
Suom. Julia Rintala
Valokuvat: Nicki Twang

Omissa mielikuvissani olen yhä ketterä ja notkea, kuten joskus 20+ vuotta sitten. Todellisuus on kuitenkin varsin toinen. En ole suoranaisesti kankea, mutta enää en taivu spagaattiin tai lootusasentoon eikä siltakaan onnistunut kun sitä vuosi(kymment)en jälkeen kokeilin. Se ketteryys saattaa olla alunperinkin kuviteltua, mitään siitä ei ole ainakaan jäljellä.

Tässä kevään aikana joku työkavereista oli nähnyt jonkun liikkuvuushaasteen, jota sitten töissä kokeiltiin ja siitä se sitten lähti. Aika pian huomasin, että taipuisuuteni voisi olla parempikin ja päätin tehdä asialle edes jotain.

Joogaa en ole koskaan kokeillut, mutta Bente Helene Schein Yksinkertaisesti joogaa osoittautui täydelliseksi kirjaksi aloittelijalle. Liikkeet on selitetty selkeästi sekä sanoin että kuvin: mistä asennosta lähdetään liikkeelle, mihin tulee kiinnittää huomiota, montako kertaa liike toistetaan ja miten liike vaikuttaa kehoon.

Ensin luin kirjan teoriaosuudet, sitten tutustuin liikkeisiin. Kirjan rakenne on kätevä: siinä on joogaohjelma, jonka voi tehdä joko lyhyenä, keskipitkänä tai pitkänä. Jos lyhyen ohjelman lopulla tuntuu siltä, että haluaa ja ehtii jatkaa, ei muuta kuin kääntää sivua pari kertaa ja hopsan, siitä voikin jatkaa vielä 10-20 minuuttia. Tämän pituudeltaan helposti säädeltävän perusohjelman lisäksi kirjasta löytyy kolme muuta liikesarjaa, joilla voi parantaa vatsan hyvinvointia ja edistää ruoansulatusta, notkisaa selkää, hartioita ja niskaa sekä parantaa tasapainoa ja keskittymiskykyä.

Itse olen keskittynyt lähinnä tuohon perusohjelmaan, mutta tehnyt pari kertaa myös selkää, niskaa ja hartioita notkistavan osuuden, koska sillä alueella minulla on paljon ongelmia.

Alkuun liikkeitä ja ohjeita piti tarkistella vähän väliä, nyt perusasiat alkavat olla jo jotenkin hallussa niin että liikkeiden väliin ei tule ikäviä taukoja. Toinen häiriötekijä oli taustamusiikki. Näppäränä pistin vain spotifysta jonkun joogalistan soimaan, mutta herranen aika että oli ahdistavia äänimaailmoja siellä! Lopulta päädyin rentouttavien biisilistojen pariin ja sieltä löytyi suhteellisen helposti sivuutettavaa, mutta taustaäänet peittävää soitantaa. (Muistatteko, kun joskus 90-luvulla tunnetuista biiseistä tehtiin panhuiluversioita? Nämä rentouttavat kappaleet oli vähän samanlaisia, mutta nyt soittimena on ihan vain kitara tai pehmeä-ääninen piano.)

Osa liikkeistä tuntui luettuna naurettavan helpoilta, mutta osoittautui käytännössä haastaviksi. On vaikea keinua selkärankaa rullaten polvet vatsan päälle nostettuna, jos vatsalihakset ovat rapakunnossa. Lisähaastetta joogaan tuo asentohuimaus, joka herää eloon jos kierrän ja nostan päätä tietyllä tavalla. Kehon toispuoleisuudenkin huomasi todella selvästi: vasen polvi on kuntoutuksesta huolimatta todella jäykkä, marraskuussa nyrjäytetty oikea nilkka taas kipeytyy herkästi edelleen.

No mutta siis.
Yksinkertaisesti joogaa on loistava opas itsenäiseen joogaharrastukseen, myös aloittelijalle! Erittäin lämmin suositus!

PS: Se silta muuten onnistuu jo! :)
En nouse yhtä korkeaan kaareen kuin nuorena, mutta kädet saan suoriksi!

Juustokakkuja & mutakakkuja

Lena Söderström: Juustokakkuja & mutakakkuja
Mäkelä 2020, 125s.
Valokuvat: Eva Hildén

Minä syön erittäin mielelläni herkkuja, melkein mitä tahansa makeaa. Perinteiset täytekakut eivät kuitenkaan kuulu minun herkkulistalleni, sillä en pidä kermavaahdon mausta (tai mauttomuudesta), enkä sen kitalakeen jättämästä rasvakerrostumasta. Sen sijaan syön hyvällä halulla juustokakkuja ja mutakakkuja, joista molemmista minulla on ollut pitkään käytössä yhdet hyviksi todetut reseptit.

Lena Söderströmin Juustokakkuja & mutakakkuja on herkkusuun unelma. Tai piinaava painajainen, mikäli yrittää vähentää herkuttelua. Kirjan kuvat ovat kauniita ja houkuttelevia. Esimerkiksi karkkimutakakku näyttää tismalleen yhtä överiltä kuin sen maistuukin, sen nimittäin testasimme ensimmäisenä. Ainoastaan harmittelen sitä, että kaupasta ei löytynyt pähkinä M&M -karkkeja, mutta korvasin ne aimo annoksella jotain muita karkkeja. (Olikohan ne Kina-rakeita?)

Seuraavaksi tein pakastetun mansikkajuustokakun, ikään kuin raikkaana vastapainona tuhdille karkkikakulle. Haasteeksi osoittautui se, että ainoa irtopohjavuoka oli jo käytössä, eikä tämän kakun täyte todellakaan mahtunut piirakkavuoan päälle. Niinpä ylijääneestä täytteestä tuli keksinmuruilla koristeltuna herkullinen jälkiruoka.

Ohjeet ovat selkeitä, mutta paikoin tausta on sen verran tumma, että pienehköä tekstiä on työlästä lukea. Tihrustamisen vaiva on kuitenkin pieni siihen nähden, millaisia herkkuja näillä resepteillä saa aikaan.

Eipä tässä muuta kuin herkullista äitienpäivää!

Kolme kivaa kuvakirjaa

John Kelly: Hys! Minä luen nyt
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Elina Ellis
Suom. Terhi Leskinen

Minä rakastan (tai vähintään pidän kovasti) kirjoista, jotka kertovat kirjoista ja/tai lukemisesta. Hys! Minä luen nyt on siis selvästi kuvakirja minun makuuni.

On sunnuntai ja Emma lukee ihan parasta kirjaa. Hän lukee, vaikka merirosvot haluaisivat seikkailla Emman kanssa. Hän ei pistä kirjaa sivuun, vaikka pingviinit houkuttelevat Emmaa mukaan esitykseensä. Edes avaruusolioiden hyökkäys ei saa Emmaa luopumaan kirjastaan, jossa on juuri meneillään kirjan paras kohta.

Elina Ellisin värikäs ja vauhdikas kuvitus on oikein kiva ja tarina tosiaan mieleiseni. Olen kovasti yrittänyt näyttää pojilleni lukevan aikusien mallia, mutta joskus asiat on kuultava joltain muulta kuin äidiltä. Ehkä kuvakirja voi olla se joku muu tässä asiassa. Kirjat ovat niin mahtavia, että toisinaan seikkailut voi laittaa hetkeksi sivuun.

-------------------------------------------------

Jeanne Willis: Kroko mekossa
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Stephanie Laberis
Suomeksi riimitellyt: Raija Rintamäki

Eräänä aamuna Aki-krokotiili löytää lammen rannalta perin kummallisia vaatteita: juhlamekon, räiskyvän punaiset korkokengät, röyhelöpikkarit ja upeat helmet. Aki pukee löytämänsä vaatteet päälleen ja tuntee olonsa upeaksi! Mutta sitten paikalle osuu kaksi kiusankappaletta, jotka uhkaavat kertoa Akin mekkokekkuloinnista tämän karskille isälle ja upea olo karisee siinä paikassa. Onneksi Akilla on joukko ihania kavereita ja lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Kroko mekossa on kerta kaikkiaan herttainen kirja! Ensinnäkin Raija Rintamäki on tehnyt loistavaa työtä kirjan suomenkielisen version kanssa. Tarina ei kompuroi kömpelöissä riimeissä, vaan teksti soljuu kuin tanssi.

On mahtavaa, että kuvakirjoissa käsitellään myös aiheita, jotka ovat joillekin aikuisillekin todella vaikeita. Tai no, lapsille nämä asiat harvoin ovat järin vaikeita, he kun suhtautuvat erilaisuuten usein aikuisia luontevammin. Ehkä tämä kirja rohkaisee lapsia (ja vanhempia) unohtamaan esimerkiksi niin sanotut tyttöjen ja poikien värit ja pukeutumaan vaikka siihen mekkoon, jos kerran haluaa.

-------------------------------------------------

Tracey Corderoy: Täyden palvelun tarinapuoti
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Tony Neal
Suom. Raija Rintamäki

Tiedättekö sen tarinan, jossa ritari taistelee lohikäärmettä vastaan? Tämä ei ole sellainen tarina, sillä lohikäärme on lähtenyt lomalle! Ritarin onneksi paikalle osuu oksia keräillyt eukko, joka saattaa tämän Täyden palvelun tarinapuotiin. Kyseinen puoti on pullollaan tarinoita tai vaikka taisteluvastustajia, jos sellaista on vailla! Ritari haluaisi tietysti lohikäärmeen, mutta ne ovat loppuneet. Ei kuitenkaan hätää, sillä fretti löytyy! Silloin kyllä tarvitaan myös toisenlainen tarina, mutta vaihtoehtoja riittää loputtomiin.

Täyden palvelun tarinapuoti on vekkuli höpsöttelytarina, jonka käänteitä ei takuulla arvaa etukäteen. Tony Nealin kuvitus on ilmeikästä ja hauskaa, värit iloisia.

Tätä lukiessa sekä minulla että 4-luokkalaisella oli naamalla koko ajan leveä virne, niin paljon meitä huvitti ritarin odottamattomat seikkailut. 

Ympyräiset

Anne-Maria Kuusela: Kiva Kirahvin kannustus
Räyhä Ravun kiukkupuuska
Sisu Kettu ei anna periksi
Kustannus Mäkelä 2017
Kuvitus: Matias Teittinen

Sain pyytämättä itselleni Räyhä Ravun kiukkupuuska -kirjan, jossa käsitellään tunnetaitoja. Vaikka kirja tuntuikin näin kotioloihin vähän turhan opettavaiselta, lainasin kirjastosta sarjan muutkin kirjat.

Räyhä Rapu -kirjassa opetellaan huomioimaan toisten tunteita ja pyytämään anteeksi, Sisu Kettu -kirjassa sinnikkyyttä ja toisten auttamista ja Kiva Kirahvi -kirjassa positiivisuutta ja kannustamista. Kaikki aiheet ovat totta kai tärkeitä ja voisin kuvitella, että näille kirjoille olisi kovasti kysyntää esimerkiksi päiväkodeissa. 

Tarinat ovat lyhyitä ja siellä täällä tarinoiden ohessa on kysymyksiä, joiden avulla on helppo keskustella kirjan teemoista lapsen/lasten kanssa. Esimerkiksi Kiva Kirahvi -kirjassa pohditaan, missä kukin on taitava ja millaisista asioista voi tulla surulliseksi. 

Kirjojen kuvitus on hyvin ympyräistä, mikä sopiikin sarjan nimeen, Ympyräiset, oikein hyvin. Meidän makuun nämä kirjat ovat kuitenkin vähän liian söpöjä ja tarinoiltakin kaipaamme enemmän vauhtia.

Villan kotoisa kosketus

Ingalill Johansson: Villan kotoisa kosketus - neulo, virkkaa ja huovuta kotiin

(Stickat för hemmet, 2012)

Mäkelä 2014, 119s.

kuvat: Ewa K. Andinsson

Suom. Virpi Vainikainen

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa olen toipumassa pariviikkoisesta sairasteluputkesta. Vaikka ulkona on välillä näkynyt jopa aurinko, minä olen kyhjöttänyt sisällä ja potenut milloin mitäkin. Yksi podettava vaiva on ollut sieluun asti hiipivä kylmyys, sellainen koko kehon valtaansa ottava horkka, josta ei tahdo päästä eroon. Siinä sisäjäädytetyssä olotilassa oli oikeasti ihanaa selata tätä Villan kotoisaa kosketusta ja haaveilla muun muassa sohvan uudesta, neulotusta päällisestä.

Tästä kirjasta ei löydy ohjeita sukkiin eikä lapasiin, vaan erilaisia sisustusideoita. Materiaalina on käytetty villalankaa, sitäkin pääasiassa luonnollisissa väreissä. Kirja tarjoaa selkeitä ohjeita mm. neulottuihin tyynyihin, täkkiin ja huovutettuun laukkuun. Lisäksi Johanssonin mallit todistavat sen, että kudottu lampunvarjostin tai kudotut purkinsuojukset voivat oikeasti näyttää hyvältä ja houkuttelevalta. Etenkin palelevan lukijan mieltä kiehtoo ajatus kodista, joka on lähes vuorattu kauniilla neuleilla.

Koska perheemme nuorimmainen tekee kutomisesta tällä hetkellä mahdotonta (esikoisen sukat ovat viipyneet puikoilla pian puoli vuotta), en pääse toteuttamaan vielä mitään kirjan ideoista, mutta ainakin ruma rahimme ansaitsisi klassisemman, kauniin ilmeen.

Kirjan kuvat ovat erittäin kauniita ja selkeyttä täytyy niidenkin kohdalla kehua. Monesti sisustuskirjoissa kuvataan niin suuria kokonaisuuksia, että tällaiset pienemmät yksityiskohdat eivät pääse oikeuksiinsa. Kaiken kaikkiaan laadukas kirja, niin sisällöllisesti kuin esineenäkin.