Chestnut Street

Maeve Binchy: Chestnut Street
Random House Audio, 12h 29min.
Lukija: Sile Bermingham

Maeve Binchyn Chestnut Street on erittäin onnistunut valinta äänikirjaksi, jos ei voi kuunnella pitkiä pätkiä yhtäjaksoisesti. Binchylle varsin ominaisesti tämän kirjan luvut ovat lähes itsenäisiä novelleja. Lukujen kutakuinkin ainoa yhteinen tekijä on Chestnut Street, eli katu, jonka asukkaista kussakin luvussa kerrotaan.

Chestnut Street on hevosenkengän muotoinen katu. Ulkoisesti kaikki voi näyttää idylliseltä ja hyvinkin tavalliselta, mutta jokaisen kadun asukkaan elämästä löytyy aineksia kertomukseen. Moni voi luulla tuntevansa naapurinsa hyvinkin, mutta yllätyksiltä ei voi aina välttyä. Kun pari vuotta tyhjillään ollutta taloa aletaan remontoida, yksi remonttimiehistä löytää kätketyt päiväkirjat, joista paljastuu miksi talon entinen rouva ei poistunut talosta ja minne pariskunta katosi. Kaikki yksin elävät ihmiset eivät ole yksinäisiä, eivätkä kaikki perheelliset koe kuuluvansa joukkoon.

Sile Bermingham oli viehättävä lukija, jonka vieno irlantilaisaksentti antoi kirjalle mukavasti lisää eloa. Aivan kaikista Chestnut Streetin asukkaista en hirveästi välittänyt, mutta kokonaisuutena kirja jätti hyvän mielen. Pidin siitä, että toisin kuin useimmissa Binchyn kirjoissa, tässä kaikki kadunvarren asukkaat eivät suinkaan olleet yhtä suurta perhettä vaan oikeastaan joka talossa eletään yllättävänkin omissa oloissa.

Chestnut Street on lämminhenkisten tarinoiden kokoelma, joka kärsii vain miedosta imelyydestä.

Seitsemän talvista päivää

Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

(A Week in Winter, 2012)

WSOY 2013, 364s.

Suom. Päivi Pouttu-Delière

Maeve Binchyn viimeiseksi jäänyt romaani, Seitsemän talvista päivää, on kuin lämpimät jäähyväiset kirjailijalle. Olen lukenut kaikki Binchylta suomennetut teokset ja pitänyt kaikista, vaikkakin alkupään romaaneista enemmän.

Seitsemän talvista päivää on rakenteeltaan kuin sarja toisiinsa kietoutuvia novelleja. Yhdistävänä tekijänä on Chicky, joka elämän kolhuista vahvistuneena palaa kotiseudulleen ja pistää pystyyn lämminhenkisen majatalon. Atlantin rannalla läntisessä Irlannissa ei ole tarjolla yökerhoja tai ostoskeskuksia, vaan upeita maisemia, lintuja ja mahdollisuus rauhoittumiseen. Lukija pääsee tutustumaan ensin Chickyyn, sitten ahkeraan Riggeriin ja lopulta kaikkiin avajaisviikon asiakkaisiin. Binchylle ominaiseen tapaan henkilöistä kerrotaan koko elämäntarina, mutta se onnistuu tehokkaasti ja lavertelematta.

Maria Sinisen linnan kirjastosta kirjoitti näin:"Seitsemän talvisen päivän lukeminen oli kuin teehetki sellaisen vanhan tuttavan kanssa, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan".

 
Allekirjoitan tämän täysin. Tämän kirjan lukeminen oli miellyttävää, vaivatonta ja lempeää. En kokenut suuria ahaa-elämyksiä, mutta sellaisia en kaivannutkaan. Binchyn tarinoissa mutkia suoristetaan välillä turhankin helposti ja ongelmia ratkotaan melkeinpä nopeammin kuin niitä ehtii syntyä. Liiasta realistisuudesta Seitsemää talvista päivää ei voi moittia, mutta kirja on tämmöisenään kuin lämpöinen viltti ja takkatuli. Joskus on ihanaa uskoa ihmisten auttamishaluun ja hyväntahtoisuuteen, edes pieni hetki.

Ihanteellista luettavaa myös joulunpyhien suklaa- ja kinkkuähkyisille aivoille.

Koko kadun kasvatti

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti (Minding Frankie)

WSOY 2011, 363s.

Suom. Eva Siikarla

Olen lukenut Maeve Binchyn suomennetun tuotannon kokonaan ja lasken Binchyn yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Nyt on kuitenkin tullut aika myöntää, ettei kirjojen taso ole enää muutamaan vuoteen ollut yhtä korkea kuin ensimmäisten kohdalla.

Toisinaan kun lukee hyvän kirjan, sitä jää miettimään mitä näille hahmoille seuraavaksi tapahtuu ja toivoo, että pääsisi seuraamaan heidän elämäänsä pitemmälle. No, Binchyn kirjojen hahmojen kanssa tämä toive toteutuu. Samalla huomaa, että en minä nyt oikeastaan jaksaisi aina näistä lukea. Tätä kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisin lukenut jotakin Emmerdalen kaltaista sarjaa, jossa vilisee keskeisiä hahmoja niin paljon, ettei keneenkään pääse kiintymään kovin paljon.

Takakansi väittää, että Koko kadun kasvatti on "Liikuttavan valloittava kertomus pienestä tytöstä, jonka elämä ankkuroituu kouralliseen hyväsydämisiä ihmisiä", mutta tosiasiassa tämä pieni tyttö, Frankie, jää täysin kadun muiden ihmisten varjoon.

Kirjassa kerrotaan niin monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, etten pysynyt laskuissa. Joistakin ihmisistä olisin halunnut lukea enemmän (varsinkin Frankiesta), toiset olisin surutta jättänyt taustalle. Kirjaan mahtuu paljon epäuskottavuuksia ja ärsytyksiä. Siitä huolimatta Koko kadun kasvatti oli ihan kelvollinen ajanviete-/viihdekirja. Toivoisin kuitenkin, että seuraava kirja (mikäli sellainen on jossain vaiheessa tulossa) olisi täysin itsenäinen teos, jossa huomio ei turhaan kiinnittyisi vanhoihin tuttuihin hahmoihin.

Tämä kirja saa keskinkertaisuudestaan huolimatta kunnian täydentää Totally British -haastetta alakategoriassa Éirinn go Brách!.