Kirjavuosi 2011

Vuosi 2011 on ollut kirjojen suhteen kerrassaan upea. Kirjablogimaailman löytymisen myötä mielenkiintoisia kirjoja alkoi tupsahdella lukulistalle kiihtyvää vauhtia ja samalla se lukutahtikin nopeutui. Parasta blogimaailmassa on kuitenkin sen yhteisöllisyys ja luonnollisesti myös se, että pääsee vaihtamaan ajatuksia lukemisistaan.

Tänä vuonna lukemieni kirjojen listaa voi vilkaista täällä. Joukkoon on mahtunut muutamia pakahduttavan upeita kirjoja ja muutamia äärimmäisen tuskaisia lukukokemuksia. Upeiden kirjojen joukkoon nousevat ainakin:

Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla -trilogia (kiistatta yksi vaikuttavimmista lukuelämyksistä ikinä)
Kathryn Stockett: Piiat
Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
Emma Donoghue: Room
Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

Monta muutakin todella hyvää kirjaa tuli luettua, mutta syystä tai toisesta edellä mainitut ansaitsevat erikoismaininnan. Roomista täytyy tosin mainita erikseen sen verran, että toista kertaa se tuskin tekisi yhtä suurta vaikutusta. Onnistuin tosiaan pitämään itseni hämmästyttävän tietämättömänä kirjan sisällöstä, joten olin sitä aloittaessani asioista yhtä viaton kuin kirjan kertoja, 5-vuotias Jack.

Vuoden tuskallisimman lukukokemuksen tarjosi P.C.  & Kristin Castin Merkitty, joka on ensimmäinen osa House of Night sarjasta. Ehkä käännös oli tehnyt oman tuhonsa, mutta kirjan kieli oli kammottavaa, eikä se juonikaan oikein kantanut. Tahtoisin kovasti oppia jättämään kesken kamalat kirjat...

Erilaisia, toinen toistaan houkuttelevampia lukuhaasteita on ollut tarjolla paljon. Itse lähdin mukaan Lurun Taiteilijaelämää haasteeseen, jota varten kävin haalimassa lukemista kirjastosta parillakin reissulla. Häpeäkseni huomaan lukeneeni kuitenkin  vain kaksi siihen sopivaa kirjaa. Kaksi muuta haasteeseen sopivaa kirjaa odottaa sentään edelleen lukuvuoroaan. Karoliinan Totally British -haaste on ollut monipuolisuudessaan aivan loistava! Vaikka en lopulta saanutkaan suoritettua Multicultural Britain -osiota, niin seitsemän alakategoriaa on joka tapauksessa hyvä saavutus. Kolmeen Satun luettujen Minihaasteeseen osallistuin myös (500+, Lapsen silmin ja Pienkustantamot) sekä Lumiomenan Satuhaasteeseen.

Syksyllä alkoi muutama kimppaluku ja suurella innolla ilmoittauduin mukaan niin Umberto Econ Ruusun nimen kuin Leo Tolstoin Anna Kareninankin lukijaksi. No, Ruusun nimessä etenin muistaakseni sivulle 27 ja sitten oli pakko luovuttaa. Anna Karenina eteni aluksi odottamattoman helposti ja nopeasti, mutta marraskuussa unohdin lukea sovitut osat ja näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi minulla on edelleen melkein 300 sivua lukematta. Pieleen siis menivät nämä molemmat projektit, mutta kyllä minä tämän Tolstoin aion silti lukea loppuun asti.

Tällä hetkellä lukeminen ei oikein suju. Paitsi jos lukemiseksi lasketaan erilaisten käsityökirjojen ahkera selailu. Joululahjapaja 2012 on täydessä käynnissä ja jotakin on jo valmiinakin. Houkuttelevia villasukkamalleja on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt olen ihan tohkeissani Arnen ja Carlosin joulupalloista.

(Joku kuvankäsittelyohjelma olisi kyllä kätevä.

Jostain syystä kamera haluaa sävyttää kaikki kuvat punertaviksi.)

Toivotan kaikille mahdottoman paljon nautinnollisia lukuhetkiä vuodelle 2012!

Varsinainen talousihme

Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme

(The Undomestic Goddess, 2005)

WSOY 2007, 386s.

Suom. Ulla Selkälä

Nähtävästi minun aivoni ovat jumiutuneet loma-asetuksille. En kerta kaikkiaan saa luettua mitään vähänkään aivotyöskentelyä vaativaa, mutta tällainen viihde tuntuu sopivan vallan hyvin. No, ei se mitään. Itse asiassa tässä yhtenä päivänä tämän vuoden luettujen kirjojen listaa vilkuillessani oikein hämmästyin siitä, miten vähän hömppää on tullut luettua. Joten ehkä tämä on jotakin alitajuista lukutilaston normalisointia.

Varsinainen talousihme on jälleen yksi Kinsellan ei-himoshoppaaja-kirja. Samantha Sweeting työskentelee lakimiehenä maineikkaassa lontoolaisessa firmassa, jonka osakkuudesta hän on haaveillut jo pitkään. Työpäivät ja -viikot venyvät pitkiksi, sosiaaliseen elämään tai kotitöihin ei yksinkertaisesti jää aikaa. Kun sitten se päivä koittaa, jolloin Samantha päätetään ottaa osakkaaksi, Samantha saa päähänsä siivota sotkuisuudesta tunnetun työpöytänsä. Ikävä kyllä papereiden joukosta löytyy asiakirja, joka olisi vaatinut jatkotoimia jo hyvän aikaa sitten. Kun Samantha tajuaa, kuinka kalliiksi hänen virheensä firmalle tulee, hän menee paniikkiin ja lähtee työpaikaltaan. Jotenkin hän päätyy junaan ja jää pois satunnaisella asemalla. Seuraavana aamuna Samantha herää pehmeästä, vieraasta vuoteesta ja järkyttyy tajutessaan pestautuneensa taloudenhoitajaksi. Hänellä ei ole alkeellisimpiakaan ruoanlaittotaitoja, siivous- ja pyykkäystaidoista nyt puhumattakaan. Onneksi puutarhuri Nathaniel tulee apuun ja pikkuhiljaa Samantha ottaa tilanteen haltuun.

Luulen, että olen yrittänyt lukea tätä joskus aikaisemminkin, sillä kirjan alku oli todella tutun tuntuinen. Kirja etenee vauhdilla ja luonnollisesti mukaan mahtuu myös romantiikkaa ja väärinkäsityksiä. Välillä nauroin ääneen, mutta itkulta sentään säästyin. Erityisen äänekkään naurukohtauksen sai aikaan tämä kohta, jossa Samantha treenaa rakastuneen naisen ruumiinkieltä:

"Ja sitten ruumiinkieleen. Yritän otsa rypyssä muistella tv:stä kuulemiani sääntöjä. Jos nainen tuntee vetoa mieheen, hänen pupillinsa laajenevat. Hän myös nojautuu vaistomaisesti eteenpäin, nauraa miehen vitseille ja paljastaa ranteensa ja kämmenensä.

     Nojaudun kokeilumielessä kohti peilikuvaani ojentaen samalla käsiäni.

     Näytän Jeesukselta.

     Yritän lisätä mukaan keimailevan naurun. "Hah hah hah!" remahdan. "Minä kuolen nauruun!"

     Näytän iloiselta Jeesukselta.

     En ole ollenkaan varma lisääkö se minun mahdollisuuksiani."

Nopealla googlailulla löysin Varsinaisen talousihmeen seuraavista blogeista: Kirjakirppu, Kuuttaren lukupäiväkirja ja Luettuja maailmoja.

Varsinainen talousihme saa myös kunnian päättää Totally British-haasteen osaltani. Täytyy kyllä sanoa, että Totally British on ollut mielettömän kiva haaste! Todella monipuolinen ja joko hyvin laaja tai suppea, ihan riippuen omasta innostuksesta. Olisin halunnut lukea myös dekkareita (lukemattomia Agatha Christieitä kun on hyllyssä vaikka kuinka paljon) ja Multicultural Britain olisi kiinnostanut myös, mutta aika loppuu kesken. Innolla odotan, mitä kaikkia haasteita ensi vuosi tuo tullessaan. :)

Muistatko minut?

Sophie Kinsella: Muistatko minut?

(Remember me? 2008)

WSOY 2009, 362s.

Suom. Kaisa Kattelus

Tämän kirjan idea on oikeastaan ahdistava: Lexi Smart herää eräänä päivänä sairaalassa ja aika pian hän huomaa, ettei muista kolmesta edellisestä vuodesta mitään. Ei edes komeaa aviomiestään tai sitä, missä vaiheessa hänen oma ulkomuotonsa on muuttunut. Lexi on ollut auto-onnettomuudessa ja kärsii nyt amnesiasta. Lääkäreiden mukaan muisti voi palautua osittain tai kokonaan - tai sitten ei.

Kun pääsin alun kauheuksien yli tarina kyllä vei mukanaan. (Niin ja ne kauheudetkin olivat lähinnä omassa päässäni, kun mietin että mitä jos itselle kävisi noin! Olisipa kauheaa, jos ei muistaisi vaikka nuorempaa lastaan ollenkaan jne.) Huumoria oli sopivassa määrin ja kohellustakaan ei ollut liikaa. Lexin yritys sopeutua takaisin omaan elämäänsä ei tietenkään suju mutkattomasti, mutta senhän toki saattoi arvata.

Eipä tästä kirjasta paljon muuta voi sanoa kuin että ihan kelpo hömppää, josta jää hyvä mieli. Eiköhän nyt suurimmat kiukut ja äreydet väistyneet sen verran, että ehkä se joulumielikin kohta löytyy :)

Muistatko minut? pääsee mukaan Totally British -haasteeseen, British Chick Lit alakategoriaan.

Kevytkenkäinen kummitus

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

(Twenties girl, 2009)

WSOY 2010, 437s.

Suom. Aila Herronen

Sophie Kinsella tunnetaan parhaiten Himoshoppaaja kirjoista. Olen lukenut niistä yhden ja inhosin sitä valtavasti. Mutta koska Totally British haasteen Chick Lit osio ei ole lähtenyt käyntiin ja löysin tämän halvalla kirpparilta, niin päätin ottaa ärsyyntymisriskin.

Lara Lingtonilla on murhe jos toinenkin. Ihana poikaystävä on äskettäin jättänyt ilman suurempia selityksiä ja Lara haaveilee kiihkeästi yhteenpaluusta. Parhaan ystävän kanssa perustettu Headhunter-firma on pulassa, kun se paras ystävä rakastuu lomamatkallaan ja jättää alaa tuntemattoman Laran vastuuseen kaikesta. Kun isotäti-Sadien haamu ilmestyy Laralle kesken omien hautajaistensa, ei elämä tunnu varsinaisesti helpottuvan. Kummitus vaatii hautajaisten keskeyttämistä ja sehän onnistuu - kun Lara keksii väittää 105-vuotiaana edesmenneen tädin kuolemaa murhaksi.

Kirja on aika tavalla perinteinen hömppäkirja kohelluksineen kaikkineen. Tästä löytyy niin romantiikkaa, väärinkäsityksiä kuin kiusallisia tilanteitakin. Etukäteen en odottanut tältä kirjalta kovin tasokasta viihdettä (juuri sen aiemman, surkean himoshoppaajamuiston vuoksi), mutta tämäpäs osoittautuikin tosi hyväksi. Nauroin jopa ääneen muutaman kerran. Niitä Himoshoppaajia en aio lukea jatkossakaan, mutta ehkäpä näitä sarjan ulkopuolisia kirjoja voisin kokeillakin.

Toki Kevytkenkäinen kummitus on välillä järjettömän epäuskottava (vaikka sen itse kummituksen jättäisikin huomioimatta) eikä myötähäpeäntunteiltakaan säästy, mutta onneksi kirjallisuutta ei tarvitsekaan ottaa aina niin vakavasti.

Nopsalla haulla löysin tämän kirjan seuraavista blogeista: Susan kirjasto, Kujerruksia ja Kirjahyllyn kätköistä.

Koko kadun kasvatti

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti (Minding Frankie)

WSOY 2011, 363s.

Suom. Eva Siikarla

Olen lukenut Maeve Binchyn suomennetun tuotannon kokonaan ja lasken Binchyn yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Nyt on kuitenkin tullut aika myöntää, ettei kirjojen taso ole enää muutamaan vuoteen ollut yhtä korkea kuin ensimmäisten kohdalla.

Toisinaan kun lukee hyvän kirjan, sitä jää miettimään mitä näille hahmoille seuraavaksi tapahtuu ja toivoo, että pääsisi seuraamaan heidän elämäänsä pitemmälle. No, Binchyn kirjojen hahmojen kanssa tämä toive toteutuu. Samalla huomaa, että en minä nyt oikeastaan jaksaisi aina näistä lukea. Tätä kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisin lukenut jotakin Emmerdalen kaltaista sarjaa, jossa vilisee keskeisiä hahmoja niin paljon, ettei keneenkään pääse kiintymään kovin paljon.

Takakansi väittää, että Koko kadun kasvatti on "Liikuttavan valloittava kertomus pienestä tytöstä, jonka elämä ankkuroituu kouralliseen hyväsydämisiä ihmisiä", mutta tosiasiassa tämä pieni tyttö, Frankie, jää täysin kadun muiden ihmisten varjoon.

Kirjassa kerrotaan niin monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, etten pysynyt laskuissa. Joistakin ihmisistä olisin halunnut lukea enemmän (varsinkin Frankiesta), toiset olisin surutta jättänyt taustalle. Kirjaan mahtuu paljon epäuskottavuuksia ja ärsytyksiä. Siitä huolimatta Koko kadun kasvatti oli ihan kelvollinen ajanviete-/viihdekirja. Toivoisin kuitenkin, että seuraava kirja (mikäli sellainen on jossain vaiheessa tulossa) olisi täysin itsenäinen teos, jossa huomio ei turhaan kiinnittyisi vanhoihin tuttuihin hahmoihin.

Tämä kirja saa keskinkertaisuudestaan huolimatta kunnian täydentää Totally British -haastetta alakategoriassa Éirinn go Brách!.

Teetä ja sympatiaa

Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa

(Tea Time for the Traditionally Built)

Otava 2011, 319s.

Suom. Jaakko Kankaanpää

Parin ärtymystä aiheuttavan kirjan jälkeen oli fiksu veto tarttua tähän Mma Ramotswe -sarjan kymmenenteen osaan. Kuten aiemmat kirjat, tämäkin sai minut hyvälle mielelle ja rentoutti.

Naisten etsivätoimisto nro. 1 saa toimeksiannon jalkapallojoukkueen omistajalta, joka on huolissaan joukkueen huonontuneesta pelistä. Ehkä joku pelaa huonosti tahallaan? Mma Makutsi on tulisilla hiilillä hänen kihlattunsa, Phuti Radiphutin, palkattua huonekaluliikkeensä sänkyosastolle uuden, naispuolisen työntekijän. Lisäksi Mma Ramotswen uskollinen, vanha ja valkoinen pakettiauto väsähtää raskaan taakkansa alla.

Tykkäsin tästäkin osasta. On ihanaa lukea näin sujuvaa ja helppoa tekstiä, jossa ei välttämättä tapahdu mitään järisyttävää. Suosittelen rauhoittavaksi nollauslukemiseksi :)

Pitkästä aikaa saan merkata jotain haasteisiinkin, eli tämä kirja suuntaa Totally British-haasteeseen otsikolla Maybe British, Never English.

Mma Ramotswe

Alexander McCall Smith: The Miracle at Speedy Motors

Little, Brown 2008, 249s.

Mma Ramotswe saa nimettömän uhkauskirjeen, Mma Makutsi hankkii uuden sängyn, eräs asiakas haluaa löytää sukulaisiaan ja Mr. J. L. B. Matekoni havittelee ihmettä. Siinäpä kirjan sisältö lyhyesti. Viihdyttävä ja rauhoittava oli tämäkin tarina. Botswanassa alkoi juuri sadekausi, mihin oli oikein helppo eläytyä, kun vettä tulee kaatamalla täälläkin.

Kirjan kannesta täytyy todeta, että pidän enemmän suomennettujen kirjojen kansista niiden värikkyyden vuoksi.

Totally British-haasteen Maybe British, Never English -osiota kasvatan tällä kirjalla.

Paddy Clarke

Roddy Doyle: Paddy Clarke Hähhähhää (Paddy Clarke Ha Ha Ha)

WSOY 1994, 276s.

Suom. Leena Tamminen

Paddy Clarke on 10-vuotias irlantilaispoika, joka elää vauhdikasta ja jännittävää elämää ystävien kanssa. Välillä tehdään luvattomia tutkimusmatkoja läheiseen latoon, juostaan keskeneräistä viemäriputkea päästä päähän, rakennetaan maja ja varustetaan sen ympäristö ansoilla vihollisten varalle, pelataan jalkapalloa ja kiusataan pikkuveljeä.

Kerronta on vauhdikasta ja minä-muotoista. Lapsen näkökulma on toimiva ja hyvin aidon kuuloinen.

Joidenkin meidän koulun poikien äiti oli Cadburylla töissä. Meidän äiti ei ollut eikä Kevinin, ja Aidanin ja Liamin äiti oli kuollut. McEvoyn Ianin äiti oli, ei tosin koko vuotta, pääsiäisen ja joulun alla vain. --- Äiti sanoi että McEvoyn täti oli Cadburylla töissä vain koska sen oli pakko.
Minä en ymmärtänyt.
"Sinun isälläsi on parempi työpaikka kuin Ianin isällä", äiti sanoi. Sitten se sanoi: "Ethän varmasti sano Ianille mitään."
McEvoyt asuivat meidän kadulla.
"Meidän isällä on parempi työpaikka kuin teidän isällä!"

Koulussa on ehkä hiukan rauhallisempaa, mutta kyllä sielläkin tapahtuu vaikka mitä: käydään terveystarkastuksessa ja yritetään syödä iso pallokarkki tunnilla niin ettei opettaja huomaa. Kotona on kivaa, mutta yhtäkkiä isä ja äiti alkavat riidellä. Ensin melkein huomaamatta, kuiskien, mutta pian äänet kohoavat.

Luin tämän nyt kolmannen kerran ja pidin edelleen. Jostain syystä muistikuvissani tarina oli hilpeämpi, nyt Paddyn vanhempien välien huononeminen tuntui vahvemmin kuin aiemmin. Omalla listallani tämä on Roddy Doylen paras kirja (niistä, jotka olen lukenut), mutta onhan tämä voittanut myös Booker-palkinnon, eli laadukkaasta tarinasta on kyse.

Jos jotakin negatiivista haluaa kuulla, niin minusta Irlantilaiset nimet eivät taivu luontevasti "Jokisen Ellu" -muotoon. "Ian McEvoyn äiti" kuulostaa minun korvaani paremmalta kuin "McEvoyn Ianin äiti". Mutta tosiaan, ihan makuasiastahan tässä(kin) on kyse. :)

Tällä kirjalla osallistun Satun minihaasteeseen 5/11, Lapsen silmin,
Totally British-haasteeseen, Éirinn go Bràch! sekä
valtaan kartalta Irlannin.

Oivallinen aviomies

Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies (The Good Husband of Zebra Drive)

Otava 2009, 303s.

Suom. Jaakko Kankaanpää

Lainasin kirjastosta uusimman Mma Ramotswen (Teetä ja sympatiaa), mutta kotona huomasin, että mullahan onkin pari edellistä kirjaa vielä lukematta. No, seuraavana päivänä uusi reissu kirjastoon hakemaan puuttuvat osat. Pidän kovasti tämän kirjasarjan tunnelmasta. Paljon tapahtuu, mutta verkkaiseen tahtiin. Minuun tämä ja aiemmat osat ovat vaikuttaneet rentouttavasti.

Tässä osassa Mma Ramotswen apua tarvitaan eräässä sairaalassa, Mma Makutsi ottaa lopputilin ja apupoika Charlie perustaa oman yrityksen - jonka nimelle nauroin ääneen.

Lukukokemus oli oikein miellyttävä, vaikka viimeiset parikymmentä sivua olivat ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi melkoista takkuamista. Suomennos on minusta oikein onnistunut, mutta oikolukija(t) olisivat saaneet olla tarkempia. Ihan liikaa taivutusvirheitä tähän tyyliin: "Uutiset olivat sekä hyvä että huonoja".

Lukukartalta valloitan tällä Botswanan.

Ja näköjään tämä sopii myös Totally Britishin alakategoriaan Maybe British, Never English.

Syksyn kunniaksi olen ilmoittautunut mukaan pariin Anna Kareninan ja Ruusun nimen Read-alongeihin. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä ja huonoja. Ruusun nimestä olen lukenut hitusen päälle 30 sivua, enkä ole toistaiseksi ymmärtänyt lukemastani liikaa. Pelkään, että tämä homma jää kesken heti alkuunsa. Anna Karenina sen sijaan on ollut iloinen yllätys! Odotin vaikeaselkoista ja raskassoutuista synkistelyä, mutta tähän mennessä tarina onkin ollut yllättävän jouheva ja kepeä. Ainoastaan nimet tuottavat ongelmia: en tahdo muistaa kuka on kuka.

Mary Shelleyn Frankenstein

Mary Shelley: Frankenstein (Frankenstein, or The Modern Prometeus)

Otava 2008, 332s.

Suom. Paavo Lehtonen

Tarina lienee pääpiirteissään tuttu: Tohtori Frankenstein luo vainajien ruumiinosia hyväkseen käyttäen olion, jonka herättää henkiin. Sillä siunaamanhetkellä kun olio herää henkiin, tohtori tulee katumapäälle ja pakenee. Hirviö lähtee omille teilleen, oppii hämmästyttävän nopeasti sekä lukemaan että puhumaan sivistyneesti. Mutta hirviö on kovin yksinäinen, koska hänen rumuutensa pelästyttää kaikki ihmiset pois, joten hirviö vaatii Frankensteinia kokoamaan itselleen naispuolisen olennon elinkumppanikseen. Tohtori Frankenstein suosuu vaatimukseen, mutta tuleekin katumapäälle, minkä hirviö luonnollisesti kostaa.

Voi huokaus.

Frankenstein on kököttänyt monen muun kirjan tavoin hyllyssäni vaikka kuinka kauan odottamassa luetuksi tulemistaan. Totally British-haasteen ansiosta tämän kirjan vuoro viimein tuli. Mutta voi jestas millaista taistelua oli lukea tämä pikkuruinen kirja! Toki kyseessä on vanha kertomus (vuodelta 1818) ja osasin odottaa vanhaa kieltä, mutta kyllä tässä tökki vähän kaikki muukin.

Ensinnäkin kaikki kirjan henkilöt olivat rasittavia. Erityisen paljon tunsin vastenmielisyyttä tohtori Frankensteinia kohtaan, joka oli kuin mikäkin hermoheikko diiva! Vastuuta herra ei kyllä kantanut mistään, synkisteli ja angstaili (?) menemään minkä ehti ja jos oikein muistan, järkyttyi kirjan mittaan kolmesti niin pahasti, että sairastui "kuolemantautiin" moneksi kuukaudeksi.

En tiedä, onko syynä kirjailijan sukupuoli vai minkä ihmeen takia kaikki miehet ovat niin kovin nyhveröitä. Missään vaiheessa ei pelottanut, tarina ei vienyt mennessään kuin korkeintaan muutaman sivun kerrallaan. Lukemiseen tuhrautui ihan liian pitkä aika. Mutta tulipahan luettua.

-----

Totally British: Gothic Fiction

Hyvää hömppää

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta (Please Forgive Me)

Tammi 2009, 415s.

Suom. Henna Kaarakainen

Voi miten virkistävää oli lukea pitkästä aikaa hömppäkirja! Vielä hauskempaa oli lukea tämä samaan aikaan kun aloitin katsomaan Rimakauhua ja rakkautta (ensimmäistä kertaa, mainittakoon). Jälkimmäinen on osoittautunut niin hyväksi sarjaksi, että huomasin jo lukiessa sekoittavani iloisesti kirjan ja tv-sarjan, joilla ei luonnollisestikaan ole keskenään mitään tekemistä. Lainasin tämän kirjastosta vahingossa, koska sekoitin irlantilaisen Melissa Hillin amerikkalaiseen Melissa Banksiin, jonka Nyt nappaa-kirjasta pidin aikoinaan kovasti.

Kirjassa Irlantilainen Leonie muuttaa San Franciscoon kertomatta asiasta edes parhaalle ystävälleen. Syy muuttoon selviää vähitellen kirjan edetessä, mutta toki tällaisen kirjan ollessa kyseessä tietää asiaan liittyvän hankalia ihmissuhteita. Leonie viihtyy uudessa kotikaupungissaan mainiosti, onhan hänellä viehättävä asunto, kiva työpaikka, ymmärtäväinen pomo ja naapuri, josta tulee Leonien hyvä ystävä. Muuttaessaan uuteen asuntoonsa Leonie löytää vaatekaapin ylähyllyltä puurasian, jossa on sellofaaniin pakattuna avaamattomia kirjeitä. Leonie ottaa tehtäväkseen toimittaa kirjeet perille, mikä osoittautuu hankalaksi, kun ei tiedä vastaanottajan nykyistä asuinpaikkaa.

En lue hirveän paljon hömppäkirjoja (chick lit ei oikein istu puheeseeni), mutta onneksi tartuin tähän. Kirjeitä San Franciscosta on mukavan moniulotteinen siinä mielessä, että siinä seurataan montaa eri tarinaa niin nykyisyydessä kuin menneessäkin. Eihän tämä mitään klassikkoainesta ole, mutta harvinaisen onnistunut hömppäkirja minun makuuni. Suomennostakin täytyy kehua sujuvuudesta.

Koska Totally British -haasteesta löytyy oma kategoria irlantilaisille kirjailijoille ja Irlantiin sijoittuville kirjoille, haluan välttämättä osallistua siihen tällä teoksella. Lukujonossa on jo valmiiksi - monen muun ohella - pari irlantilaiskirjailijoiden kirjaa, joten ehkä tämä uuden haastekategorian aloittaminen vauhdittaisi niiden lukemista.

Lisää Dahlia

Roald Dahl: Taikasormi (Magic Finger)

Gummerus 1998, 63s.

Suom. Päivi Heininen

Kahdeksanvuotiaalla tytöllä on taikasormi. Jos joku suututtaa tytön, hän voi taikasormellaan langettaa rangaistuksen. Millaisen, se riippuu tapauksesta. Eräänä päivänä tyttö raivostuu, kun näkee Kesälän sedän ja tämän kahden pojan palaavan metsältä pieni kauris saaliinaan. Tyttö käyttää taikasormeaan ja seuraavana päivänä Kesälän koko perhe saa kokea kummia.

Taikasormi on hauska ja runsaasti kuvitettu. Tekstiä ei taida lopulta olla kuin parikymmentä sivua, mutta Quentin Blaken kuvitusta katselee kyllä mielellään.

Roald Dahl: Iso kiltti jätti (The BFG)

WSOY 1993, 232s.

Suom. Tuomas Nevanlinna

Olen lukenut Iso kiltti jätti-kirjan joskus vuosia sitten, mutta en muistanut tästä enää juuri mitään. Ensimmäisen kerran Isosta kiltistä jätistä kuultiin kirjassa Iskä ja Danny maailmanmestari isän kertomana iltasatuna.

Tarina alkaa siitä, kun Sohvi valvoo eräänä yönä orpokodissa. Mistään ei kuulu ääntäkään ja Sohvi päättää kurkistaa ikkunasta, miltä äänetön maailma näyttää. Sohvi näkee Ison kiltin jätin, joka nappaa Sohvin mukaansa jättien maahan, ettei Sohvi pääse kertomaan Jätistä muille.

Iso kiltti jätti asuu luolassa jättien maassa, kerää unia purkkeihin ja kiertelee sitten öisin puhaltelemassa lapsille kauniita unia. Iso kiltti jätti ei syö ihmisiä kuten kaikki muut jättiläiset, vaan perskurkkanoita, ainoaa jättien maassa kasvavaa kasvista, joka maistuu äärimmäisen inhottavalle. Iso kiltti jätti ei ole koskaan käynyt koulua, vaan hän on opiskellut itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan. Sanastokin on omintakeinen.

Iso kiltti jätti on oikeastaan jättiläiseksi hyvin pieni, muut ovat noin kaksi kertaa IKJ:n kokoisia. Muut jättiläiset ovat hyvin ilkeitä ja julmia. Iso kiltti jätti ja Sohvi kehittelevät suunnitelman, jonka avulla jättiläisistä päästäisiin eroon, mutta apua tarvitaan Suomen presidentiltä.

Tykkäsin tästäkin kirjasta, mutta muutama asia harmittaa. Ensinnäkin Ison kiltin jätin käyttämä kieli oli mielestäni suomeksi ärsyttävää. Englanniksi en ole tätä lukenut, mutta olisi hauska tietää, toimiiko jätin kieli alkuperäisessä tekstissä jouhevammin. Sananväännöksiin ja uudissanoihin kyllä tottuu aika pian. Isompi ärsytys heräsi siitä, että käännöksessä Sohvi ja IKJ hakevat tosiaan apua Suomen presidentiltä. Ymmärrän, että suomalaislasten näkökulmasta on jännittävämpää ajatella tapahtumat Suomeen kuin englantiin, mutta kyllä se englannin kuningatar vain olisi toiminut paremmin.

----

Nämä kirjat listaan Totally British haasteeseen, Children's Britain osioon.

Hyvä vs. Paha

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja mr. Hyde (The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde)

Otava 1996, 111s.

Suom. Erkki Haglund

Tohtori Jekyll ja mr Hyde päätyi lukulistalle osana Totally British haastetta (Gothic Fiction). Olen lukenut tämän aiemminkin, mutta muistikuvat olivat niin hataria, että halusin kerrata. Eniten tämän kirjan kanssa hämmästyttää sen pituus. Eli lyhyys. Luulin, että tämä on joku lyhennelmä, mutta ilmeisesti kirja on alunperinkin ollut tämmöinen läpäre.

Juonta en halua lähteä kertaamaan, se kun on varmasti tuttu itse kullekin. Ja jos ei ole, niin parempi kun ei tiedäkään liikoja jos aikoo tämän kirjan lukea. Kirja on nimittäin ihan kelpo tarina, joka ei kuitenkaan tee oikein minkäänlaista vaikutusta, kun tietää sen ratkaisevimman pointin - eli mr Hyden henkilöllisyyden.

Vaikea tästä on sanoa oikein mitään muuta. Ihan hyvä, mutta olisi ollut parempi jos en olisi tiennyt mitään etukäteen. R. L. Stevensonin Aarresaaresta pidin huomattavasti enemmän.

Muiden arvioita löysin kolme:
Zephyr
Valkoinen kirahvi
Satu

Jeeves

P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves (Right Ho, Jeeves; Thank you, Jeeves; Jeeves Makes an Omelette)

Teos 2009, 573s.

Suom. Kaisa Sivenius

Bertie Woosterin ja Jeevesin tapahtumarikas elo on varsin viihdyttävää seurattavaa, niin kirjoissa kuin televisiossakin. Bertie koheltaa milloin missäkin, keksii (omasta mielestään) erinomaisia juonia milloin kenenkin ystävän kosinnan edistämiseksi. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, mutta onneksi on luotettava Jeeves, joka onnistuu aina pelastamaan tilanteen.

Kiitos, Jeeves sisältää kolme tarinaa: Jepulis, Jeeves; Kiitos, Jeeves ja Munakasta, Jeeves. Kun kirjan kannessa on teksti "Jeeves-tarinoita 1", niin kuvittelin pääseväni seuraamaan Bertramin ja Jeevesin ensimmäisiä seikkailuja. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä nämä tarinat ovat ilmestyneet alunperin vuosina 1934 ja 1959, ja Wodehouse kirjoitti ensimmäisen Jeeves tarinan jo 1919. Wikipedia tietää kertoa, etteivät tarinat alunperinkään ilmestyneet tapahtumajärjestyksessä, mutta Kiitos, Jeevesin tarinat sisälsivät niin rutkasti viittauksia aiempiin edesottamuksiin, etten usko näiden kuuluvan ihan alkuun. Toisaalta, koska hahmot olivat entuudestaan tuttuja, en kokenut olevani mitenkään hukassa, vaikka ketään ei kummemmin esiteltykään.

Viihdyin Jeevesin seurassa oikein hyvin. Tarinat tosin kulkevat melko lailla samaa rataa, mutta en kokenut sitä häiritseväksi. Voisin ajatella toisin, jos lukisin kaikki Jeevesit samaan syssyyn.

Kiitos, Jeeves oli kepeää komediaa,  huoletonta ja viatonta. Suosittelen!

Tämä kirja osallistuu Totally British haasteeseen, kategoriaan Stiff Upper Lip.

Iskä ja Danny

Roald Dahl: Iskä ja Danny maailmanmestari (Danny the Champion of the World)

Art House, 2000, 229s.

Suom. Päivi Heininen

Roald Dahlin lastenkirjat kestävät hyvin aikaa. Huumori on herttaisen vinksahtanutta ja Quentin Blaken kuvitus miellyttää ainakin minun silmiäni.

Iskä ja Danny maailmanmestaria en ole aikaisemmin lukenut, mutta veikkaisin että olisin pitänyt tästä kovasti jo ala-asteella. Kirja kertoo Dannysta ja hänen yksinhuoltajaisästään, jolla on salaisuus: hän on salametsästäjä. Yhdessä isä ja Danny miettivät, kuinka he voisivat pilata rikkaan ja inhottavan Victor Hazellin vuosittaiset fasaaninmetsästysjuhlat. Parhaiten se onnituisi pyydystämällä kaikki fasaanit, jolloin ei jäisi mitään metsästettävää. Mutta kuinka pyydystää 200 lintua vartijoiden huomaamatta? Danny saa ajatuksen, mutta mitenkäs sen käytännöntoteutuksen kanssa sitten käykään? No, se tietenkin selviää lukemalla.

Iskä ja Danny maailmanmestari on piristävää vaihtelua tavanomaisten satujen joukossa. Uskon, että tämä vetoaa erityisesti poikiin (ja varmaan isiin myös),  koska tässä kirjassa on vahva miestenkesken-henki. Hyvällä tavalla. Omille pojille luen tämän ehkä ensi vuonna. Tai laitan lasten isän asialle, se sopisi ehkä vielä paremmin.

Osallistun kirjalla Totally British haasteeseen, Children's Britain otsikon alla.

Kartanossa kummittelee

Sarah Waters: Vieras Kartanossa (The Little Stranger)

Tammi 2011, 592s.

Suom. Helene Bützow

Sarah Watersin Vieras kartanossa on ollut näkyvästi esillä kirjablogeissa tänä kesänä. Kirjalla on ollut kysyntää, sillä odotin lukuvuoroani kirjaston jonossa kaksi kuukautta.Tartuin kirjaan innolla, mutta jostain syystä lukeminen on ollut viime viikkoina hirveän työlästä ja hidasta. Niinpä lukeminen kesti kohtuuttoman kauan, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että tämä oli mielestäni hyvä.

Kirjan idea on jo varmasti tullut tutuksi: Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundreds Hallin rapistuneeseen kartanoon.  Taloa yrittää pitää pystyssä leskiäiti aikuisten lastensa, sodassa haavoittuneen pojan ja vanhapiika-tyttärensä kanssa. Sotien jälkeinen maa elää muutosten aikaa, eikä siinä enää ole tilaa suurtilallisille. Vähitellen kartanon asukkaat alkavat kuulla ja kokea selittämättömiä asioita.

Watersin kirja on ihailtavan monipuolinen. Siinä on kummitustarinaa, ihmissudekiemuroita, ajankuvausta ja vaikka mita muutakin. Muutamissa blogeissa on moitittu kirjaa hitaasta temmosta ja kaivattu tiivistämistäs. Minä pidin kirjasta tällaisenaan. Minusta kerronnan verkkainen rytmi sopi oikein hyvin minä-kertoja Faradayn tyyliin. Toki kirjassa oli joitakin juonen kannalta tarpeettomia kohtia, esim. kuvauksia potilaskäynneistä, mutta ne tekivät tarinasta vain uskottavamman. Joskus kirjoissa kiirehditään turhan nopeasti, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin reaaliaikainen tunnelma.

Vaikka tähän kirjaan ei ole mahdutettu kovin montaa "kummituskohtausta", minua pelotti enemmän kuin aikoihin! Kehuista huolimatta Vieras kartanossa oli parempi kuin odotin. 

Watersia on luettu ahkerasti, tässä muutama linkki:
Karoliina
Kirsi
Susa
Ahmu
Norkku
Liisa
Sanna

Tämä kirja sopii myös lukuisiin haasteisiin:
Kirjallinen maailmanvalloitus: Iso-Britannia
Totally British: Gothic Fiction & Stiff Upper Lip
Satun minihaaste 4/11, 500+

Lukusuunnitelmia

Kun lukeminen takkuilee edelleen eikä mikään kirja tunnu edistyvän, olen keskittynyt suunnittelemaan lukemisiani. Ei sillä, että välttämättä onnistuisin suunnitelmissani pysymään, mutta ainahan voi yrittää.

Erilaisia houkuttelevia lukuhaasteita on menossa vaikka kuinka paljon ja itsekin olen muutamaan haasteeseen tarttunut. Kaunokirjallinen maailmanvalloitus saa luvan edetä omalla painollaan, mutta Lurun Taitelijaelämää-haaste sekä Satun Minihaaste (500+) jonkin verran "pakottavat" lukemaan tiettyjä kirjoja.

Kovasti olen ajatellut, etten ota uusia haasteita ennen kuin entiset on suoritettu, mutta Kirjavan kammarin Karoliinan Totally British on monipuolisuudessaan vastustamaton. Niinpä olen pari päivää tutkinut omia kirjahyllyjäni sillä silmällä, että mitäs täältä voisikaan lukea TB-haasteeseen. Alakategorioitahan on 16, joista voi suorittaa yhden tai useamman oman valintansa mukaan. Yksi tämän haasteen parhaista puolista on se, että siihen voi sisällyttää jo aiemmin tänä vuonna lukemiaan kirjoja, eli ihan nollilta ei tarvitse aloittaa. En ole aiemmin tarttunut tähän haasteeseen, koska oma vuosirytmini on edelleen kouluvuoden mukainen. Sisäinen kalenterini on siis vahvasti sitä mieltä, että vuosi vaihtuu syksyllä, joten lukemisen kanssa tulisi liian kiire. Nyt kun seinäkalenteri todisti minulle, että vuotta on jäljellä vielä melkein 5 kuukautta, tajuan lopulta että ehtiihän tässä halutessaan vielä vaikka mitä.

Näillä näkymin ajattelin suorittaa osiot Modern Men Writers, British Chick Lit, Children's Britain, Gothic Fiction ja Stiff Upper Lip. Ehkä myös Multicultural Britain, mutta harkitsen vielä vähän lisää.

Lukupäiväkirjasta ongin haasteeseen seuraavat, jo luetut kirjat:

Mary Norton: Lentävä sänky (Children's Britain)

Nick Hornby: Juliet riisuttuna (Modern Men Writers)
Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (Modern Men Writers)
David Nicholls: Sinä päivänä (Modern Men Writers)

Kate Morton: Paluu Rivertoniin (Stiff Upper Lip)

Chris Cleave: Little Been tarina (Multicultural Britain, mikäli rohkenen ottaa tämän kategorian mukaan)

Modernit miehet olisivat siis jo kasassa. Lisäksi haluaisin lukea ainakin P.G. Wodehousea, Roald Dahlia ja Mary Shelleyn Frankensteinin. Sarah Watersin Vieras kartanossa on lukuvuorossa juuri nyt. (Kirja ei ole huono, vaikka lukeminen hidasta onkin.)