2 X Rob Lowe

Rob Lowe: Stories I Only Tell My Friends
Random House 2011, 9h 10min.
Lukija: Rob Lowe

Olen vähän laiska katsomaan telkkaria tai elokuvia, joten edes Rob Lowen ura ei ole minulle hirveän tuttu. Täysin varmasti olisin osannut sanoa hänen näytelleen Parks and Recreation -sarjassa, mutta muita rooleja en kyllä olisi osannut nimetä. En antanut tietämättömyyteni häiritä, vaan ajattelin että kyllä kai tässä kirjassa kerrataan kaikki oleellinen.

Stories I Only Tell My Friends on oman kokemukseni mukaan aika tyypillinen omaelämäkerta suhteellisen nuorelta julkkikselta: paljon on jo ehtinyt tapahtua, mutta todennäköisesti paljon on vielä edessäkin. Tässä kirjassa Lowe kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, halustaan näytellä ja siitä kuinka monien mutkien ja onnekkaiden sattumienkin kautta hän päätyi näyttelijäksi.

Lowe tiesi jo alakoululaisena haluavansa näytellä, mutta Ohiossa näyttelijöiksi haikailevia lähinnä pilkattiin. Kun Lowen vanhemmat erosivat ja äiti muutti lasten kanssa Malibuun 1970-luvun puolivälissä, oli ympäristönmuutos Lowen unelmien kannalta mitä parhain.

Kirja vilisee kuuluisien näyttelijöiden nimiä siinä määrin, että kieltämättä se alkoi jo hieman puuduttaa. Toki ymmärrän, että jopa Yhdysvalloissa piirit voivat olla sen verran pienet, että koko ajan törmäillään mitä legendaarisimpiin henkilöihin. Silti nimiä olisi voinut vähän karsia ja puhua välillä vain "kuuluisasta näyttelijästä" tai käyttää jotain muuta vastaavaa kiertoilmaisua.

Kokonaisuus on - jatkuvasta nimien droppailusta huolimatta - kiinnostava ja eheä. Nyt jopa muistan sen verran, että Lowe on näytellyt myös West Wingissä ja Olimme kuin veljet -kirjan filmatisoinnissa.

Rob Lowe: Love Life
Simon & Schuster 2014, 7h 33min.
Lukija: Rob Lowe

Edellisen kirjan loputtua minulla oli palapeli sen verran kesken (äänikirjat ja palapelit sopivat yhteen täydellisesti!), että klikkasin saman tien kuunneltavakseni Rob Lowen toisen kirjan, Love Lifen.

Tämä onkin sitten vähän sekavampi kyhäelmä: anekdootteja sieltä täältä, omasta ja muiden elämästä. Jälleen luetellaan pitkät rivit julkkiksia Madonnasta Bill Clintoniin, näyttelijöistä ja ohjaajista puhumattakaan. En päässyt aivan selvyyteen siitä, viitataanko kirjan nimellä elämän rakastamisen vai rakkauselämään. Molemmista puhutaan, mutta kallistun sinne lemmenseikkailujen puolelle, sillä tarinoista suurin osa viittaa sille saralle. Myös vanhemmuutta sivutaan, samoin alkoholiongelmaa ja sitä nyrkkeilyottelua, jossa Mike Tyson puraisi palan Evander Holyfieldin korvasta. Että mitä sillimpi salaatti ja kauhoja kattilassa, tai jotain sellaista.

Onneksi tämä ei ollut kauhean pitkä kirja.

Uncommon type

Tom Hanks: Uncommon Type
Some Stories
Random House Audiobooks 2017, 10h 1min
Lukija: Tom Hanks

Yläasteella väittelin kiivaasti ystäväni kanssa siitä kumpi on parempi näyttelijä, Tom Hanks vai Tom Cruise. Kumpikin pysyi järkähtämättömästi omassa näkemyksessään, minä Hanksin ja ystävä Cruisen kannattajana.

Tom Hanksin novellikokoelma Uncommon Type osui tielleni aivan odottamatta. Heti kun sain edellisen äänikirjan loppuun, siirryin ihan innoissani Hanksin lukemien tarinoiden pariin. En osannut odottaa oikein mitään, mutta yhtään ei tarvinnut pettyä.

Hanksin tarinoissa on luontevuutta, tunnelmaa, yllätyksiä ja miellyttävää vanhanaikaisuutta. 17 novellia ovat keskenään erilaisia, vaikka sama kaveriporukka toimii ainakin kolmen novellin henkilökaartina. Hanks on kokenut ääninäyttelijä ja sen kyllä kuulee. Hänellä on miellyttävä ääni ja taito saada jokaiselle hahmolle omanlaisensa ääni sortumatta ylilyönteihin.

Useita novelleja yhdistää kirjoituskone, sellainen vanha mekaaninen. Tavallaan tällainen yhdistävä elementti voisi helposti tuntua päälleliimatulta, mutta onneksi sellaista ongelmaa ei näiden novellien kanssa synny.

Parhaiten mieleen jäi kokoelman päättävä novelli, jonka nimeä en muista enkä nopealla googlettamisella löytänyt, joka on kuin elokuvakäsikirjoitus. Lukijoita on useita Hanksin toimiessa kertojana ja onpa mukana äänitehosteita ja musiikkiakin. Tarinassa törkeän rikas, omaperäinen liikemies lähtee assistenttinsa kanssa tutustumaan pieneen ja syrjäiseen motelliin.

Uncommon type on ilahduttavan laadukas novellikokoelma. Jos olenkin tipahtanut elokuvamaailman tapahtumista ihan pihalle, voin ilolla liputtaa edelleen Hanksin puolesta.

Dear Fatty & The Real Me is Thin

Dawn French: Dear Fatty
Random House Audio 2008, 6h 40min
Lukija: Liza Tarbuck

En ole tietääkseni seurannut yhtäkään Dawn Frenchin tähdittämää tv-sarjaa, mutta silti olen onnistunut ihastumaan Frenchiin. Tämä muistelma on ollut lukulistalla pitkään ja nyt kuuntelin sen kirjailijan ystävän Liza Tarbuckin lukemana.

Kirja koostuu kirjeistä, jotka on osoitettu Frenchin läheisille. Kirjeissä hän käy läpi monenlaisia asioita kepeistä kipeisiin, hauskalla ja avoimella tyylillä. Kirjan alkusanoissa French kertoo, että ei halunnut - tai oikeastaan pystynyt - lukemaan kirjaa itse, sillä aiheet ovat monin paikoin edelleen niin kipeitä, ettei luku-urakka olisi mitenkään helppo. "Ulkopuolinen" lukija toimi vallan hyvin.

Tätä kirjaa kuunnellessa nauratti ja itketti vuorotellen. Pidin Frenchin huumorista ja siitä, kuinka rehellisesti hän eri aiheista kertoi.

Ihanan koskettava kirja.

Arabella Weir: The Real Me is Thin
Harper Audio 2010, 5h 16min.
Lukija: Arabella Weir

The Real Me is Thin pompahti näytölle Dear Fattyn kuunneltuani ja koska kyseessä ei ollut mikään pitkä kirja, päätin kuunnella samaan syssyyn tämänkin. Nimen perusteella kuvittelin myös voivani samastua tarinaan helposti. Ajattelin, että "Haa! Minäkin miellän itseni korkeintaan normaalivartaloiseksi ja yllätyn kun en mahdukaan kulkemaan ahtaista paikoista tai peilissä näkyy joku outo maharöllykkä!". Eihän Arabella Weir ainakaan kirjan kansikuvan perusteella edes ole mikään lihava, vaan normaalivartaloinen nainen.

Mutta tämäpä olikin yllättävän karua kuunneltavaa. Weir kertoo olleensa pullukka jo lapsena. Hänen vanhempansa suhtautuivat pulleaan lapseen todella karusti: rajoittivat syömisiä ja huomauttelivat painosta ja pukeutumisesta jopa muiden kuullen. Todella törkeää!

Silti Weirin kertomus on pohjimmiltaan positiivinen ja kannustava. Itsetunto on luonnollisesti ollut kovalla koetuksella, mutta nykyään asiat ovat jo huomattavasti paremmalla tolalla.

The Commitments

Roddy Doyle: The Commitments
Random House Audio 2013, 3h 38min
Lukija: Laurence Kinlan

The Commitments on minulle sellainen henkilökohtainen nostalgiaklassikkoelokuva. En tiedä monestiko olen sen nähnyt, mutta tosi. Joitakin vuosia sitten ostin itselleni Roddy Doylen Barrytown trilogian (kirjana siis), mutta kas kummaa, senkin lukeminen on jäänyt. Tavallaan onneksi jäi, koska tämä Laurence Kinlanin lukema äänikirja on ehkä paras äänikirja ikinä!

The Commitmentshan on kaveriporukalla koottu bändi, joka treenaa erinäisissä autotalleissa ja varastoissa. Keikoillekin toki päästään ja yleisö tykkää. Mutta sitten on sellaista ylimääräistä säätöä ja keskinäistä kärhämää.

Kinlanilla on mitä mainioin irlantilaisaksentti, joka jo yksinään olisi riittänyt tekemään kuuntelukokemuksesta erikoisen hyvän. Mutta aksentin lisäksi Kinlan laulaa! Hän tulkitsee James Brownia yhtä antaumuksella kuin The Commitmentsin treenejä ja keikkoja. Ihan parasta!

Suosittelen tätä nimenomaista äänikirjaa kaikille niille, jotka kaihtavat äänikirjoja sekä niille, joille The Commitments-elokuva on ollut rakas.

Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One
Random House UK 2012, 15h 40min.
Lukija: Wil Wheaton

Helmikuun puolivälissä kasasin innoissani kirjoja Hyllynlämmittäjä-haastetta varten. Totesin jo silloin, että haasteen suorittaminen tuskin onnistuisi täysin, mutta (jo) nyt voin ilokseni kertoa lukeneeni ensimmäisen haastekirjan. Teknisesti ottaen sen lukemisen kanssa on kyllä vähän niin ja näin, sillä en lukenut sitä haastekuvassa näkynyttä suomennettua Ready Player Onea, vaan kuuntelin sen englanninkielisenä äänikirjana. Mutta perunat pottuina, joten katson pinon pienentyneen ja haasteen edenneen yhdellä kirjalla.

Ready Player One on sillä tavalla erityinen kirja, että sitä on minulle suositellut innokkaimmin mieheni, joka ei kauhean paljon edes lue. Itse asiassa hän tyrmistyi, kun tajusi että tartuin hänen suositukseensa muutaman vuoden viiveellä ja vielä äänikirjana. Vähän kyllä olen itsekin hämmästynyt, että miksi tätä kirjaa tuli väisteltyä näin pitkään: idea on koko ajan tuntunut kiinnostavalta, enkä ole tainnut kuulla tästä poikkipuolista sanaa missään vaiheessa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, vuoteen 2044. Maapallo on huonossa hapessa ja ihmiset kamppailevat toimeentulonsa eteen melko surkeissa oloissa. Wade Watts asuu nihkeän tätinsä luona ja viettää suuren osan valveillaoloajastaan OASIS-virtuaalitodellisuudessa, missä hän käy myös koulua. OASIS  on käsittämättömän laaja ja huolellisesti viimeistelty, suurin piirtein universumin kokoinen kasa erilaisia maailmoja. Siellä kukin käyttäjä voi omalla avatarillaan seikkailla niin paljon kuin haluaa (ja varat antavat myöten). Toinen OASIS:in luojista, perheettömänä ja erakoituneena kuollut James Halliday, on kätkenyt jonnekin OASIS:in syövereihin kolme avainta, joilla voi avata kolme hyvin piilotettua porttia. Se pelaaja, joka ensimmäisenä suorittaa porttien takaa löytyvät tehtävät, tulee perimään Hallidayn mittavan omaisuuden. Muiden tavoin Wadekin etsii avaimia ja haaveilee suuresta omaisuudesta. Kun Wade lopulta löytää ensimmäisen avaimen, peli muuttuu kaikin puolin vauhdikkaammaksi ja jopa vaarallisesti.

Ready Player One on kyllä kaikki kehunsa ansainnut. Tarina soljuu miellyttävästi eteenpäin ja on pullollaan viittauksia etenkin 80-luvun populaarikulttuuriin. Eikä edes haittaa, vaikka tuon ajan video- ja tietokonepelit tai teinileffat olisivat jääneet vieraammiksi, sillä Cline kuvaa kaikkea sopivan laveasti. Kokonaisuus on kaikin puolin ihastuttavan viehättävä. Kirjasta on tekeillä elokuva, joka näillä näkymin tulee ensi-iltaan ensi vuoden maaliskuussa. Odotamme sitä innolla, kuten varmasti moni muukin.

Esikoinen muuten kuunteli vieressä, kun miehen kanssa juttelimme tästä kirjasta, ja nappasi kirjan itselleen luettavaksi! Yleensä vain kuvitettuja ja maltillisen pituisia kirjoja lukeva lapsi on yllätyksekseni lukenut jo pitkästi kolmatta sataa sivua ja on hänkin aivan tarinan lumoissa!

------

Lopuksi muutama sananen Storytel-palvelusta, jonka kautta kirjan kuuntelin. Olen jo jonkin aikaa kaivannut hyviä äänikirjoja kuunneltavaksi, mutta en ole oikein kirjastojen valikoimasta löytänyt mitään kiinnostavaa. Tutkiskelin Storytelin äänikirjavalikoimaa ja tulin siihen tulokseen, että sieltä löytyy takuuvarmasti kuunneltavaa pitkäksi aikaa.

Storyteliin liittyminen on helppoa, samoin sen käyttäminen puhelimella tai tabletilla. Jos kuuntelulaitetta vaihtaa kesken kirjan, synkronointi toimii vaihtelevasti. En tiedä johtuvatko ongelmat siitä, että minulla tabletti ja puhelin ovat eri merkkiä, mutta jostain syystä tabletti (iPad) löytää oikean kohdan heti, mutta puhelimen (Huawei) kanssa täytyy välillä säätää.

Tähän mennessä olen ehtinyt kuunnella vain tämän yhden kirjan, joten toistaiseksi hinta (16,99€/kk) tuntuu aika korkealta. Täytynee kai vain asennoitua samoin kuin aikanaan kuntosalijäsenyyteen, että sitä edullisempi palvelu on, mitä enemmän sitä käyttää.

Why Not Me?

Mindy Kaling: Why Not Me?
Random House Audio 2015, 4h 57min.
Lukija: Mindy Kaling

Jonottelin Mindy Kalingin Why Not Me:tä Helmetin Overdrivesta niin pitkään, että ehdin jo unohtaa haluavani kuunnella sen. Onneksi oma lainavuoroni tuli sopivasti ennen joulua, kun vielä oli lahjatekeleitä viimeisteltävänä ja siten hyvää kuunteluaikaa kosolti tarjolla. Ei sillä, että himpun vajaa viisituntista kirjaa varten pitäisi mitenkään erityisen paljon kuunteluaikaa edes varata. Noin viisi tuntia on riittävästi. Ajatella.

Luin Kalingin aiemman kirjan kesällä 2014 ja blogitekstini perusteella viihdyin kirjan parissa mainiosti. En tiedä onko formaatilla tosiaan näin iso merkitys vai missä vika oli, mutta Why Not Me? oli paikoin niin epäkiinnostava, että ajatukseni harhailivat omilla teillään. Yksi äänikirjan puute on tietysti se, ettei siinä ole kuvia. Ainakin edellisessä kirjassa kuvia oli paljon ja jäin siihen käsitykseen, että ei niitä tämän kirjan paperiversiossa ainakaan vähemmän ole ollut.

Kalingin ääni on kirkas, mutta ei mitenkään häiritsevän terävä. Jutut vaihtelevat painosta käsikirjoitustyöhön, näyttelemiseen ja B.J. Novakiin. Mitään yhtenäistä linjaa näistä esseiden tapaisista ei taida löytyä, joten uskoisin tämän sopivan hyvin sellaiseen luku silloin toinen ensi vuonna -lukemiseen.

Vaikka Why Not Me? ei ainakaan tässä hetkessä ollut minulle erityisen mieleenpainuva kuuntelukokemus, aion jatkossakin lukea näitä julkkisten... niin, mitähän kirjoja nämä nyt ovatkaan? Eivät elämäkertoja, eivät päiväkirjoja. No, jonkin sortin kirjoja joka tapauksessa.

Tenth of December

George Saunders: Tenth of December
Random House Audio, 2013
5h 40min
Lukija: George Saunders

Ensimmäisen kerran yritin kuunnella George Saundersin Tenth of Decemberiä joskus keväällä. Saundersilla on miellyttävä, sopivan eloisa ääni ja pidin tarinastakin. Siinä vaiheessa, kun kuvittelin toisen luvun alkaneen, tipahdin autuaasti kärryiltä. Myöhemmin suoritin pienen taustatutkimuksen ja selvisi, että tämä onkin novellikokoelma. Novellit ovat hankalia kuunneltavia epämääräisen pituisissa pätkissä, joten siirsin kuuntelun hamaan tulevaisuuteen ja parempaan hetkeen.

Nyt on siis se hama tulevaisuus ja kuuntelin Tenth of Decemberin viimeinkin. Edelleen viehätyin Saundersin äänestä ja novelleistakin. Samoin tälläkin kertaa tunsin tippuvani kärryiltä melkein joka käänteessä ja syylliseksi epäilin puutteellista kielitaitoani. Lainasinkin kirjastosta suomenkielisen version tarkistaakseni, mitä näissä novelleissa oikeasti tapahtui. Kävi ilmi, että pääsääntöisesti olin ymmärtänyt kuulemani vallan hyvin. Saunders ei nimittäin tarinoi aivan niitä perinteisimpiä, arkisia kertomuksia. Näissä novelleissa liikutaan vinksahtaneissa todellisuuksissa, joissa vankilatuomion voi suorittaa vaikkapa eräänlaisena ihmiskoe-eläimenä. Ihmiset eivät ylipäätään ole kovin idyllisiä.

Tykästyin äänikirjaversioon siinä määrin, että suosittelen kuuntelemaan sen, vaikka olisitte kirjan jo lukeneetkin.

Chestnut Street

Maeve Binchy: Chestnut Street
Random House Audio, 12h 29min.
Lukija: Sile Bermingham

Maeve Binchyn Chestnut Street on erittäin onnistunut valinta äänikirjaksi, jos ei voi kuunnella pitkiä pätkiä yhtäjaksoisesti. Binchylle varsin ominaisesti tämän kirjan luvut ovat lähes itsenäisiä novelleja. Lukujen kutakuinkin ainoa yhteinen tekijä on Chestnut Street, eli katu, jonka asukkaista kussakin luvussa kerrotaan.

Chestnut Street on hevosenkengän muotoinen katu. Ulkoisesti kaikki voi näyttää idylliseltä ja hyvinkin tavalliselta, mutta jokaisen kadun asukkaan elämästä löytyy aineksia kertomukseen. Moni voi luulla tuntevansa naapurinsa hyvinkin, mutta yllätyksiltä ei voi aina välttyä. Kun pari vuotta tyhjillään ollutta taloa aletaan remontoida, yksi remonttimiehistä löytää kätketyt päiväkirjat, joista paljastuu miksi talon entinen rouva ei poistunut talosta ja minne pariskunta katosi. Kaikki yksin elävät ihmiset eivät ole yksinäisiä, eivätkä kaikki perheelliset koe kuuluvansa joukkoon.

Sile Bermingham oli viehättävä lukija, jonka vieno irlantilaisaksentti antoi kirjalle mukavasti lisää eloa. Aivan kaikista Chestnut Streetin asukkaista en hirveästi välittänyt, mutta kokonaisuutena kirja jätti hyvän mielen. Pidin siitä, että toisin kuin useimmissa Binchyn kirjoissa, tässä kaikki kadunvarren asukkaat eivät suinkaan olleet yhtä suurta perhettä vaan oikeastaan joka talossa eletään yllättävänkin omissa oloissa.

Chestnut Street on lämminhenkisten tarinoiden kokoelma, joka kärsii vain miedosta imelyydestä.

The Lawnmower Man and Other Stories from Night Shift

Stephen King: The Lawnmower Man
and Other Stories from Night Shift
Random House Audio 1995, 3h 56min
Lukija: John Glover

Aloitetaan tämä blogiteksti vaikkapa siitä, että Stephen King on yksi lempikirjailijoistani. Sitten todetaan, että Kingin kirjoista on tehty hirveä määrä tolkuttoman ala-arvoisia filmatisointeja. Tämä kuuntelukokemus osoitti, että näköjään äänikirjoistakin on mahdollista tehdä hyvin, hyvin kehnoja.

Aloitin The Lawnmower Manin kuuntelemisen joskus ennen joulua, eli kuuntelin tätä alle nelituntista äänikirjaa lähemmäs kolme kuukautta. Tästä kirjan kesto + kuunteluaika -yhtälöstä voikin jo päätellä, että mitenkään isoissa erissä en pystynyt kirjaa kuuntelemaan.

"Kokoelma" sisältää viisi novellia: Ruohonleikkaaja, Joskus he palaavat, Lopettajat Oy, Peluri ja Mankeli. Ruohonleikkaaja on ilmestynyt suomeksi ensimmäisessä Amok-albumissa, muut löytyvät Yön äänet -kirjasta. Minä pidin eniten Joskus he palaavat -novellista, jonka ahdistava ja pelottava tunnelma ei aivan täysin hukkunut mahtipontisen musiikin ja äänitehosteiden alle. Tosiaan, kokoelma on toteutettu kuin paraskin halpa kuunnelma. Tunnelmaa korostetaan ja usein myös ennakoidaan tehosteilla siten, että välillä lukijan ääntä on vaikea kuulla. Koin myös äänitehosteet niin korneiksi, että niille teki mieli pyörittää silmiä. Saatoin kyllä pyörittääkin. Ja tuhahdella.

Novellit itsessään ovat ihan laadukasta Kingiä ja minua oikeasti harmittaa, että äänikirjaversio oli näin överi. Äänikirjaa en suosittele, mutta lukemaan kannustan.

Someday, Someday, Maybe

Lauren Graham: Someday, Someday, Maybe
Random House Audio 2013, 8h 27min.
Lukija: Lauren Graham

Someday, Someday, Maybe on muun muassa Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin esikoisteos. Fiktiivinen, mutta Grahamin omista kokemuksista ponnistava tarina kertoo tarjoilijana työskentelevästä, näyttelijäksi havittelevasta Franny Banksista. On vuosi 1995 New Yorkissa ja Franny tekee kaikkensa saadakseen näyttelijän uran kunnolla alkuun ennen itselleen asettamansa kolmen vuoden määräajan umpeutumista.

Kuuntelin ensimmäisen puolituntisen kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla selasin samalla vanhoja valokuvia koneelta, enkä tajunnut kuulemastani mitään. Uudella yrittämällä tarina osoittautui kuitenkin varsin loogiseksi ja hauskaksi. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui uhkaavasti lähestyvä lainan eräpäivä: olin hädin tuskin puolivälissä kirjaa, kun tajusin että kuunteluaikaa on enää kolme päivää! Oli pakko kuunnella urakalla, mutta ei se kirjalle ainakaan huonoa tehnyt.

Lauren Grahamin ääni sopii hyvin äänikirjaan ja joko ääni, dialogi tai molemmat yhdessä loivat tervetulleen Gilmoren tytöt -efektin. Franny on hahmona sitä tyyppiä, joka ajautuu erikoisiin tilanteisiin ja yrittää usein vähän liikaa. Komiikkaa ei siis puutu ja dialogi on oikein sujuvaa.

Periaatteessa Someday, Someday, Maybe on erittäin ennalta-arvattava. Eikä edes vain periaatteessa, vaan ihan rehellisesti on sitä. Kokonaisuus on kuitenkin raikas ja etenkin henkilöhahmot niin kivoja, että moneen kertaan nähty juonikuvio ei ärsyttänyt.

Kirjasta on suunnitteilla tv-sarja, jonka Graham käsikirjoittaa itse.

Neil Patrick Harris - Choose Your Own Autobiography

Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography
Crown Archetype 2014, 291s.
Äänikirja:
Random House Audio 2014
7h 15min

Lapsena rakastin niitä kirjoja, joissa sai itse valita mihin suuntaan tarina etenee. Tarjonta ei ollut kauhean laaja, mutta luin uudestaan ja uudestaan paria kirjastosta löytyvää Taistelupeli-kirjaa ja yhtä Viisikkoa, joka oli muokattu tällaiseksi versioksi.

Myös Neil Patrick Harris rakasti tuon tapaisia kirjoja ja siksi hän kirjoitti oman elämäkertansa samaan muotoon. Choose Your Own Autobiography ei siis tosiaankaan ole perinteinen elämäkerta, sillä Harris ei edes väitä kaikkea kertomaansa todeksi. Toki näidenkin kansien sisällöstä on totta (ainakin) toinen puoli, mutta lukijan iloksi luvassa on myös mitä erikoisempia juonenkäänteitä ja lukuisia Harrisin kuolinkohtauksia.

Kuuntelin tämän äänikirjana, vaikka hyllystä olisi löytynyt ihan perinteinen kirjaversiokin. Luonnollisesti tekstiä ja kirjan rakennetta muutenkin on pitänyt vähän muokata, jotta äänikirjasta on saatu toimiva, mutta hommassa on onnistuttu loistavasti. Harris lukee kirjan itse ja lukee muuten mahdottoman miellyttävästi. Koska äänikirjassa ei kovin helposti hypitä sivulta toiselle, kuuntelijalle kerrotaan kappaleiden jälkeen vaihtoehtoja ja kehotetaan sen jälkeen joko jatkamaan kuuntelemista tai odottamaan. Käytännössä toki tulee kuunneltua koko ajan, mutta eipä haitannut yhtään.

Choose Your Own Autobiographya oli tosiaan ilo kuunnella. Harrisin asenne on ihailtavan positiivinen, lempeä ja kiitollinen. Ei ole maailman helpointa olla avoimesti homoseksuaali perheellinen mies, vaikka toki vaikeampiakin kohtaloita maailmaan mahtuu. Luonnollisesti kirjassa kerrataan Harrisin näyttelijänuran kohokohtia, painopisteen ollessa Doogie Howserin ja Barnie Stinsonin rooleissa. Lisäksi Harris kertaa erilaisia juontotehtäviään palkintojenjakotilaisuuksissa ja roolejaan musikaaleissa. Vaikka hetkittäin tarkat selostukset jonkin musikaalikohtauksen synnystä ja toteutuksesta melkein puuduttivat, ei tämä ainakaan minun mielestäni mennyt mitenkään brassailuksi. Sinne tänne Harris on ripotellut reseptejä ja korttitemppuja, jotka ikään kuin herättelevät kuuntelijan keskittymään tarkemmin.

Ääneen pääsee myös liuta Harrisin tuttavia, mutta paras oli kappale, joka alkaa sanoilla "And then comes David." Harris muistelee ensikohtaamistaan tulevan puolisonsa kanssa David Burtkan kommentoidessa tekstiä samaan aikaan. Tämä luku on toteutettu myös kirjassa hauskasti:

Äänikirjaversio on hilpeä ja hauska, mutta luulen että kirjaversiokin tulee vielä luettua sillä siinä pääsee varmasti nauttimaan vielä paremmin poukkoilevasta ja mahdolliseen äkkikuolemaan päättyvästä tarinasta.