Minne katosit, Monday?

Tiffany D. Jackson: Minne katosit, Monday?
Karisto 2023, 368s.
Suom. Susanna Sjöman

Minne katosit, Monday? jätti jälkeensä paljon kysymyksiä. Odotin tältä paljon, mutta kirja meinasi jäädä kesken. Syihin palaan myöhemmin.

Claudia ja Monday ovat olleet parhaat ystävät aina. He ovat olleet tiiviisti yhdessä paitsi koulussa, myös vapaa-ajalla. Monday on ollut Claudian perheelle kuin toinen tytär. Syyslukukauden alkaessa Monday ei tule kouluun. Claudia on ihmeissään, sillä hän ei ole kuullut Mondaysta kesälläkään. Claudia ei saa Mondayhin yhteyttä, vaikka kuinka yrittää. Outoa on myös se, ettei kukaan muu tunnu kummastelevan Mondayn poissaoloa. Claudia on huolissaan, kummissaan ja hädissään ystävänsä vuoksi ja mitä pitempään epätietoisuutta kestää, sitä vaikeampi Claudian on keskittyä mihinkään. 

Aloitin kirjan lukemisen innolla. Into kuitenkin lopahti noin 50 sivun jälkeen, kun en kerta kaikkiaan hahmottanut mitä tapahtuu ja milloin. Kirjassa on lyhyehköjä lukuja, jotka on nimetty siten, että niiden pitäisi olla sijoitettavissa aikajanalle. On Aiemmin, Jälkeen, Yksi vuosi ennen aiempaa ja eri kuukausia. Vielä kirjan loputtuakin aikajana oli kuitenkin minulle enimmäkseen mysteeri. En myöskään osannut hahmottaa Claudian ikää tai sitä, mille vuosikymmenelle tapahtumat sijoittuvat. Claudia huomaa Monday kadonneen 9-luokan syksyllä. Sen ikäiseksi Claudia vaikuttaa kuitenkin hyvin lapsekkaalta. Hänellä ei myöskään ole kännykkää (mille kyllä lopussa annetaan selitys) ja hän ja Monday ovat kirjoitelleet toisilleen kirjeitä. Claudia ei myöskään etsi tietoa netistä.

No, kirja oli pitkään kesken, kunnes päätin kuunnella sen loppuun. Hyvä niin, koska tämä on haasteista huolimatta hyvä kirja. Tai no hyvä ja hyvä. Tämä on aiheiltaan ahdistava, surullinen, raaka, julma ja kauhea. Itse asiassa ihmettelenkin, miksi tämä on kirjastoissa luokiteltu pääsääntöisesti nuorten/nuorten aikuisten kirjaksi. Toki sopii sinnekin, mutta aivan yhtä hyvin tämä sopisi aikuistenosastollekin. Tekstin rakenne on tosiaan työläs, joten suosittelisin tätä ensisijaisesti paljon lukeville, jotka eivät säikähdä kerronnan monikerroksisuutta.

Tokion prinsessa - suuria unelmia

Emiko Jean: Tokion prinsessa - suuria unelmia
Otava 2022, 317s.
Suom. Susanna Sjöman

Tuskin olisin lukenut Tokion prinsessa - suuria unelmia -kirjaa, ellei se olisi tullut minulle pyytämättä lähetettynä arvostelukappaleena. Ensinnäkin luen yleensä sarjat järjestyksessä ja toisekseen tämä kirja näyttää minusta aavistuksen liian hempeältä...

Kirjan alussa on onneksi jonkinlainen kertaus ensimmäisen kirjan keskeisistä tapahtumista: Amerikassa kasvaneelle Izumille on selvinnyt, että hänen isänsä on Japanin prinssi. Izumi matkustaa Japaniin ja kulttuurierojen keskellä hän rakastuu henkivartijaansa ja ajautuu törmäyskurssille serkkukaksostensa kanssa. 

Tässä osassa Izumin äiti matkustaa Japaniin ja kas vain, Izumin vanhemmat ovatkin saman tien jälleen rakastuneita. Tai siis tietysti he ovat aina rakastaneet vain toisiaan jne. Avioaikeet joutuvat kuitenkin vastatuuleen, kun Izumin äidin vaatimaton tausta ja Izumin itsensä epäprinsessamaisuus eivät ole päättävien tahojen mieleen. Niin ja sitten Izumi tietysti alkaa muovautua unelmaprinsessaksi edistääkseen vanhempiensa asiaa ja samassa hötäkässä poikaystävä vaihtuu ja lopulta suurin ongelma onkin se, kumman näistä iki-ihanista pojista hän haluaa seurustelukumppanikseen.

Kirja on selkeästi kirjoitettu nuorille. Haastaviakin asioita kyllä käsitellään, mutta kovin ohimennen ja helposti ratkeavina tapauksina. Izumi on kai 18-vuotias ja monin tavoin lapsekas, mutta silti turhauttavankin sitoutumishaluinen. 

En selkeästikään ollut tämän kirjan kohderyhmää, mutta oli toisaalta kiinnostavaa lukea jotakin epämukavuusalueelle kuuluvaa. (Luin joku aika sitten Jenny Hanin Kesä jolloin minusta tuli kaunis -kirjan ja siitä jäi vähän samanlainen olo kuin tästä.)