Tytöt tytöt tytöt

 

Ilona Ahti & Daniela Hakulinen: Tytöt tytöt tytöt
Tammi 2025
Lukija: Minka Kuustonen

En ole nähny Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa, mutta esittelytekstin mukaan tämä kirja menee askeleen syvemmälle hahmoihin ja tapahtumiin. Kirjan lyhyydestä huolimatta henkilöhahmot tosiaan ovat ihan kokonaisen tuntuisia: on luonnetta, ajatuksia, arkisia juttuja ja vähän isompia asioita.

Kertojina vaihtelee Mimmi, Rönkkö ja Emma, kolme lukiota käyvää nuorta. Mimmi on ärhäkkä ja omapäinen, Rönkkö haaveilee edes joskus tuntevansa perhosia vatsassa ja himoa yms., Emma taas treenaa päämäärätietoisesti kaunoluistelua. Mimmi ja Rönkkö työskentelevät smoothie-baarissa ja siellä Mimmi tutustuu Emmaan. 

Rönkköön olisin halunnut syventyä enemmänkin, mutta hän jää harmillisesti Mimmin ja Emman varjoon. Rönkkö on kiinnostava hahmo ja hänen tuskittelunsa seksin ja/tai tunteiden kanssa ansaitsisi kirjallisuudessa enemmänkin näkyvyyttä. 

Ystävyyttä, perhekuvioita, ihastumisia ja ihastumisen kaipuuta. Kompakti ja nopealla temmolla etenevä tarina, jonka kuuntelin ihan huomaamatta yhellä kertaa.

Metsän väki

Joanna Heinonen: Metsän väki
Robustos 2024, 317s.

 

Luin Joanna Heinosen Veren väki -kirjan lukupiirissä melkein tasan kolme vuotta sitten. Jatko-osaa, tai tällaista sisarteosta, en osannut sille odottaa, mutta lukulistallehan se meni että humpsahti.

Ajallisesti Metsän väki alkaa oikeastaan jo ennen Veren väen tapahtumia, mutta vaikka kerronnan tempo on reipas, tämän kirjan tarina venyy hiukan pitemmälle. Kirjat limittyvät toisiinsa paljonkin ja vaikka tämä ei varsinaisesti jatko-osa olekaan, niin kyllä tässä paljastuu Veren väen tapahtumista sen verran oleellisia asioita, että suosittelen sen lukemista ensin.

No joka tapauksessa tässä kirjassa keskitytään Oliviaan, joka on metsänhaltia. Metsänhaltiat saavat kutakuinkin teini-iässä kyvyn muuttua joksikin eläimeksi. Merkittävä tapahtuma ja kyky ei kuitenkaan Olivian kohdalla mene toivotulla tavalla ja turvallisuussyistä Olivian elämä kaventuu kotikouluksi ilman sosiaalista elämää. Kun vuosien kuluttua Olivia viimein saa poistua kotoaan, hän tapaa lapsuudenystävänsä Kiiran ja kohtapa onkin jo meneillään melkoisia myllerryksiä.

Heinonen kirjoittaa vetävää tekstiä myös murteella, mikä vaatii kirjoittajalta erityisosaamista. Tykkään siitä, kuinka luontevasti Olivian arkeen kuuluvat erilaiset loitsut ja muut kansanuskon/-perinteen elementit. Ainoan miinuksen annan siitä, että kirja loppuu ihan hirvittävään koukkuun! Ihan meinasi epätoivo iskeä, kun takakansi tuli vastaan.

Kunnes kuolen

Sini Helminen: Kunnes kuolen
Myllylahti 2024, 158s.

 

Aani on aina tiennyt kuolevansa nuorena, 17-vuotiaana. Tiede on kehittänyt systeemin, jolla jokaisen syntyvän lapsen elinpäivät ovat heti tiedossa ja kuolinpäivä tatuoidaan otsaan, kaikkien näkyville. Tavallaan päivämäärät helpottavat asioita, kun ei tarvitse pelätä kuolemaa jatkuvasti. Toisaalta, mitä mieltä on esimerkiksi opiskelussa, kun tietää ettei ehdi edes valmistua? Jotkut pitävät lyhytikäisten kouluttamista ylipäätään resurssien tuhlaamisena. Aarni tekee parhaansa, jotta hänen elämänsä olisi mielekästä vielä silloinkin, kun aikaa on vain vähän. Hän tanssii, viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa ja isän, sen ainoan vanhemman, joka Aarnin elämässä on läsnä.

Sini Helmisen säeromaani on ahdistava ajatusleikki. Jos aikaa olisi vähän, miten sen käyttäisi? Aanin ajatukset välittyvät lukijalle kipeinä ja tarkkoina, lannistumattomina silloinkin kun toivoa ei kaiken järjen mukaan enää ole.

Kunnes kuolen on aihepiiriltään rankka, mutta säeromaanimuotonsa ansiosta sellainen, että siihen on helppo tarttua. Sopii varmasti jo yläkoululaisille, mutta puhuttelee myös keski-ikäistä.

Minne katosit, Monday?

Tiffany D. Jackson: Minne katosit, Monday?
Karisto 2023, 368s.
Suom. Susanna Sjöman

Minne katosit, Monday? jätti jälkeensä paljon kysymyksiä. Odotin tältä paljon, mutta kirja meinasi jäädä kesken. Syihin palaan myöhemmin.

Claudia ja Monday ovat olleet parhaat ystävät aina. He ovat olleet tiiviisti yhdessä paitsi koulussa, myös vapaa-ajalla. Monday on ollut Claudian perheelle kuin toinen tytär. Syyslukukauden alkaessa Monday ei tule kouluun. Claudia on ihmeissään, sillä hän ei ole kuullut Mondaysta kesälläkään. Claudia ei saa Mondayhin yhteyttä, vaikka kuinka yrittää. Outoa on myös se, ettei kukaan muu tunnu kummastelevan Mondayn poissaoloa. Claudia on huolissaan, kummissaan ja hädissään ystävänsä vuoksi ja mitä pitempään epätietoisuutta kestää, sitä vaikeampi Claudian on keskittyä mihinkään. 

Aloitin kirjan lukemisen innolla. Into kuitenkin lopahti noin 50 sivun jälkeen, kun en kerta kaikkiaan hahmottanut mitä tapahtuu ja milloin. Kirjassa on lyhyehköjä lukuja, jotka on nimetty siten, että niiden pitäisi olla sijoitettavissa aikajanalle. On Aiemmin, Jälkeen, Yksi vuosi ennen aiempaa ja eri kuukausia. Vielä kirjan loputtuakin aikajana oli kuitenkin minulle enimmäkseen mysteeri. En myöskään osannut hahmottaa Claudian ikää tai sitä, mille vuosikymmenelle tapahtumat sijoittuvat. Claudia huomaa Monday kadonneen 9-luokan syksyllä. Sen ikäiseksi Claudia vaikuttaa kuitenkin hyvin lapsekkaalta. Hänellä ei myöskään ole kännykkää (mille kyllä lopussa annetaan selitys) ja hän ja Monday ovat kirjoitelleet toisilleen kirjeitä. Claudia ei myöskään etsi tietoa netistä.

No, kirja oli pitkään kesken, kunnes päätin kuunnella sen loppuun. Hyvä niin, koska tämä on haasteista huolimatta hyvä kirja. Tai no hyvä ja hyvä. Tämä on aiheiltaan ahdistava, surullinen, raaka, julma ja kauhea. Itse asiassa ihmettelenkin, miksi tämä on kirjastoissa luokiteltu pääsääntöisesti nuorten/nuorten aikuisten kirjaksi. Toki sopii sinnekin, mutta aivan yhtä hyvin tämä sopisi aikuistenosastollekin. Tekstin rakenne on tosiaan työläs, joten suosittelisin tätä ensisijaisesti paljon lukeville, jotka eivät säikähdä kerronnan monikerroksisuutta.

Rajaton

Tiffany D. Jackson: Rajaton
Karisto 2022, 8h 42min
Suom. Peikko Pitkänen
Lukija: Rebekka Kuukka

Tiffany D. Jacksonin Rajattomasta tiesin etukäteen sen verran, että kyseessä on rankka  tarina. Niin todellakin oli. Laulajan urasta haaveileva Enchanted on onnensa kukkuloilla, kun menestyvä laulaja Korey Fields lähestyy häntä erään koe-esiintymisen lopuksi. Vaikka Enchanted ei menesty kyseisessä koe-esiintymisessä, Fields haluaa auttaa tätä laulajan uran alkuun. Aluksi Fields onkin tukena kaikilla mahdollisilla tavoilla: opastaa laulujen kirjoittamisessa, studiotyöskentelyssä, laulutekniikassa ja tarjoaa olkapäätään myös silloin, kun Enchantedilla on muita murheita. 

Vähitellen Fieldsistä paljastuu kuitenkin pelottavampia puolia. Yhteisestä kiertueesta muotoutuu painajainen, kun Fields vie Enchantedin puhelimen, lukitsee tämän omaan huoneeseensa ja estää tätä käymästä edes vessassa. Vanhemmat ovat luonnollisesti huolissaan ja yrittävät saada yhteyden tyttäreensä.

Toisessa aikatasossa, nykyhetkessä, on tapahtunut jotakin peruuttamatonta. Joku on kuollut, mutta syyllisestä ei ole varmuutta.

Rajaton ei kerro suoraan R Kellystä, mutta yhtymäkohtia on tietoisesti paljon. Miten on mahdollista, että menestyvä laulaja voi vuosikausia käyttää hyväkseen nuoria naisia ilman että kukaan puuttuu asiaan, vaikka se on vähintään lähimpien yhteistyökumppaneiden tiedossa? Rajaton kuvaa hyvin sitä, miksi uhrien on niin vaikea kertoa tapahtuneesta, miten vaikea heidän on tulla otetuksi todesta kun vastapuolena on tunnettu - ja pidetty - julkisuuden henkilö.

Veren väki

 

Joanna Heinonen: Veren väki
Robustos 2021, 309s.

Veren väki on Joanna Heinosen ensimmäinen nuorten aikuisten romaani. Jo takakansi paljastaa, ettei näiden kansien välistä löydy mitään perinteistä opiskeluelämän kuvausta tai edes tavanomaista vampyyriseikkailua. Itse asiassa, kun kirjaa kuvataan muun muassa näin: Veren väki yhdistää urbaania fantasiaa, yhteiskunnallista chick litiä ja punk-asennetta, tulee lähinnä epäuskoinen olo. Että tämmöisistäkö aineksista saisi muka kasaan toimivan tarinan...

Heinonen kuitenkin onnistuu epätodennäköisessä, sillä Veren väki on sangen looginen ja toimiva kokonaisuus. Hymyilin leveästi jo kahden ensimmäisen rivin jälkeen ja muutenkin ilahduin iloisesti monista juonenkäänteistä ja kielellisistä ilmauksista. Esimerkiksi kirjassa käytetty puhekieli on juuri sellaista kuin mielestäni pitääkin. Seksi on luonteva osa elämää ja Heinonen kuvaa erityisen hyvin varsinkin himoa.

Niin, siitä juonesta varmaan jotakin pitäisi sanoa.
Kiira on hivenen päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija, jolla on asiat hyvin. On opiskelupaikka, oma asunto, kavereita, koira ja poikaystäväkin. Mutta Kiira ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Jokin hiertää jossakin ja tekee olemisesta nihkeää. Sitten alkaakin mennä asia toisensa jälkeen pieleen ja kohta ollaankin keskellä punk-henkistä vampyyritarinaa.

Vampyyrit, jotka tässä kirjassa kutsuvat itseään metsästäjiksi, on kuvattu siten, että he sulautuvat vampyyriasteikolla lähemmäksi Culleneita kuin Draculaa. Mutta eivät he sentään kimalla auringossa tai stalkkaa kaupungin söpöintä tyttöä tämän nukkuessa.

Kiiran ja Jesperin, yhden metsästäjän, väliset dialogit ovat tuskastuttavia. He eivät tunnu osaavan keskustella yhtään mistään, vaan kaikki kääntyy riidaksi ja lapselliseksi mykkäkouluksi tai paikalta poistumiseksi alta aikayksikön. Ylipäätään koin, että kirja vähän väsähti loppukolmanneksella, kunnes päästiin loppukohtauksiin. 

Veren väki ei ole täydellinen kirja, mutta kevyesti parasta lukemaani viihdettä vähään aikaan.