Elina Karjalainen: Uppo-Nalle
Wsoy 1977, 128s.
Uppo-Nalle on ollut upoksissa, meren armoilla kokonaisen vuoden ja haaveillut valkoisesta rannasta ja ystävästä. Kuinka ollakaan, eräällä rannalla merelle tuijottelee tyttö, joka on jo kauan toivonut itselleen "ystävää, helposti silitettävää, helposti sylissä pidettävää ja sellaista, joka tarvitsisi Reetaa koko ajan."
Uppo-Nallesta ja Reetasta tulee sydänystävät. Uppis kertoo merellisistä seikkailuistaan ja Reeta yrittää keksiä, kuinka auttaa ystäväänsä irti peippospelostaan. Runosieluinen Uppo-Nalle tekee runoja vähän joka aiheesta, aivan kuten perheen lemmikki, Laulava Lintukoirakin. Kesän aikana ehditään auttaa isoäitiä laihduttamisessa, viettää Uppo-Nallen syntymäpäiviä, kiukutella ja käydä eläinlääkärissä.
Voi, Uppo-Nalle oli yllättävän herttainen kirja. Olen sen lukenut joskus aikoja sitten, mutta en muistanut sen olevan näin kiva. Lapsetkin tykkäsivät kovasti ja koska kappaleet ovat hyvin lyhyitä, pienempikin jaksoi ne kuunnella ennen nukahtamistaan.

