Kosto: Rakkaustarina

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

(Rape: A Love Story, 2003)

Otava 2010, 152s.

Suom. Kaijamari Sivill

Olen vilkuillut Joyce Carol Oatesin kirjoja kirjastossa ja kirjakaupoissa, mutta vasta nyt uskaltauduin lukemaan yhden. Kosto: Rakkaustarina on niin lyhyt, että tästä oli  helppo aloittaa. Tai no, aiheen ollessa näin rankka (joukkoraiskaus ja maailman epäreiluin oikeudenkäynti) ei voi ehkä puhua varsinaisesti helposta kirjasta, mutta ainakaan sivumäärä ei etukäteen pelottanut.

Teena Maguire päättää oikaista puiston läpi palatessaan 12-vuotiaan tyttärensä, Bethin, kanssa itsenäisyyspäivänjuhlista myöhään illalla. Tuon pienen päätöksen seuraukset ovat kammottavat: puistossa notkuva miesporukka pahoinpitelee ja raiskaa Teenan tämän tyttären läsnäollessa ja jättää sitten naisen virumaan henkitoreissaan vanhaan venevajaan. Bethin onnistuu hälyttää apua ja Teena jää henkiin, vaikka joutuukin viettämään sairaalassa pitkän aikaa.

Vaikka raiskauksista ja pahoinpitelyistä on kiistatonta näyttöä, yhteisö kääntyykin Teenaa vastaan. Teenan pukeutumista ja käyttäytymistä ruoditaan suureen ääneen, häntä syytetään huoraksi ja juopoksi. Oikeuskäsittely näyttää kehkeytyvän oikeuden irvikuvaksi. Tuore poliisi, John Droomor ei kuitenkaan suostu seuraamaan tapahtumia sivusta vaan ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Luin tämän kirjan nopeassa tahdissa. Alkupuolella tunnelma on järkyttävän tiivis ja ahdistava, etenkin oikeuskäsittelyä kuvailtaessa. Raivon kyyneleet tuntuivat polttelevan silmiäni Teenaan kohdistuvia syytöksiä lukiessa. Ikävä kyllä kirjan loppupuolisko oli vähän vaisu... Kirjan nimen perusteella kuvittelin, että kosto olisi pääroolissa, mutta eipä se sitten ollutkaan. Tai sitten vain se kirjan alun jännitys purkautui liian nopeasti, eikä kirjan lopussa enää ollut tarpeeksi jännitettä.

Vaikka Kosto: Rakkaustarina ei suosikkikirjojeni joukkoon nousekaan, haluan ehdottomasti lukea kirjailijalta jotain muutakin. Haudankaivajan tytär kiinnostaisi eniten, sitä kun on ahkerasti kehuttu muissa blogeissa.

Tylsät Sarvet

Joe Hill: Sarvet (Horns)

Tammi 2011, 430s.

Suom. Kari Salminen

Odotin kovasti tätä Joe Hillin uusinta suomennosta. Minusta Sydämen muotoinen rasia oli yli puoleenväliin asti oikein hyvä ja pelottava, kunnes se muuttui vähän liian elokuvamaiseksi. Bobby Conroy palaa kuolleista taas sisälsi kerronnaltaan upeita novelleja, sellaisia joiden perusteella oli helppo ajatella tarinankerrontataidon kulkevan geeneissä.

Sarvet ei kuitenkaan vastannut ollenkaan odotuksiani. Kirja kertoo Ignatius "Ig" Perrishistä, joka herää krapulaisena ja sarvet päässään. Hyvin pian hän saa huomata ihmisten avautuvan hänelle synkistä salaisuuksistaan ja mielihaluistaan, mikä ei tietenkään ole järin mukavaa kuunneltavaa. Ig on ollut syytettynä vuotta aiemmin kuolleen tyttöystävänsä murhasta, mutta koska rikospaikalta kerätyt todisteet ovat tuhoutuneet omituisessa tulipalossa, häntä ei ole tuomittu rikoksesta. Vaikka Ig on syytön, monet pitävät häntä silti murhaajana. Sarvien antamien voimien avulla Ig saa kuitenkin selville, mitä Merrinin kuolinyönä tapahtui.

Tarinan idea on ihan mielenkiintoinen ja tuore. Mutta täytyy sanoa heti alkuun, että olen valtavan pettynyt! En yleensä liputa kirjojen tiivistämisen puolesta, mutta mielestäni tämän kirjan kohdalla olisi ollut tarvetta editoida vielä vähän enemmän. Lisäksi se taiturimainen kerronta loisti poissaolollaan. Ensin syytin mielessäni kökköä suomennosta. Heti alkupuolella ärsyynnyin, kun pari poliisia pysähtyy jututtamaan Igiä ja "partnerukset nousivat partioautostaan".

Kirjan loppupuolella taas kiukuttelin tälle:

"Luuletko, että hän kokee silloin, että häneltä huijattiin hauska lukioaikainen seksi, ja fantisoi tytöistä joita ilman hän jäi?"

"Minä olen varma, että hän fantisoi muista tytöistä jo nytkin"

Haluaisin tietää, onko fantasioiminen kirjoitettu väärin ihan Hillin omasta toimesta, vai mikä ihmeen ajatuskatko tässä on tullut... Mutta rehellisyyden nimissä en voi sälyttää vastuuta kirjan kömpelyydestä suomentajan vastuulle , koska sama henkilö on suurella ammattitaidolla kääntänyt saman kirjailijan aiemmat teokset.

Tämänhetkisessä, syvästi pettyneessä olotilassa en halua suositella tätä kirjaa kenellekään. Toivottavasti onnistun seuraavaksi valitsemaan jotakin parempaa luettavaa.

Booksy on lukenut Sarvet englanniksi, kannattaa lukea hänen arvionsa.