Poikani Kevin

 Lionel Shriver: Poikani Kevin

(We Need to Talk About Kevin, 2003)

Avain 2011 (pokkari), 544s.

Suom. Sari Karhulahti

Huh huh.

Olen juuri lukenut melko väkevän kirjan, josta on todella vaikea sanoa yhtään mitään. Kaikki tuntuu liian vähältä. Varoitan mahdollisista juonipaljastuksista jo tässä vaiheessa.

Eva kirjoittaa kirjeitään aviomiehelleen ja käy niissä läpi tapahtumia ja elämää, jotka edelsivät heidän poikansa tekemää koulusurmaa. Eva käy läpi kaikki vuodet avioliiton alkuajoista nykyhetkeen.

Tunnustan, että ensimmäiset noin 300 sivua olin hämilläni ja pitkästynyt. Jo kirjan alussa on lukijallekin selvää, mitä Kevin tulee tekemään ja pikkutarkat selostukset tämän vauva-ajasta tuntuivat liian venytetyiltä. En tuntenut Evaa kohtaan minkäänlaista sympatiaa, vaikka Kevin vaikutti kaikkea muuta kuin helpolta lapselta. Kevinin kasvaessa hänen tekonsa ja luonteensa alkoivat hirvittää, mutta edelleen minua tylsistytti. Mies luki tämän kirjan ennen minua ja tsemppasi koko ajan vieressä, että lue nyt vain loppuun asti, haluan päästä puhumaan tästä. Joten jatkoin lukemista, vaikkakin vähän hampaat irvessä.

Sitten tapahtui muutos. Eva alkaa odottaa toista lasta ja pelko tuon tulevan lapsen puolesta puristi sydänalaa siitä asti. Olin varma, ettei tuolle lapselle käy hyvin. Pikkusiskon synnyttyä Kevin on lähinnä välinpitämätön, kuten aina. Silti pelkäsin lukea eteenpäin, vaikka samalla suorastaan ahmin tekstiä ja kääntelin sivuja kiihtyvällä vauhdilla. Ikävä kyllä pelko ei ollut turha.

Kun Eva pääsee kirjeissään viimein Kevinin tekoon, sen torstain tapahtumiin, minulla oli vähän pettynyt olo. Tässäkö tämä nyt sitten on? Mutta tämähän oli tiedossa alusta asti...

Uskokaa tai älkää, mutta vedän tähän väliin Marley & minä -elokuvan. Katsoimme sen aikoja sitten ystävien suosituksesta. He kehuivat leffaa estoitta ja totesivat itkeneensä enemmän kuin minkään toisen elokuvan kohdalla. Katsoimme leffan ja odotimme jotakin dramaattista. Lopputekstien alkaessa tuijotimme mieheni kanssa toisiamme silmät ihmetyksestä suurina: mitä meiltä meni ohi? (Myöhemmin kuulin, että sitä koiran kohtaloa olisi pitänyt surra. Minä pelkäsin koko ajan lasten puolesta, joten en edes yrittänyt kiintyä koiraan.)

No, pelkäsin siis että Poikani Kevinin kanssa kävisi samoin: kirja loppuu ja minä odotan edelleen sitä iskua palleaan. Eipä olisi tarvinnut pelätä. Kyllä se isku nimittäin tuli - ja lujaa. Oikeastaan tuli sellainen iskujen sarja.

Kun suljin kirjan, vaihdoimme miehen kanssa katseita - tällä kertaa tyystin erilaisen kuin Marley-leffan jälkeen. Voin kertoa, että keskustelumme ei sitten kuitenkaan kehittynyt kovin monisanaiseksi, vaan koostui lähinnä keskeneräisistä lauseista.

- Eikö ollu vähän...

- No oli!

- Varsinkin siinä lopussa.

- Niinpä!

- Huh huh.

- Niinpä...

Kuvun alla

Stephen King: Kuvun alla

(Under the Dome)

Tammi 2011, 1116s.

Suom. Ilkka Rekiaro

Tämä postaus alkaa tyytyväisellä hiljaisuudella: Kuvun alla oli kuulkaa hyvä kirja! Tiedän olevani puolueellinen, sillä Stephen King on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta siihen täytyy nyt vain sopeutua.

Chester's Millin pikkukaupungissa elellään suhteellisen rauhallista eloa. Kaikkien kanssa tullaan toimeen, vaikka ei ihan sydänystäviä ollakaan. Mutta kuinka suuresti ja nopeasti tilanteet voivat muuttua, jos kaupungin ylle yhtäkkiä ilmaantuu läpinäkyvä suojakenttä? Tuo kupu tipahtaa paikalleen vauhdilla, ääntäkään päästämättä, niin että kuvun katkaisemalta murmeliltakin menee hetki tajuta olevansa kuollut.

Kuvun alla on pullollaan henkilöhahmoja. Toiset ovat luonnollisesti suuremmassa roolissa kuin toiset, mutta yllättävän nopeasti opin tuntemaan kenestä milloinkin on kyse. Tarina etenee tasaisen vauhdikkaasti, eikä suvantokohtia tainnut juurikaan olla. Jos tätä kirjaa pitäisi johonkin verrata, niin mainitsisin Jerichon ekan tuotantokauden (paljon mielenkiintoisia hahmoja) ja William Goldingin Kärpästen herran (pätevätkö yhteiskunnalliset säännöt poikkeustilanteessa).

Toki minä ikuisena napisijana löysin tästä kirjasta valittamistakin. Lähinnä suomennoksesta. Todella paljon oli taas niitä kirjoitusvirheitä, mutta vielä enempi minua häiritsi se, että etelävaltiolaisittain puhuvan repliikit oli kirjoitettu mie/sie muotoon. Ei millään pahalla, mutta se ei ole oikein! Sisko keksi heti paljon sopivamman murteen tilalle, joten ehkä pitäisi laittaa Tammelle sähköpostia että voisitteko sitten seuraavaan painokseen vaihtaa nämä kohdat tampereeksi, kiitos.

Tykkäsin tästä jättiläisestä kovasti, mutta myönnän että jos sen olisi kirjoittanut joku muu, olisin varmaan tykännyt vähemmän. Kuvun alla ansaitsisi kunnollisen esittelyn, mutta koska mua väsyttää, en edes yritä olla fiksu. Tammen sivuilta löytyy hitusen lisätietoa, seuraamistani blogeista en Kupua vielä löytänyt.

Tylsät Sarvet

Joe Hill: Sarvet (Horns)

Tammi 2011, 430s.

Suom. Kari Salminen

Odotin kovasti tätä Joe Hillin uusinta suomennosta. Minusta Sydämen muotoinen rasia oli yli puoleenväliin asti oikein hyvä ja pelottava, kunnes se muuttui vähän liian elokuvamaiseksi. Bobby Conroy palaa kuolleista taas sisälsi kerronnaltaan upeita novelleja, sellaisia joiden perusteella oli helppo ajatella tarinankerrontataidon kulkevan geeneissä.

Sarvet ei kuitenkaan vastannut ollenkaan odotuksiani. Kirja kertoo Ignatius "Ig" Perrishistä, joka herää krapulaisena ja sarvet päässään. Hyvin pian hän saa huomata ihmisten avautuvan hänelle synkistä salaisuuksistaan ja mielihaluistaan, mikä ei tietenkään ole järin mukavaa kuunneltavaa. Ig on ollut syytettynä vuotta aiemmin kuolleen tyttöystävänsä murhasta, mutta koska rikospaikalta kerätyt todisteet ovat tuhoutuneet omituisessa tulipalossa, häntä ei ole tuomittu rikoksesta. Vaikka Ig on syytön, monet pitävät häntä silti murhaajana. Sarvien antamien voimien avulla Ig saa kuitenkin selville, mitä Merrinin kuolinyönä tapahtui.

Tarinan idea on ihan mielenkiintoinen ja tuore. Mutta täytyy sanoa heti alkuun, että olen valtavan pettynyt! En yleensä liputa kirjojen tiivistämisen puolesta, mutta mielestäni tämän kirjan kohdalla olisi ollut tarvetta editoida vielä vähän enemmän. Lisäksi se taiturimainen kerronta loisti poissaolollaan. Ensin syytin mielessäni kökköä suomennosta. Heti alkupuolella ärsyynnyin, kun pari poliisia pysähtyy jututtamaan Igiä ja "partnerukset nousivat partioautostaan".

Kirjan loppupuolella taas kiukuttelin tälle:

"Luuletko, että hän kokee silloin, että häneltä huijattiin hauska lukioaikainen seksi, ja fantisoi tytöistä joita ilman hän jäi?"

"Minä olen varma, että hän fantisoi muista tytöistä jo nytkin"

Haluaisin tietää, onko fantasioiminen kirjoitettu väärin ihan Hillin omasta toimesta, vai mikä ihmeen ajatuskatko tässä on tullut... Mutta rehellisyyden nimissä en voi sälyttää vastuuta kirjan kömpelyydestä suomentajan vastuulle , koska sama henkilö on suurella ammattitaidolla kääntänyt saman kirjailijan aiemmat teokset.

Tämänhetkisessä, syvästi pettyneessä olotilassa en halua suositella tätä kirjaa kenellekään. Toivottavasti onnistun seuraavaksi valitsemaan jotakin parempaa luettavaa.

Booksy on lukenut Sarvet englanniksi, kannattaa lukea hänen arvionsa.

Hyvä vs. Paha

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja mr. Hyde (The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde)

Otava 1996, 111s.

Suom. Erkki Haglund

Tohtori Jekyll ja mr Hyde päätyi lukulistalle osana Totally British haastetta (Gothic Fiction). Olen lukenut tämän aiemminkin, mutta muistikuvat olivat niin hataria, että halusin kerrata. Eniten tämän kirjan kanssa hämmästyttää sen pituus. Eli lyhyys. Luulin, että tämä on joku lyhennelmä, mutta ilmeisesti kirja on alunperinkin ollut tämmöinen läpäre.

Juonta en halua lähteä kertaamaan, se kun on varmasti tuttu itse kullekin. Ja jos ei ole, niin parempi kun ei tiedäkään liikoja jos aikoo tämän kirjan lukea. Kirja on nimittäin ihan kelpo tarina, joka ei kuitenkaan tee oikein minkäänlaista vaikutusta, kun tietää sen ratkaisevimman pointin - eli mr Hyden henkilöllisyyden.

Vaikea tästä on sanoa oikein mitään muuta. Ihan hyvä, mutta olisi ollut parempi jos en olisi tiennyt mitään etukäteen. R. L. Stevensonin Aarresaaresta pidin huomattavasti enemmän.

Muiden arvioita löysin kolme:
Zephyr
Valkoinen kirahvi
Satu