Lucky Luke: Arizona

Morris: Arizona ja Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam
(Lucky Luke: Arizona, 1951)
Egmont Kustannus 2017, 41s.
Suom. Mirka Ulanto

Lucky Lukea olen lukenut todennäköisesti jo ennen kuin opin oikeasti lukemaan. Vanhat albumit onkin tullut luettua kymmeniä kertoja ja tarinat muistuvat mieleen viimeistään parin sivun jälkeen.

Arizona on ensimmäinen Lucky Luke -seikkailu. Tämä albumi julkaistiin viime vuonna uudella suomennoksella ja ensimmäistä kertaa alkuperäisessä muodossaan. Tarinoiden Arizona ja Sätkä-Sam lisäksi tämä painos pitää sisällään kahden sivun mittaisen nimettömän lyhyttarinan.

Nimitarinassa kaksi rosvoa ryöstää kultalastissa olleet vankkurit ja kukapa muukaan ryntäisi apuun kuin Lucky Luke. Tarina etenee hyvin vauhdikkaasti ja mutkittelematta, tappelusta toiseen. Morrisin piirrostyyli on hyvin erilainen kuin millaiseksi se myöhemmin muotoutui. Kaikki hahmot, Lucky Luke mukaanlukien, ovat hyvin sarjakuvamaisia pyöreine ja pelkistettyine muotoineen. Toimintapainotteisen kerronnan huumori ammentaa lähinnä koheltamisesta.

Sätkä-Samissa piirrostyyli on jo muuttunut hivenen rouheammaksi. Tällä kertaa Lucky Luken jahtaama pahantekijä, Sätkä-Sam, pakenee Meksikon rajan yli. Edelleen sekä huumori että juoni keskittyvät toiminnan runsauteen, mutta lopputulos on ihan kelpo.

Pitäisikin joskus lukea Lucky Luke -albumit aikajärjestyksessä, jotta voisi seurata hahmon ulkomuodon kehitystä ja yrittää huomata, missä vaiheessa lopullinen ulkonäkö on saavutettu.

Kosmoksessa tavataan

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan
(See You in the Cosmos, 2016)
Aula & Co 2017, 324s.
Suom. Terhi Kuusisto

Kosmoksessa tavataan koostuu 11-vuotiaan Alex Petroskin iPodille sanelemista päiväkirjamaisista merkinnöistä. Alex on todella kiinnostunut avaruudesta ja iPodinsa hän aikoo sharf-rakettifestivaaleilla laukaista itse tekemänsä raketin mukana avaruuteen, muiden älykkäiden olioiden löydettäväksi, antamaan tietoa elämästä maapallolla. Matka on polveileva ja yksin matkustavalle pojalle monin tavoin haastava. Alex on hieman huolissaan kotiin jääneestä äidistä, jolla on hiljainen kausi. Samaan aikaan hän saa johtolangan isästään, jonka äiti ja isoveli ovat kertoneet kuolleen kahdeksan vuotta aiemmin. Alexin kotimatka venyy huomattavasti suunniteltua pidemmäksi, mutta myös antoisammaksi.

Kirjan alku tuntui minusta hieman hitaalta. Alex intoutuu usein pitämään melkoisia luentoja itselleen rakkaista aiheista, kuten avaruudesta tai suuresta idolistaan Carl Saganista. Alex vaikuttaa joillakin osa-alueilla ikäistään kypsemmältä, mutta etenkin sosiaalisissa taidoissa hän on huomattavan lapsellinen. Ihan rehellisesti sanoen Alex ei muodostunut minulle erityisen läheiseksi hahmoksi.

Mutta onneksi Kosmoksessa tavataan ei ole vain Alexin ja hänen avaruusrakettinsa tarina. Etenkin rakettifestareiden jälkeen tarina kääntyy huomattavasti menevämpään suuntaan ja luvassa on mielenkiintoinen road trip -kertomus ystävyydestä, rakkaudesta, sukulaisuussuhteista, vastuusta ja mielenterveysongelmista. Kuulostaako liian sekavalta? Ehkä, mutta kokonaisuus on silti selkeä.

Päiväkirjanomainen rakenne toimii hyvin ja uskoisin, että kirja olisi vielä enemmän edukseen äänikirjana - tai kuunnelmana! Lyhyet luvut rohkaisevat lukemaan vielä seuraavan ja seuraavan Alexin merkinnöistä ja äkkiä sitä huomaakin olevansa koukussa.

Yleensä kirjat on suunnattu paria vuotta kirjan päähenkilöä nuoremmille lukijoille. Kosmoksessa tavataan sopii sisältönsä puolesta hyvin jo alakoulun kolmasluokkalaisille, mutta aivan yhtä hyvin tässä on tarttumapintaa yläkoululaisille. Uskon, että eri-ikäiset  lukijat kiinnittävät huomionsa erilaisiin asioihin ja voisivat keskenään saada aikaan mielenkiintoisen keskustelun!

---

Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin.

Ihan ystävänä sanon

Anna-Leena Härkönen:
Ihan ystävänä sanon
Otava 2018, 189s.

Anna-Leena Härkösen kolumnit ovat järjestään viihdyttävää luettavaa. Härkönen ei tyydy hymistelemään ja vihjailemaan, vaan sanoo suoraan jos haluaa jotain sanoa. Ihan ystävänä sanon -kokoelman teksteissä kerrotaan paljon ystävien tai sukulaisten kokemia juttuja, mutta vielä enemmän Härkösen omalle kohdalle sattuneita kohtaamisia. Kuten yritys ostaa ulkomailta kivat sandaalit, joita putiikin omistaja ei kuitenkaan suostunut myymään. Tai erittäin epämiellyttävä kokemus ulkomaisen hotellin hierojasta.

Lukiessa tulee käytyä läpi runsas kokoelma tunteita. Välillä nauratti, sitten kummastutti, inhotti, ihastutti, nauratti taas, hihitytti ja seuraavassa hetkessä olikin jo iso itku kurkussa. Seuraavassa hetkessä nauratti uudestaan.

Tekstit ovat ilmestyneet Apu-lehdessä vuosina 2013-2017 ja osan olen ilmeisesti lukenut lehdestä tuoreeltaan. Mutta mitäpä tuosta, sillä Härkösen kolumnit kestävät helposti useammankin lukukerran.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

Maailman rikkain poika

David Walliams: Maailman rikkain poika
(Billionaire Boy, 2010)
Tammi 2018, 252s.
Suom. Kaisa Kattelus
Kuvitus: Tony Ross

Maailman rikkain poika on neljäs David Walliamsilta suomennettu lastenromaani. Me luimme sen iltasatuna* melko tiiviiseen tahtiin ja sekä minä että lapset tykkäsimme kovasti.

* Ette usko, miten valtavan onnellinen olen siitä, että lasten mielenkiinto iltasatuihin on palannut! Parasta!

Joe Spudd on ihan törkeän rikas 12-vuotias poika, jonka isä on tehnyt mittavan omaisuutensa nerokkaalla vessapaperi-innovaatiollaan. Kalliissa yksityiskoulussa Joen, kuten muidenkin oppilaiden, on pukeuduttava hyvin vanhanaikaisiin kouluasuihin ja häntä kutsutaan muun muassa Peppuporhoksi ja Pyllyperijäksi. Kotona Joella on ihan kaikki tavarat mitä kuvitella saattaa ja paljon sellaistakin, mitä ei osaisi kuvitellakaan. Mutta onnellinen hän ei ole. Joe kaipaa kipeästi oikeaa ystävää. Joe suostutteleekin isänsä siihen, että Joe siirtyy läheiseen kunnalliseen kouluun ja teeskentelee tuiki tavallista lasta. Aluksi kaikki sujuukin oikein hyvin, mutta pian totuus Joen kotioloista paljastuu ja sitten kaikki alkaa mennä päin pyllyä.

Pidin kirjasta, mutta vielä enemmän pidin siitä, miten lapset siihen uppoutuivat. Ystävystyminen voi olla hankalaa, eikä suuri omaisuus välttämättä lainkaan helpota asiaa. Voi olla vaikea tunnistaa ne, jotka haluavat olla ystäviä vain rahan takia. Lapset eläytyivät Joen ongelmiin syvästi ja muutama pieni sympatiaitkukin saattoi kirjaa kuunnellessa päästä muutamilta kuulijoilta.

Walliams jatkaa tarinointia aiemmista kirjoista tutulla, toimivalla reseptillä: sopivassa suhteessa huumoria, vakavia pohdintoja ja annos Rajin kioskia.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

Blogistanian kirjapalkintoehdokkaani 2017

Blogistanian Finlandia -ehdokkaani ovat:

1. Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus (3p.)
2. Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla (2p.)
3. Anni Kytömäki: Kivitasku (1p.)

Blogistanian Globalia -ehdokkaani ovat:

1. Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja (3p.)
2. Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (2p.)
3. Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (1p.)

Blogistanian Kuopus -ehdokkaani ovat:

1. Andy Lee: Älä avaa tätä kirjaa (3p.)
2. Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo sapiens (2p.)

Blogistanian Tieto -ehdokkaani ovat:

1. Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (3p.)
2. Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (2p.)
3. Jenni Räinä & Vesa Ranta: Reunalla (1p.)

Himo

Roald Dahl: Himo
Kertomuksia haluista ja pakkomielteistä
(Lust: Tales of Craving and Desire)
Art House 2017, 333
Suom. Tuomas Nevanlinna

Kannen kuvan ja kirjan nimen perusteella voisi helposti kuvitella, että Himo tarjoaa eroottisia tarinoita lukijan päivien piristykseksi. Mutta kun huomioi kirjailijan nimen, osaa jo odottaa näiden kymmenen novellin sisältävän jotain hieman erilaisia himoja ja pakkomielteitä.

Toki näissä novelleissa seksiäkin on, mutta mitään yksityiskohtaisia sänkykohtauksia ei kannata odottaa. Dahl on taitava tarinankertoja, joka onnistuu usein löytämään tarinoilleen yllättävän ja tavalla tai toisella hätkähdyttävän loppuratkaisun. Yksi sellainen löytyy esimerkiksi novellista Suuri vaihtokauppa. Siinä naapurinsa vaimoa sillä silmällä tiiraileva Vic päättää ehdottaa naapurilleen eräänlaista salaista parinvaihtoa. Vaimot kun tuskin innostuisivat ajatuksesta, miehet aikovat vaihtaa osia salaa. Pitkään jatkuvan huolellisen valmistautumisen jälkeen on viimein idean toteuttamisen aika ja tavallaan kaikki meneekin suunnitelmien mukaan. Mutta millaiset vaikutukset miesten yöllisellä vaihtokaupalla lopulta onkaan, se jää pitkälti lukijan mielikuvituksen varaan.

Himo tarjosi erittäin laadukkaita lukuhetkiä, taitavasti suomennettuna. Parissa novellissa seikkaili muuten Oswald-eno ja jälleen kerran tuli melkein huono omatunto, että kyseinen romaani on minulla edelleen lukematta.


---

Helmet-lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Terveisin Seepra

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra
Otava 2017, 264s.

Nadja Sumasen Rambo sai vuonna 2015 Finlandia Junior -palkinnon. Olen hankkinut Rambon omaan hyllyyn, mutta en ole sitä vielä lukenut. Sumasen tuore kirja, Terveisin Seepra, osoittautui kyllä sellaiseksi, että Rambokin pitäisi lukea mahdollisimman pian.

Terveisin Seepra kertoo Iriksestä, joka yrittää helpottaa ahdistumistaan viiltelemällä. Ulkoisesti edustavan perheen äiti kuntoilee, bloggaa ja antaa haastatteluja naistenlehtiin, isä käy töissä ja on jotenkin etäinen ja irrallinen. Isoveli Kim vaietaan olemattomiin ja lukijalle selviää hitaasti, missä Kim on. Iris käy juttelemassa mielenterveyshoitajan (tai vastaavan) kanssa ja hoitaja ehdottaa hänelle sähköpostikirjeenvaihtoa. Ehkä Irikselle tekisi hyvää saada hieman vertaistukea ikäiseltään tytöltä. Iris löytää kirjekaverikseen Runotytön, joka asuu jossain pohjoisessa ja tuntuu elävän aivan erilaista - ja silti jotenkin samanlaista - nuoren elämää.

Tämä kirja oli aika hämmentävä. Luulin, että tässä keskeisessä roolissa olisi juuri tuo viiltely ja kirjeenvaihto, mutta itse asiassa viiltely loppuu (onneksi!) aika pian ja kirjeenvaihto on ihan käsittämättömän hidastempoista. Itse olin teinivuosina kirjeenvaihdossa liki kaikkien kavereiden kanssa ja vaikka juteltiin kaikki päivät koulussa, iltaisin kirjoiteltiin älyttömän pitkiä kirjeitä. Joka päivä. Siinä valossa Iriksen eli Seepran ja Runotytön hyvin verkkainen kirjoitustahti tuntui ihan oudolta. Että miten siinä kehenkään tutustuu, jos kirjoittaa lyhyen viestin kerran kuussa?

Enemmän kuin Iriksen ahdistusta, tämä kirja käsitteleekin Iriksen hidasta toipumista. Hän lopettaa balettiharrastuksen ja kiinnostuu valokuvaamisesta, josta tuleekin Iriksen ja isän yhteinen ajanviete. Vähitellen perheen sisäisiä solmuja auotaan, välillä ihan väkisinkin, ja tulevaisuus alkaa näyttää huomattavasti valoisammalta.

Terveisin Seepra on moniulotteinen ja raju tarina, joka ei vähättele nuoren ongelmia. Rankasta sisällöstään huolimatta kirja jättää jälkeensä toiveikkuutta ja valoa.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina
Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin.