Murrr!

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu 243s. (Battle Hymn of the Tiger Mother, Siltala, 2011 Suom. Auri Paajanen ja Susanna Tuomi-Giddings)

Amy Chua on toisen polven amerikankiinalainen. Hän on naimisissa juutalaismiehen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä, Sophia ja Lulu. Amy on päättänyt kasvattaa lapsensa kiinalaisten oppien mukaan, vaikka se toisinaan tarkoittaa sitä, että omat toimintamallit täytyy pitää ystäviltä ja kollegoilta salassa. Sophia ja Lulu eivät saaneet esimerkiksi "Kutsua leikkikavereita kotiin, katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä, valita itse harrastuksiaan, tuoda kotiin kymppiä huonompia arvosanoja, jäädä kakkoseksi missään muussa aineessa kuin liikunnassa ja ilmaisutaidossa".

Chua kirjoittaa hyvin ja mukaansatempaavasti, luultavasti myös rehellisesti. Silti hänen äänensä kuulostaa paikoin hyvin puolustelevalta. Uskon, että kirja on tarkoitettukin provosoivaksi ("Hän ei saisi harrastaa tyhjänpäiväisyyksiä, kuten "askartelua", tai sellaisia vaarallisia hullutuksia kuin esimerkiksi rumpujen soitto, josta on vain lyhyt askel huumeiden käyttäjäksi"), mutta tätä oli kamalaa lukea. Teki mieli tehdä vihaisia alleviivauksia punakynällä, ravistella Chuan lapatossumaista miestä ja välillä heittää koko kirja pois. (Mutta ei, jokin vimma pakotti lukemaan tämän hyvin nopeasti.)

Kerran Sophia tuli toiseksi kertolaskun nopeuskokeessa, minkä vuoksi äiti teetti hänellä viikon ajan 20 harjoituskoetta, joissa jokaisessa oli 100 tehtävää. Aikaa otettiin sekuntikellolla, mutta tämän jälkeen Sophia voitti aina.

Hirveän vaikeaa löytää sanoja kuvaamaan tuntemuksia juuri nyt!
Jossain määrin olen Chuan kanssa samaa mieltä siinä, että "länsimainen" kasvatusmalli on aika lepsu. Kyllä lapsilta saa ja kuuluukin vaatia vaikkapa hyvää käytöstä ja vanhempien kunnioittamista. Mutta täytyy lasta ja lapsuuttakin kunnioittaa.