David Nicholls: Sinä päivänä 505s. (One Day, Otava 2011, suom. Sauli Santikko)
Siitä asti, kun luin tästä kirjasta Eevan Kaikki mitä rakastin blogissa olen haaveillut tämän lukemisesta. Ensin lainasin englanninkielisen pokkarin, kun en halunnut odottaa suomennosta, mutta siinä oli niin hentoinen painojälki ja pieni fontti, ettei minun vanhat ja rasittuneet silmäni halunneet moiseen tekstiin kohdistua. Voi sitä ilon päivää, kun kännykkä piipitti viestin saapuneeksi ja sain hakea laatulukemista kirjastosta!
Sinä päivänä on sellainen kirja, josta on vaikea sanoa, mitä ajattelee. Se on todella hyvä, pitää otteessaan niin ettei meinaa malttaa syödä, samaistuminen on helppoa ja se herättää tunteita. Monenlaisia tunteita.
Dexter ja Emma viettävät valmistujaisjuhliensa jälkeisen yön yhdessä. Parikymppiset nuoret koettavat pohtia, millaisia he ja heidän elämänsä ovat 20 vuoden kuluttua, kaukaisessa - oi, niin kaukaisessa - tulevaisuudessa. Heidän edesottamuksiaan seurataan vuoden välein, mikä voi kuulostaa töksähtelevältä ja katkonaiselta, mutta Nichollsilta moinen kerronta sujuu vaivattomasti.
Vuodet vierivät, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Muuta en oikein osaa tai halua sanoa, koska tämä kirja tuntuu jotenkin niin isolta. Jos ihan etsimällä etsitään jotakin moittimista, niin etukannen liepessä kerrotaan, että kirjasta on tekeillä elokuva. Ei se elokuva tosin ole huono asia, vaan se että Emman roolissa on Anne Hathaway, yksi inhokkinäyttelijöistäni.
Moni muukin on lukenut Sinä päivänän (ikävää kun kirjan niemä on hankala taivuttaa :) ), nopealla haulla löysin tosin vain kolme arvostelua: Anni.m , Kirjapeto ja Susa Kannattaa lukea sekä arvostelut että itse kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti