Sarah Waters: Vieras Kartanossa (The Little Stranger)
Tammi 2011, 592s.
Suom. Helene Bützow
Sarah Watersin Vieras kartanossa on ollut näkyvästi esillä kirjablogeissa tänä kesänä. Kirjalla on ollut kysyntää, sillä odotin lukuvuoroani kirjaston jonossa kaksi kuukautta.Tartuin kirjaan innolla, mutta jostain syystä lukeminen on ollut viime viikkoina hirveän työlästä ja hidasta. Niinpä lukeminen kesti kohtuuttoman kauan, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että tämä oli mielestäni hyvä.
Kirjan idea on jo varmasti tullut tutuksi: Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundreds Hallin rapistuneeseen kartanoon. Taloa yrittää pitää pystyssä leskiäiti aikuisten lastensa, sodassa haavoittuneen pojan ja vanhapiika-tyttärensä kanssa. Sotien jälkeinen maa elää muutosten aikaa, eikä siinä enää ole tilaa suurtilallisille. Vähitellen kartanon asukkaat alkavat kuulla ja kokea selittämättömiä asioita.
Watersin kirja on ihailtavan monipuolinen. Siinä on kummitustarinaa, ihmissudekiemuroita, ajankuvausta ja vaikka mita muutakin. Muutamissa blogeissa on moitittu kirjaa hitaasta temmosta ja kaivattu tiivistämistäs. Minä pidin kirjasta tällaisenaan. Minusta kerronnan verkkainen rytmi sopi oikein hyvin minä-kertoja Faradayn tyyliin. Toki kirjassa oli joitakin juonen kannalta tarpeettomia kohtia, esim. kuvauksia potilaskäynneistä, mutta ne tekivät tarinasta vain uskottavamman. Joskus kirjoissa kiirehditään turhan nopeasti, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin reaaliaikainen tunnelma.
Vaikka tähän kirjaan ei ole mahdutettu kovin montaa "kummituskohtausta", minua pelotti enemmän kuin aikoihin! Kehuista huolimatta Vieras kartanossa oli parempi kuin odotin.
Karoliina
Kirsi
Susa
Ahmu
Norkku
Liisa
Sanna
Tämä kirja sopii myös lukuisiin haasteisiin:
Kirjallinen maailmanvalloitus: Iso-Britannia
Totally British: Gothic Fiction & Stiff Upper Lip
Satun minihaaste 4/11, 500+
Minä olen vasta aloittelemassa tätä, hui jos tässä on pelottavia kohtia, olen helposti säikkyvää sorttia :D
VastaaPoistaMaria, tässä toinen pelkurirotta :) Säikyn varsinkin pimeään aikaan melkein mitä tahansa, erityisesti jos olen yksin tai edes yksin hereillä. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkempi olen kaikelle kauhulle. Lienee vähän ristiriitaista, että Stephen King on yksi lempikirjailijoistani ;) Odotan jo kauhulla seuraavaa Kingin kirjaa - mitä jos se on liian pelottava??
VastaaPoistaViime aikoina ilmestyneissä arvioissa on ollut enemmänkin tuota mielipidettä että hidastempoisuus oli hyvä juttu ja sopi tähän, mikä on mukavaa koska haluan lukea kirjan mutta aiemmat arviot herättivät epäilyksiä siitä että onkohan tämä nyt sitten kuitenkin liian, pitkästyttävän, hidas. Täytynee kokeilla itse! :)
VastaaPoistaHeh, naurattaa tuo kommenttisi Kingin odottamisesta - en ole mitenkään kauhean säikky mutta kyllä sitä joskus jotain pelottavaa lukiessa tulee mieleen että miksiköhän oikein pitää itseään tällaisella kiusata. Ja sitten pian huomaa taas aloittaneensa uuden yhtä pelottavan kirjan. :D King on loistava!
Satu, toivottavasti pidät tästä kirjasta sitten kun ehdit lukea :) Ehdottomasti kannattaa antaa tälle kirjalle mahdollisuus.
VastaaPoistaOnneksi Stephen Kingin tarinoissa on nykyään (tai ainakin tuntuu olevan) vähemmän yliluonnollisia pelotuksia. Ainakin minun on helpompi kestää "vain" tavallisia murhaajia ja ahdistelijoita, kuin kummituksia :)
Minustakin kirjan tempo oli sopiva. Ihmettelin joitakin blogeja lukiessani, että olenko ihan outo, kun kirja ei minusta tuntunut pitkäveteiseltä tai liian hidastempoiselta. Mielipiteitä on monia, ja oikein hyvä niin.
VastaaPoistaMie taas en kummeksinut tai pelännyt kummituskohtauksia. Niitä oli tosiaan aika vähän ja mielestäni kummittelu-ulottuvuus oli vain yksi juonne kirjassa.
Anna Elina, Totta, kummitukset eivät olleet pääosassa tässä kirjassa. Jotenkin mulla osui kummituskohdat niihin hetkiin, kun mies jo nukkui ja oli niin hiljaista, että kaikki talon narahdukset ja napseet kuuli liian hyvin ;)
VastaaPoista