Kotitekoisen poikabändin alkeet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet
Kustantamo S&S 2016, 203s.

Kotitekoisen poikabändin alkeet on sellainen kirja, jolta en odottanut varsinaisesti mitään suuria yllätyksiä. Odotin lukevani vauhdikkaan nuortenromaanin, jossa 15-vuotias Rene päättää pistää pystyyn poikabändin, jotta hänestä jäisi edes jonkinlainen muistijälki ikätovereiden ja opettajienkin mieleen. Odotin myös rippusta romantiikkaa ja rutkasti huumoria. Luettuani kirjan voin todeta odotusteni olleen oikean suuntaisia, mutta kyllä tämä pääsi myös yllättämään. En todellakaan kuvitellut itkeväni petivaatteita vakumoidessani. Luin siis tätä siinä samalla ja itkin kirjaa, en vakumointia, vaikka onhan se kieltämättä vähän ankeaa hommaa.

Kotitekoisen poikabändin alkeet on sellainen kirja, jota varmasti tyrkytän omille lapsilleni muutaman vuoden päästä luettavaksi. Minäkertoja Rene on sulavasanainen ja sympaattinen heppu. Hän kertoo (melkein) kaiken ja lähes aina rehellisesti, puhuu välillä suoraan lukijalle ja on niin selkeästi teini-ikäinen poika, että hykerryttää. Ja se itkuni aiheuttanut juttu olisi voinut tuntua teennäiseltä ja irralliselta, mutta Renellä Veistisellä on kyky pitää kokonaisuus hallussa.

Pidin tästä kirjasta paljon. Odotinkin tykkääväni, mutta kokonaisuus ylitti odotukset. Mainio kirja erityisesti siksi, että tässä pääsin kurkistamaan poikien ajatusmaailmaan. Sekavalta näytti, ihan niin kuin tytöilläkin usein.