Charlaine Harris: Deadlocked

Charlaine Harris: Deadlocked

Gollancz 2012, 327s.

Deadlocked on Sookie Stackhouse -sarjan tuorein osa. Ilmeisesti Harris on suunnitellut sarjasta 13-osaisen, eli vielä yksi kirja on odotettavissa. Kyllähän tässä kirjassa on jo aistittavissa lopun makua. Esimerkkinä mainittakoon se, ettei tässä esitelty enää yhtään uutta yliluonnollista "lajia". Eksoottisin uusi hahmo oli painija, mutta onhan showpainijatkin aika kesyjä muihin Sookien ympärillä pyöriviin olioihin verrattuna.



Kovin hitaasti tuntui tämän kertainen seikkailu lähtevän käyntiin. Tai sitten minulla oli vain liian suuria vaikeuksia muistaa edellisen osan tapahtumia ja niiden muistelemiseen meni liikaa energiaa. Moneen asiaan olen vähän pettynyt, mutta mainittakoon pahimpana puutteena vampyyreiden (ja erityisesti Ericin) pieni rooli. Takakannessa (jota ei muuten kannata lukea etukäteen) keskitytään epäselvään kuolemantapaukseen, jonka tutkiminen jää kuitenkin vähän sivuun, kun "keijumaailmassa" tapahtuu niin paljon kaikenlaista.

Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä on meneillään hyvin monta sivujuonta. Sentään osa juonikuvioista saadaan vietyä loppuun asti ja ihan mielenkiinnolla odotan sitä viimeistäkin osaa. Deadlocked ei ole sarjan paras osa, mutta ei tämä nyt suoranaisesti huonokaan ole.

Deadlockedin ovat ehtineet lukea ainakin marjis ja kata. Olkaa varovaisia kommentteja lukiessanne, sillä niistä saattaa spoilaantua!

Lankeemus

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Lankeemus 365s. (The Fall, Tammi 2011)

Lankeemus on toinen osa del Toron ja Hoganin Vitsaus-trilogiaan. Tässä osassa "vampyyrivirus" jatkaa mellastamistaan ja New York, kuten melko lailla koko muukin maailma, ajautuu kaaokseen. Tarttuvien tautien torjuntayksikön entinen esimies Eph Goodweather yrittää keskitysleiriltäkin selvinneen professorin ja muutaman muun henkilön kanssa saada käsiinsä ja tuhota Mestarin, yhden muinaisista vampyyreista, jonka aikaansaannoksia kaoottinen tilanne on.

Kirja on vauhdikas, mutta ei hyytävän jännittävä, vaikka kansiliepeessä niin lupaillaankin. Yksi suurimmista kompastuskivistä minulle oli hidas alku ja paljolti unohdettu ensimmäinen osa. Minulta kului liki 100 sivua siihen, että pääsin perille henkilöistä ja palautin mieleeni ensimmäisen osan keskeisimmät tapahtumat. Kertojia tässä kirjassa riittää, vähän turhankin paljon. Marjis arvioi tämän kirjan osuvasti jokin aika sitten, kannattaa käydä lukemassa hänen tekstinsä.

Olen toisinaan rasittavan pikkutarkka, tiedän sen, mutta pakko huomauttaa jälleen suomennoksesta! Enimmäkseen ihan hyvä käännös, mutta mistä lähtien vampyyrin on voinut korvata sanalla vampy?

Tuskallinen lukukokemus

Minulla ei ole tapana jättää kirjoja kesken vaan luen ne sinnikkäästi loppuun. Ehkä joskus vielä käy niin, että aluksi huonolta vaikuttanut kirja yhtäkkiä muuttuukin hyväksi. Tänään sain päätökseen yhden kirjan, joka ei todellakaan muuttunut.

Luen aika paljon myös nuorten kirjoja ja useimmiten pidän niistä. Pari vuotta sitten tilasin summassa kolme House of Night sarjan kirjaa. Satunnaisten googlailujen tuloksena sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja sitä hehkutettiin vähintään Twilightin tasoiseksi. No, jotenkin niiden kirjojen lukeminen aina lykkääntyi ja lykkääntyi. Pikkusisko lainasi ne ja palautti naureskellen ja arvioi kirjat surkeiksi. Ajattelin, että ei se mitään, meillä on ennenkin mennyt mieltymykset ristiin, ehkä minä pidän näistä silti.

Viime kirjastoreissulta nappasin kaksi ensimmäistä kirjaa suomennettuina kotiin, koska ajattelin että äidinkielellä on aina nopeampi lukea. Niinpä tuhlasin aikaani ja aloin lukea P.C. & Kristin Castin vampyyrikirjaa Merkitty.

Mistä aloittaisin? Ensinnäkin ajatus siitä, että vampyyriksi ei tulla vampyyrin puremasta vaan jotkut vain murrosiässä alkavat muuttua sellaisiksi, on tökerö. Henkilöiden väliset tunnesiteet eivät vaikuta hääveiltä. Päähenkilö Zoey ilmeisesti rakastuu itseään vanhempaan vampyyrikokelaaseen, mutta tunne ei todellakaan välity. Kerta kaikkiaan juuri mikään ei välity lukijalle.

P.C. ja Kristin ovat äiti ja tytär. Joissakin kirjan kohtauksissa ei voi olla ajattelematta, että kerronnan teennäisyys johtuu juuri tästä sukulaissuhteesta. Toisaalta uskon ettei suomennos ole lainkaan parantanut kirjaa. Nuorten puhe on kankeaa, kutakuinkin tasoa "siis daa!"

Ehkä minun olisi aika opetella jättämään huonoilta vaikuttavat kirjat suosiolla kesken, kun oikeasti hyviäkin on olemassa.

Onneksi vastaan on tullut jotakin laadukastakin. Lasten ollessa hoidossa oli viimein mahdollisuus katsoa muutama elokuva ja yksi todella laadukas dokumentti. 9/11 alkaa kertomuksena yhden nuoren palomiehen kokelasajasta, mutta saa syyskuun 11. päivän aamuna hirvittävän käänteen. Suosittelen. Varatkaa nenäliinoja.

11. Sookie

Charlaine Harris: Dead Reckoning, 325s. (2011)

Ensimmäistä Sookie Stackhouse kirjaa yritin aloittaa kolme kertaa, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Sitten katsottiin ensimmäinen True Blood kausi ja päätin antaa kirjalle uuden mahdollisuuden. Onneksi! Sain huomata, että jälleen kerran kirja on tv-/elokuvatoteutustaan parempi. Tai no, oikeastaan tv-sarjaa ja kirjoja ei tässä tapauksessa voi suoraan verrata, niin paljon ne poikkeavat toisistaan juonellisesti.

Uusimman Sookie-kirjan sisällöstä en voi kertoa oikein mitään paljastamatta liikoja, Dead Reckoning kun jatkaa samaa linjaa aiempien osien kanssa: vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää. Itse en lue näistä edes takakansitekstejä, koska en halua tietää mitään etukäteen. Sookien elämä on niin tapahtumarikasta, että lukija melkein hengästyy. Kuten Sookie itse toteaa: "Go on the Sookie Stackhouse Narrow Avoidance of Death Diet! Run for your life, and miss meals too! Exercise plus starvation."

Suosittelen tätä luonnollisesti niille, jotka aiemmat osat ovat jo lukeneet. Ja toki aina kannattaa aloittaa alusta, jos ei vielä ole tähän maailmaan hypännyt! :)