Kerstin Gier: Rubiininpuna
(Rubinrot, 2009)
Gummerus 2012, 342s.
Suom. Riitta Virkkunen
Juuri tätä olen kuulkaa kaivannut: hyvää nuortenkirjasarjaa, johon voisin hurahtaa kuten aikoinaan Stephenie Meyerin Houkutus- ja Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjoihin. Virkistävää on muun muassa se, ettei Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogia sisällä vampyyreitä tai ihmissusia, keijuja tai maahisia vaan aikamatkailua. Ja vieläpä tällaisessa scifikammoisellekin sopivassa muodossa, ilman aikakoneita ja liikoja teknisiä yksityiskohtia. Kerrassaan verratonta!
16-vuotias Gwendolyn Shepherd perheineen elelee päällepäin aivan tavallista elämää. Heillä on kuitenkin varjeltavanaan uskomaton salaisuus. Gwendolynin suvussa kulkee erikoinen aikamatkustusgeeni, joka aktivoituu yleensä teini-iässä. Geenin periytymisen logiikka ei ole tiedossa, vain kantajien syntymäpäivät tiedetään etukäteen. Gwendolynin serkkua, Charlotte Montrosea, on koulutettu aikamatkustamista silmällä pitäen lapsesta asti, sillä tiettävästi hän on tuon geenin uusin kantaja. Yllätys - ja järkytys - on melkoinen, kun Gwendolyn huomaa huimauskohtauksen jälkeen siirtyneensä ajassa taaksepäin.
Aikamatkusteluun liittyy rutkasti salakähmäisyyttä, piilottelua ja peittelyä, vuosisataisia perinteitä ja jopa eräänlainen vartijoiden lahko. Vaikka Rubiininpuna onkin sarjan ensimmäinen osa ja sen vuoksi keskittyy paljolti tulevien tapahtumien pohjustamiseen, hurmaannuin täysin. Gwendolyn on maanläheinen tyttö, eikä tiedä aikamatkailusta juurikaan lukijaa enempää, joten häneen on helppo tykästyä. Niin, tietysti kirjaan mahtuu myös romantiikkaa, mutta mukavan luontevasti muiden tapahtumien lomassa eikä mitenkään korostetusti.
Sarjan jatko-osien julkaisuaikataulusta ei vielä löytynyt tietoa, mutta toivon pääseväni Gwendolynin seuraan jälleen mahdollisimman pian.
Maija, luin Rubiinin punan ihan äskettäin ja aikamatkailun takia se kiehtoi minua. En ole siitä vielä kirjoittanut, mutta odotin enemmän kirjalta. Ehkäpä se juuri vaikutti, kun ensimmäinen osa pohjustettiin niin paljon jatkolle, niin tarina ei ollut kovin napakka!
VastaaPoistaSara, Vaikka minä tähän kovasti ihastuinkin, niin yksittäisenä teoksena Rubiininpuna ei toimi. Ehkäpä siksi ne jatko-osatkin olisi kiva päästä lukemaan mahdollisimman pian, sillä niin oleellisesti tarina jäi kesken. (nyt kun mietin, niin eihän tästä kirjasta löydä edes kunnolla alkua, keskikohtaa ja loppua, noin juonellisesti.)
VastaaPoistaEnnakko-odotuksia minulle ei ehtinyt muotoutua, joten en päässyt kyllä tippaakaan pettymään.
Pitää vielä tarkentaa tuota epätoimivuutta sen verran, että jos kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, ilman odotettavissa olevaa jatkoa, niin olisin pettynyt todella pahasti.
PoistaVoih, ihanaa kuulla että tämä on hyvä! Samanlaista hurahdista toivon minäkin, kaksi ekaa osaa on jo hyllyssä (kakkososa norjaksi). Taidankin tarttua tähän seuraavaksi kun saan keskenolevan kirjan loppuun :)
VastaaPoistaElma Ilona, minä kyllä kadehdin sun kielitaitoasi! Minä yritin löytää seuraavia osia englanniksi, mutta en sitten raaskinut tilata kuitenkaan. Toivottavasti tykkäät tästä!
VastaaPoistaOlen pohdiskellut saman kirjan lukemista jo pelkän kauniin kansikuvan takia. Muistuttaa itse asiassa paljonkin erästä lasten kuvakirjaa jonka luin viime vuonna, mutta en nyt kuolemaksenikaan saa sen nimeä päähän. Prinsessa ilman valtakuntaa tms? Joka tapauksessa kuvitettu noilla samantyylisillä varjokuvilla. Ihania.
VastaaPoistaSonja, mietinkin mikä kirja tästä kannesta tulee mieleen! :) Siskolla on tuo Prinsessa vailla valtakuntaa ja se on kyllä kaunis kuin mikä.
VastaaPoistaRohkeasti vain kokeilemaan Rubiininpunaa, ei tämän kirjan lukemiseen ainakaan kovin kauaa kulu vaikka siihen ei rakastuisikaan.