Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia
WSOY 2006, 184s.
Viikkoja, kuukausia tarttui käteeni kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä vähän vahingossa. Nimi oli jäänyt jostain mieleen, samoin tunne siitä, että tämä on koskettava kirja. Kuvittelin pitkään lukevani pariskunnan kirjoittamaa fiktiivistä tarinaa, olihan kirja luokiteltu kirjastossa kaunokirjallisuuden puolelle. Vasta hiukan ennen kirjan loppua minulle selvisi, että kirja perustuu Lundánien omaan tarinaan. Ja sitten ei itkua pidätellyt enää mikään.
Akista on juuri otettu kodin kuistilla valokuvia lehtijuttua varten, kun kameran salamavalo tuntuu jäävän elämään silmiin. Aki päättelee migreenikohtauksen - elämänsä ensimmäisen - olevan tulossa ja vetäytyy sänkyyn lepäämään. Kipu yltyy sietämättömäksi ja lopulta sairaalaan on pakko mennä. Kortisoni auttaa ja Aki olisi valmis lähtemään kotiin, mutta lääkärit haluavat vielä varmistaa joitakin asioita. Kyse ei ollutkaan migreenista, vaan aviokasvaimesta, joka myöhemmin selviää pahanlaatuiseksi.
Alusta asti on selvää, että parantumisen mahdollisuus on hirvittävän pieni. Kirjassa vuorottelevat Akin ja hänen vaimonsa Minnan päiväkirjamerkinnät. Millaisia tunteita joutuu käymään läpi omaa kuolemaansa odottava perheenisä ja miltä tuntuu seurata vierestä miehen lähestyvää kuolemaa? Milloin pitäisi kertoa lapsille ja miten? Miten ehtisi tekemään kaiken tärkeän, kun ei tiedä, kuinka paljon aikaa on jäljellä? Mistä tietää, mikä on sitä tärkeintä?
Ihailen tapaa, jolla Lundánit avaavat tuntojaan sairauden edetessä, ne kun eivät aina ole niitä kaikista hellimpiä. Viikkoja, kuukausia oli lukukokemuksena koskettava ja äärimmäisen surullinen, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Tämä on yksi elämäni tärkeimpiä kirjoja ja tämän kanssa on vieritetty kyynel jos toinekin, mutta siitä saatu myös voimaa kestää omia koettelemuksia. Hienoa rehellisyyttä ja avoimmuutta Lundaneilta.
VastaaPoistaKirja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään, mutta toisaalta en ollenkaan, kun tiedän, että lukukokemus olisi luultavasti todella vaikea...
VastaaPoistaTämä on rankkuudestaan huolimatta (tai sen vuoksi) yksi lempikirjoistani. Rohkeasti kirjoitettu kirja todella vaikeasta elämäntilanteesta. Muistan hämärästi (lukemisesta on jo useampi vuosi) kirjaa lukiessa pohtineeni Lundanien tapaa pitkittää lapsille kertomista. Se hivenen mietitytti.
VastaaPoistaMulla tämä kirja on ollut pitkään tbr-listalla, sillä tiedän, että kirja on vaikuttava ja koskettava. Luulen, että olisin nyt jo riittävän vahva tämän lukemaan. Aiemmin en ole pystynyt, koska aihe liippaa todella läheltä.
VastaaPoistaJaana, Lundánien avoimuus ja rehellisyys on todella ihailtavaa. Tästä kirjasta on varmasti tueksi vähänkään vastaavassa tilanteessa oleville.
VastaaPoistaSonja, Nyt en muista, oletko lukenut Saven Paljain jaloin? Minusta se oli vaikeampi (=raskaampi) lukukokemus, sillä tässä tarina on etäännytetty todellisuudesta. Siinä missä Save puhuu itsestään ja läheisistään nimillä (vaikka en tiedäkään, onko ne ehkä muutettu), tämän kirjan päähenkilöilläkin on "peitenimet". Tai sitten mielikuvani johtui vain siitä, että tosiaan aluksi luulin lukevani puhdasta fiktiota - ehkä kokemus olisi ollut toinen, jos olisin alusta asti ollut tietoinen kirjan taustoista.
Pihi nainen, Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että lapsille kerrottiin tilanteen vakavuudesta vasta ihan lopussa. Toisaalta hyvä, että edes silloin, mutta kuitenkin... Ehkä he olisivat toimineet toisin, jos lapset olisivat olleet vanhempia?
Anna Elina, Varmasti kirjan kokee vahvemmin, jos aihe tulee lähelle. Suosittelen lukemaan, jos siltä tuntuu.
Ei ole tuttu Paljain jaloin... Raskaita aiheita toki voi käsitellä kevyemminkin, mutta olen jotenkin aika herkkä tällaisille tarinoille, joissa nuori ihminen sairastuu. Aina ne tuntuvat niin kamalan epäreiluilta. Tämä kiinnostaisi kuitenkin siksi, että Reko Lundánin näytelmät ovat olleet todella hyviä.
PoistaHuh... Minullakin tämä löytyy TBR100-listalta, mutta en tiedä milloin pystyn kirjaan tarttumaan.
VastaaPoistaVillasukka, kirja on hieno, mutta kannattaa odotella sopivaa hetkeä. <3
VastaaPoista