Utopia eli erään kylän tarina

Hanna Hauru: Utopia eli erään kylän tarina

Like 2008, 109s.

Luin äskettäin Hanna Haurun Paperinarujumalan ja tykkäsin Haurun tiiviistä, mutta kuvaavasta kirjoitustyylistä. Kirjastossa yllätyin, sillä Haurultahan onkin ilmestynyt jo vaikka kuinka monta kirjaa! (Seitsemän, jotakin olisi kuitenkin jäänyt vaivaamaan.) Nappasin mukaani paksuimman näköisen kirjan, pienoisromaanin syrjäisen, autioituneen kylän asukkaista.

Ennen kylässä oli niin posti, kauppa kuin koulukin sekä kelpo joukko asukkaita. Mutta sitten lakkautettiin posti, vähän myöhemmin kauppa ja koulu, jonka mukana kylästä hävisivät lapsiperheet. Kauimmin sinnitteli kapakka, mutta lopulta kaatui sekin. Nyt kylässä on enää viisi asukasta. Birgitta asuu yksin lapsuudenkotiaan naapureinaan  Pirjo ja Mauri sekä näiden jo aikuiset lapset Esko ja Tyttö. Tytär syntyi siinä vaiheessa, kun kylässä ei ollut enää pappiakaan, joten nimi jäi sitten antamatta. Elo on omavaraista ja alkoholipitoista. Tyttö pitää pystyssä taloa ja huolehtii lehmistä. Unissa hän näkee usein poron, joka yrittää houkutella Tyttöä kaupunkiin, mutta lähteminen ei ole helppoa.

Utopia oli Paperinarujumalan lailla yllättävän täyteläinen tarina. Nopeasti luettavaa, mutta tunnelmallista ja valmista. Ääneen pääsevät vuorotellen kaikki kylän viisi asukasta, jotka muistelevat menneitä ja pohtivat nykyisiä oloja.

"Ei mulla ole valittamista. Hyvähän täällä on asua poissa kaupungin metelistä. Vaikka en tiedäkään, kuinka kova se meteli on, kun ole kuuna päivänä kaupungissa käynyt. Enkä käy. Mulle riittää tämä ja näin on hyvä."

Vaikka kumpikaan lukemistani Haurun kirjoista ei ole ollut mitenkään järisyttävän mieleenpainuva, jotain kiehtovaa hänen kerronnassaan on. Luulenpa, että ne loputkin Haurun kirjat tulee jossain vaiheessa luettua.