John Irving: Elokuvaurani

John Irving: Elokuvaurani. Muistelma

(My Movie Business. A Memoir, 1999)

Tammi 2000, 176s.

Suom. Kristiina Rikman

John Irving vieraili äskettäin Suomessa. Minä en päässyt paikalle, mutta Pekka kertoi Irving-päivästään niin innostuneesti, että tuntui kuin olisin sittenkin nähnyt kirjailijan ihan itse. Ja minulle nousi myös Irving-kuume, eli halu lukea mieheltä jotakin mahdollisimman pian. Lukemattomia romaanejakin olisi, mutta halusin lukea nimenomaan Irvingistä itsestään, joten hain kirjastosta tämän pikkuisen muistelmateoksen, jossa Irving (kuten nimestäkin voi päätellä) kertoilee pääasiassa kirjoihinsa perustuvien elokuvien tekemisestä.

Jos en olisi lukenut Irvingin kirjoja tai nähnyt niiden filmatisointeja, kirja olisi ollut kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen. Käsikirjoitusten laatimisen hankaluus, sopivan ohjaajan löytäminen ja tuottajan etsiminen eivät lähtökohtaisesti minua kiinnosta, mutta Irvingin tapauksessa kaikki käy. Viikko sitten tuli sopivasti katsottua Oman elämänsä sankari, jonka tekoprosessin läpikäymiseen Irving erityisesti keskittyy ja tykkäsinkin Elokuvaurastani todella paljon.

Kirjan alussa Irving muistelee omaa isoisäänsä, Tohtori frederick C. Irvingiä, joka työskenteli mm. Bostonin naistentautien sairaalan henkilöstöpäällikkönä. Isoisä Irving oli myös Harvardin lapsenpäästöopin professori ja kirjoitti kolme alan oppikirjaa. Oman elämänsä sankarin Tohtori Larchissa näyttäisikin olevan aimo annos Tohtori Irvingiä, samoin Larchin potilaista löytyy lukuisia yhtymäkohtia Tri Irvingin potilaisiin.Ylipäätään ilahduin suunnattomasti aina kun romaanien ja elokuvien henkilöistä tai tapahtumista pystyi löytämään yhtymäkohtia Irvingin omaan elämään.

Oma suosikkini Irvingin kirjoista ja elokuvista on Garpin maailma. Kirjan olen lukenut vain kerran, elokuvan katsonut luultavasti kuudesti. Vaikka filmatisointi ei olekaan täysin kirjalle uskollinen, se on minusta harvinaisen onnistunut ja tunnelmaltaan juuri oikeanlainen. Irving ei ole elokuvaa itse käsikirjoittanut ja myöntää, ettei käsikirjoittaja Steve Tesichin huumori ole hänelle sitä mieluisinta:

"Minä en ole vitsinkertoja. Romaaneissani ei ole koomista se mitä henkilöt sanovat: minun komiikkani ei perustu sutkauksiin. Koko tilanne on koominen ja kirjan henkilöiden suhtautuminen tilanteeseen on koomista jos mikä.
     Seuraavissa versioissa Steve karsi vitsejä vähemmäksi, mutta muutama jäi. Ne puistattavat minua joka kerta kun katson Garpin elokuvaversiota, vaikka George (ihan niin kuin lupasi) ohjasikin ne hyvin."

Haluaisin kovasti lukea ja katsoa Garpin uudelleen mahdollisimman pian. Ihan jo siksikin, että en ole todellakaan tajunnut Irvingin tekevän cameoroolin painivalmentajana! Tämä ei tosin ole ihme, sillä en tunnistanut häntä edes Oman elämänsä sankarin asemapäällikkönä. Ja ehkä Robin Williamsinkin näkee eri valossa, kun tietää että hänen karvaisuutensa oli elokuvan kannalta ongelma. Jotta Williams olisi uskottava(mpi) teini-ikäinen Garp, karvoista piti päästä eroon. Vahaamalla. Auts.

Palatakseni kirjaan, suosittelen näitä pienimuotoisia elokuvamuistelmia niille, jotka ovat Irvingiä lukeneet ja nähneet. Luulen, että ilman omia luku- ja katselukokemuksia kirjasta ei saa kovin paljoa irti - ja toisaalta Oman elämänsä sankari, Garpin maailma ja Kaikki isäni hotellit spoilaantuisivat liikaa.