Lumous

Hanna van der Steen: Lumous

Karisto 2013, 380s.

Arvostelukappale

Viimeinkin kolmas osa Tähtisilmät-fantasiatrilogiasta on luettu. Kauan kesti, sillä kesä sotki iltarutiinimme aika tehokkaasti, eikä aina ollut aikaa tai halujakaan iltasatua lukea/kuunnella. Vanhin poika on lisäksi innostunut lukemaan Asterixeja siihen tahtiin, että iltasadulle ei senkään vuoksi tahdo jäädä tilaa.

Tähtilinnan valtakuntaan saapuu vierailulle Matador Mustakuu, nuori pilviveikkonen. Pilviveikkoset ovat ihmisen kaltaisia, mutta pilvillä varustettuja olentoja, jotka ovat jo pitkään eläneet eristäytynyttä elämää Pilvilinnassaan. Matador Mustakuu on kuitenkin päättänyt ottaa selvää maanpäällisestä elämästä ja hyötyä näistä alempiarvoisina pitämistään elijöistä. Armada ja Elena, kuten kaikki muutkin, ihastuvat aluksi sulavakäytöksiseen ja suojelevaan Matadoriin, mutta pikkuhiljaa ärtymys vie voiton. Matadorilla on kyky saada muut valtaansa, eikä hän epäröi käyttää taitoaan oman etunsa saavuttamiseksi.

Lumous oli selkeästi jo jännittävämpi kirja kuin edeltäjänsä. Matador Mustakuu on hahmona ahdistava ja julma, eivätkä hänen tekonsa jää vaille viattomia uhreja. Hän esimerkiksi määrää kaikki lentävät eläimet suljettavaksi samaan häkkiin ja lopulta nälkäiset lepakkosudet ottavat ja syövät lentävän possun.  Vaikka kirjan opettavaisuus on aikuislukijalle hiukan liian korostettua, on kirjan sanoma toki tärkeä: kaikki ovat saman arvoisia.

Tähtilinnan valtakunnan runsaus ja erikoisuus viehättivät jälleen kerran. Orvokki etenkin ihastutti, sillä vanha neiti ja Herra Vaapukka valmistelevat tässä häitään. Tai lähinnä Orvokki järjestelee unelmiensa prinsessahäitä välittämättä tippaakaan esim. siitä, sopiiko se Lumikin puku iäkkäälle ihmiselle.

Tähtisilmät on hauska sarja ja toivoisinkin, että moni lapsi/varhaisnuori sen löytäisi.