maanantai 12. elokuuta 2013

Käsi jota kerran pitelin

Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin
(The hand that first held mine, 2010)
Schildts & Söderströms 2013, 391s.
Suom. Maija Kauhanen
Arvostelukappale

Eletään 50-luvun puoliväliä ja yliopistosta pois potkittu Alexandra Sinclair on äärimmäisen turhautunut. Sisaruksia vilisevä maalaistalo keskellä ei-mitään ahdistaa, eikä elämä vanhempien valvovan katseen alla ota sujuakseen. Räiskyvä neiti pakkaa tavaransa ja muuttaa Lontooseen, jossa unelmilla on mahdollisuus toteutua.

Nykypäivän Lontoossa Tedin ja Elinan elämä on juuri muuttunut suuresti esikoisen synnyttyä. Dramaattinen synnytys on melkein koitunut Elinan kohtaloksi, eikä vauva-arki tahdo lähteä sujumaan. Muistikin toimii vähän sinne päin. Pian myös Tedin muisti alkaa tehdä tepposia.

Olen lukenut Maggie O'Farrelilta aiemmin yhden kirjan, The vanishing act of Esmé Lennox, josta pidin sen verran paljon, että halusin ehdottomasti lukea tämän juuri suomennetun teoksen. Näissä kahdessa kirjassa olikin yllättävän paljon samoja piirteitä, selkeimpänä kahdelle aikakaudelle jakautuneet tarinat, jotka jollakin tavalla liittyvät toisiinsa. Tälläkin kertaa olin paljon kiinnostuneempi menneisyyteen sijoittuvasta tarinasta, joka oli koskettava, elämänhaluinen ja surullinen. O'Farrell on kertojana taitava. Jollakin ilveellä hän saa tarinan kuulostamaan sopivasti taianomaiselta, vaikka mitään yliluonnolliseen viittaavaakaan kirjassa ei tapahdu. Tunnelma on kuitenkin hämmästyttävän seesteinen ja vangitseva, niin että lukeminen oli miellyttävää vaikka loppujen lopuksi en kirjaan suuremmin ihastunutkaan.

Kun sain kirjan luettua, oloni oli lähinnä hämmästynyt. Ja hivenen pettynyt. Tuntui tyhmältä, että loppuratkaisu oli niin ennalta-arvattava, että jopa minä sen tajusin liian pian. Vaikka kirja ei olekaan kohtuuttoman paksu, siitä olisi silti voinut karsia paljon pois. Etenkin Elinaan keskityttiin valtavan paljon, lopulta aika turhaan. Tietysti oli mielenkiintoista huomata, että kirjassa oli suomalaissukuinen henkilö, mutta suomalaisuuteen ja Elinan äiti-suhteeseen kulutetun sivumäärän perusteella olisi voinut olettaa, että Elina olisi ollut kovinkin keskeinen henkilö. (No hyvä on, kyllähän hän oli keskeinen henkilö, mutta nuo sivujuonteet olivat epäoleellisia juonen kannalta.)

Hömelö olo ei ota väistyäkseen. Taitavasti kerrottu, mutta tylsähkö tarina.

EDIT: Ahaa! Luin juuri kirjan kansilievetekstit ja näköjään Elina oli nimenomaan tärkeä henkilö ja se, mitä minä pidin kirjan tärkeimpänä juonena (Ted) ei ollutkaan niin oleellinen kuin luulin. No, tässä sen näkee: jokainen lukee kirjan omasta lähtökohdastaan ja tekee omat tulkintansa. Minä tulkitsin selvästikin väärin. :)

5 kommenttia:

  1. Kiva kommentti ja vinkkaus minulle, koska en ole kyseisen kirjailijan kirjoja ennen lukenut :)

    VastaaPoista
  2. Hmm, kiinnostuin Maggie O'Farrelin kirjoista Katjan postauksen myötä (ja laitoinkin juuri tänään Katjan vinkkaaman Instructions for the Heatwaven kirjastosta varaukseen). Kävin nyt lukemassa tuon linkittämäsi toisen O'Farrel-postauksen. Tämän suomennetunkin ajattelin lukea, vaikka arviosi jätti mietteliääksi.

    VastaaPoista
  3. Mai, Tämä kirja oli kyllä mielllyttävä lukea, vaikka edelleen olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, pidinkö kirjasta vai en. Kannattaa kokeilla!

    Maria, Tuo Katjan lukema O'Farrell vaikuttaa kyllä hyvältä. Jokin kirjailijan tyylissä houkuttelee lukemaan lisää, mutta tämä ei ehkä ollut ihan "ominta minua". Luulen, että tämä kirja oli liian vertauskuvallinen (vaikka ei tässä kyllä vertauskuviakaan ollut) tai muuten tulkinnanvarainen... Pidän enemmän suorasta kerronnasta.

    VastaaPoista
  4. Googletin O'Farrelia ja löysin tämän postauksesi. Itse pidin tästä teoksesta valtavasti ja se oli omalla vuoden 2013 parhaat kirjat -listallani kolmosena. "Heatwavea" pyörittelin juuri käsissäni, mutta en vielä siihen tarttunut.

    VastaaPoista
  5. Omppu, Voi että minua harmittaa vieläkin, etten tykännyt tästä. Tai tykkäsin, mutta vain siitä entisaikojen osuudesta. O'Farrellin kerronta on kuitenkin ihanaa, joten enköhän lue hänen kirjojaan jatkossakin, etenkin jos näitä suomennetaan.

    VastaaPoista