Kerstin Gier: Safiirinsini
(Saphirblau, 2010)
Gummerus 2013, 355s.
Suom. Riitta Virkkunen
Arvostelukappale
Viime vuonna ihastuin suuresti Rubiininpunaan, aikamatkailu-rakkaus-teinikirjaan. Jatko-osaa olen odottanut malttamattomana ja voin kertoa, että Safiirinsini tuli luettua vauhdilla.
Safiirinsini jatkaa tismalleen siitä, mihin Rubiininpuna loppui, vaikkakin alun prologi sekoitti ensialkuun muistikuviani. Gwendolyn jatkaa aikamatkailujuttuihin sopeutumista ja ihastumiskuviot ovat ärsyttävästi ja ihanasti takkuisia. Kronografien kanssa säädetään monessa ajassa ja paikassa, salaseurakuvioita sekoitetaan entisestään ja samaan aikaan Gwenin pitäisi opetella entisaikojen tapoja sanastoista tansseihin. Niin ja hoitaa koulunkäynti kunnialla. Unohdinko kertoa, että Gwen näkee kummituksia ja demoneita ja pystyy keskustelemaan niiden kanssa? Sekin tuo oman, yleensä humoristisen, lisänsä tarinaan.
Periaatteessa Safiirinsini on aika kehno kirja. Se on edellisen kirjan tapahtumien muistelua ja seuraavan kirjan pohjustusta, mutta itsenäisenä teoksena sillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia. Gwenin ja Gideonin suhdekiemurat ovat rasittavuuteen asti epäselviä, mutta niin kai ihastumiset usein ovat. Erityisesti kirjassa kompuroidaan aikamatkailuasioiden ympärillä: miten nykyajassa ei muista jotakin, joka tapahtuu menneessä, vaikka se tapahtuisikin nykyajasta katsoen tulevaisuudessa? Jos henkilö B matkustaa ensi viikolla 50 vuotta ajassa taaksepäin ja tapaa henkilö A:n, niin kuinka A ei muista sitä tänään?
Heikkouksistaan huolimatta tykkäsin tästäkin kirjasta kovasti. Gier on kirjoittanut viihdyttävän, koukuttavan ja sympaattisen kirjan, jota luin erittäin innokkaasti, enkä olisi halunnut sen loppuvan. Gwendolyn on mukava hahmo ja nämä aikamatkailuhommat ovat (hitaasta etenemisestään huolimatta) mielenkiintoisia. Missään nimessä en suosittele lukemaan Safiirinsineä yksittäisenä kirjana, vaan ehdottomasti Rubiininpunan jatkona. Ja sitä viimeistä osaa, Smaragdinvihreää, jään odottamaan kieli pitkällä.
Näissä kirjoissa on niin ihastuttavat kannet! Rubiininpuna on luettuna, ja olihan se ihan ok nuortenkirja, jonka luki mielellään. Mutta voi, käyköhän tässä niin kuin Nälkäpelin kanssa; ensimmäisestä osasta pidin, toisesta en yhtään, ja sen seurauksena kolmas osa yhä lukematta.
VastaaPoistaItse en oikein tykännyt, mutta salajuonikuvio alkoi kiinnostaa sen verran, että tulee varmaan se viimeinenkin osa luettua. Gwen on mielestäni henkisesti aika heikko hahmo, ja kestää Gideonilta liian paljon kysymättä mitään. Mielestäni asioista pitää keskustella, jos jokin vaivaa: Gwendolynin mielestä ilmeisesti ei: pussata voi, muttei puhua. :P
VastaaPoistaIrene, Minusta tämä toinen osa ei ollut ensimmäistä huonompi _paitsi_ itsenäisenä teoksena. Mutta ehkä tämä siinä mielessä pikkuisen junnaa, ettei paljoa ehdi tapahtua. Joutuisaa ja viihdyttävää lukemista joka tapauksessa.
VastaaPoistaNiina O, Gwenin ja Gideonin suhde on aika omituinen, mutta kun ottaa huomioon etenkin Gwenin nuoren iän, niin mielestäni tuollainen typerä "Oi miten ihanaa! Voi mikä typerys!" -sahaaminen on ihan uskottavaa. Salajuonikuviot kiinnostavat minuakin ja vähän jännittää, miten siinä viimeisessä kirjassa ehditään kuroa kasaan kaikki nämä tähän mennessä kertyneet juonenpätkät.
Luin nuo molemmat kirjat parissa päivässä ja harmittaa että kolmas tulee Suomeen vasta 30 heinäkuuta :(. :)
VastaaPoistaParas sarja mitä tiedän! Odotan innolla Rubiininpuna elokuvaa, kun se on tullut Saksaan ja Englantiin dubattunakin löytyi youtubesta, mutta sitten se poistettiin. Sekä Safiirinsini on tulossa Saksaan 07.08 kesällä nyt. Traileri löytyi youtubesta myös. :)
VastaaPoistaKaneli Pulla, Oho, luulin vastanneeni sinulle jo kauan sitten! Anteeksi hitaus. Onneksi heinäkuu on jo paljon lähempänä kuin tammikuussa. Toivon kolmannelta kirjalta yhteenvetoja ja toimintaa. :)
VastaaPoistaAnonyymi, Mukavaa että olet löytänyt mieleisesi kirjasarjan! En hoksannutkaan, että tästä on jo elokuvakin tehty. Ehkä uskaltaudun joskus katsomaan. :)
Lainasin Safiirinsini kirjan jo neljättä kertaa? No jaa, kirjasarja on niin hyvä ja varsinkin Safiirinsinen loppu. Yritin selvittää jopa sitä arvoitusta mutta en tajunnut sitä niinpä päätin luopua siitä ideasta.:)
VastaaPoistaOlen jo ehtinyt unohtaa koko arvoituksen! Pitääkin vähän plarata kirjaa ennen viimeisen osan lukemista. :)
PoistaTällä kertaa kirjan lukemiseen kesti vain puoli päivää!! Haluaisin jo elokuvan tulevan suomeen, ja tietty se Smaragdinvihreä kirja olisi kiva päästä lukemaan. Sääli että on vain kolme osaa, sillä olisi kiva siinä mielessä jos niitä osia olisi enemmän. :):)
VastaaPoista