Alkutarinoita

Rudyard Kipling: Alkutarinoita

(Just So Stories, 1902)

Art House 2013, 213s.

Suom. Jaakko Anhava

Lapsena yksi lempiohjelmistani oli Taotao, jossa äiti-panda kertoili erilaisia tarinoita siitä kuinka se-ja-se -eläin sai värinsä tai korvansa tai äänensä tai muuta vastaavaa. Edelleen tykkään vastaavista eläinsaduista, joten Rudyard Kiplingin Alkutarinoita kiinnosti kovasti. Kirjan kertomukset ovat ilmestyneet alunperin jo vuonna 1902, joten olisi aivan ymmärrettävää, mikäli kirjan tarinat olisivat vakavamielisiä ja vanhahtavia. (Koska ei ennen vanhaan kukaan ikinä nauranut millekään!) Mutta Kiplingin eläintarinat ovat edelleen viihdyttäviä ja hauskoja, kirpakoitakin.

Alkutarinoita olisi varmasti ollut hillitön ääneen luettuna! Heti ensimmäisessä tarinassa, "Miten valas sai nielunsa", kerrotaan kuinka valaan vatsaan joutunut mies "alkoi tömistää ja jymistää, rymistää ja rämistää, tanssahdella ja valssahdella, paukutta ja kalkuttaa, räiskiä ja paiskia, hyppiä ja nyppiä, hinkua ja vinkua, kiskoa ja viskoa, hakata ja nakata, loikkia ja leikkiä, hyöriä ja pyöriä ja hypellä merimiestanssia siellä, missä ei olisi pitänyt, ja Valaan tui todellakin huono olo." Ainakin meidän lapset pitävät kovasti tällaisesta rytmikkäästä ja vähän riimillisestäkin kielestä.

Sanailu on verratonta myöskin Vyötiäisten synnystä kertovassa tarinassa, jossa jaguaari yrittää pitää mielessään äidiltään oppimaa muistisääntöä siitä, kuinka toimia pyydystäessä siiliä ja kilpikonnaa. "Poikani, kun löydät Siilin, sinun pitää vierittää se veteen, niin että se oikenee, ja kun saat kiinni Kilpikonnan, sinun pitää tassuillasi kiskoa se esiin kuorestaan." Kohdatessaan siilin ja kilpikonnan jaguaari ei enää olekaan varma äitinsä antamista ohjeista, sillä siili ja kilpikonna sotkevat  kaiken: "Oletko varma, mitä äitisi sinulle sanoi? - - Ehkäpä hän sanoikin, että kun oikaiset kilpikonnan, sinun pitää kuoria se vedestä löydöllä, ja kun tassutat Siiliä, sinun pitää vierittää se kiskoonsa. - - 
- Oletko aivan varma? Ehkäpä se sanoikin, että kun vesität Siilin, sinun pitää vierittää se tassuusi, ja kun löydät Kilpikonnan, sinun pitää oikoa sitä, kunnes se kuoriutuu."

Kirjassa on mukana tarinoihin kuuluvat runot, Kiplingin itsensä piirtämät kuvat sekä kuvatekstit. Yleensä ottaen en pidä kuvateksteistä satukirjoissa, sillä ne katkaisevat ikävästi  kerronnan. Nihkeä suhtautumiseni kuitenkin muuttui, kun tajusin kuvatekstien olevan lämminhenkisiä ja tarinoivia: sellaisia keskustelunpätkiä, joita itsekin käy lasten kanssa kirjojen kuvia tutkiessa. En tullut testanneeksi kuvien toimivuutta lapsilukijoille, mutta aikuista nuo mustavalkoiset piirrokset miellyttivät kyllä kovasti.

Ylipäätään koko kirja osoittautui täydelliseksi minulle: sopivan roiseja eläintarinoita, runsasta kieltä, kivoja kuvia ja lämmin tunnelma. Ihan mainio kirja, suosittelen sekä iltasaduiksi että omaksi iloksi luettavaksi.