Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
(The old man and the sea, 1952)
Tammi 1983 (9. painos), 130s.
Suom. Tauno Tainio
Omasta hyllystä
Voisi helposti kuvitella, että tarina vanhan miehen kalastusreissulta olisi puuduttavan tylsää luettavaa, mutta silloin olisi väärässä. Vanhus ja meri saa lukijan koukkuunsa (hah! koukkuunsa!) heti ensi sivuillaan. Kuubalainen kalastaja, Santiago, lähtee joka päivä tunnollisesti kalastamaan, vaikka saalista ei ole tullut 84 päivään. Aiemmin hänellä oli seuranaan poika, mutta sittemmin tämän vanhemmat ovat määränneet hänet toiseen, parempionniseen venekuntaan. Tänään Santiagon pyydykseen tarttuu kuitenkin iso kala, joka vetää pientä kalastusvenettä avomerelle päin. Sinnikkäästi ja määrätietoisesti Santiago aloittaa kalan väsyttämisen, sillä tätä saalista hän ei halua päästää karkuun.
En ole mikään himokalastaja (kävin ongella viimeksi kaksi vuotta sitten), mutta kalastus tuntuu silti kotoisalta ja rauhoittavalta myös kirjallisessa muodossa. Pidin kovasti, vaikka välillä hirvittikin Santiagon puolesta. Jos jotakin moitittavaa haluaa etsiä, niin kirja oli aivan liian lyhyt. Olisin halunnut jäädä pitemmäksi ajaksi tarkkailemaan Santiagon arkea: korjailemaan verkkoja, puhdistamaan koukkuja, teroittamaan harppuunaa tai mitä nyt ikinä kalastajan päivittäisin toimiin kuuluukaan.
Lopuksi kerrottakoon, että ei kannata lukea ainakaan tämän painoksen kansiliepeitä, sillä niissä onnistutaan refereoimaan koko kirja sekä tekemään pieni analyysikin sisällöstä. (Laiskan opiskelijan unelmakirja siis!)
Minä olin lukenut tästä juuri vain ylistäviä arvioita, mutta lopulta en pitänyt tästä yhtään :D Minusta kirjan syvällisempi sanoma ei ollut juuri mitenkään ihmeellinen ja teos oli suoraan sanottuna erittäin tylsä - onneksi sentään lyhyt! :D
VastaaPoistaLuin tämän joskus 3 vuotta sitten lukion hyppytunnilla. Lyhyt oli kyllä! Muistaakseni tässä oli ihan mukava tunnelma, mutta kovin mielenpainuva teos ei ollut. Tai ainakaan nyt vuosien päästä en muista siitä juuri mitään.
VastaaPoistaMinulle Vanhus ja meri on kyllä ihan klassikko. Steinbeckin kirjojen tapaan. Minusta se, että osaa kirjoittaa yksinkertaisesti ja lyhyesti jotain vaikeaa on paljon taidokkaampaa kuin se, että kikkailee monisatasivuisesti vaikeilla sanoilla ja älykkyyttään alleviivaten. Toki on olemassa poikkeuksiakin (kuten Waltarin Sinuhe pituudeltaan ;D) mutta niin, olen kanssasi samaa mieltä. Erinomainen kirja.
VastaaPoistaPii (en löydä mistään tuota merkkiä!), Minusta tässä oli vahva tunnelma, mutta ymmärrän kyllä senkin, miksi kirja voi jonkun toisen mielestä olla tylsä.
VastaaPoistaMarika, ehkä uusi lukukerta olisi paikallaan? :) ainakaan aikaa siihen ei kauaa kuluisi.
Bleue, Totta puhut, ei aina tarvitse venyttää tarinaa loputtomiin. Ihana kirja minustakin. :)