perjantai 13. syyskuuta 2013

Nainen katolla

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla
Kaiku Books 2013, 334s.
Arvostelukappale

Kun suosikkiartisti kirjoittaa kirjan, sen lukeminen tuntuu pakolliselta. Ei huonolla tavalla, vaan jännittävällä. Rakastan Maija Vilkkumaan Se ei olekaan niin -albumia, hykertelen aina kun kuulen Liperiin Nivalaan (hih! Nivala! Se on mun koti!), Ei saa surettaa nostaa ihon kananlihalle ja Mä haluun naimisiin pakottaa tanssahtelemaan. Biisien sanoitusten vuoksi olisikin pitänyt uskaltaa jo etukäteen luottaa siihen, että luvassa on mainio, osuva ja runsas kirja. Ihan turhaan jännitin!

Linda Perttu on räyhäkäs stand up -koomikko, joka yrittää hankkia edes jonkinlaisia tienestejä kirjoittamalla juttuja underground -lehteen. Arjenhallinta ei kuulu Lindan vahvuuksiin, mutta mitäpä tuosta. Silja taas on kahden lapsen kotiäiti, joka päätyy puolipakolla kirjoituskurssille. Siljaa vaivaa niin miehensä Harrin lisääntyvät työkiireet kuin eräs nuoruudessa pidetty puheenvuorokin. Harrilla on tosiaan jatkuvasti tärkeitä työjuttuja hoidettavanaan, sillä tuore pelialan yritys on saanut hyvän alun ja siihen on tärkeää panostaa nyt 110 prosenttisesti. Kyllähän vaimo toki sen ymmärtää, että kaikki tämä on vain perheelle hyväksi. Äänensä saa kuuluviin myös kirjoituskurssin vetäjä, Ville, jonka avioliitto on ratkeamispisteessä. Kaikkien näiden ihmisten (sekä muutaman muun) tiet risteävät ja menevät vähän solmuunkin, niinhän elämässä usein käy.

Vaikka alkuasetelma voi kuulostaa liiankin runsaalta ja sekavalta, Vilkkumaa onnistuu loistavasti pitämään homman hallussa. Henkilöillä on jokaisella niin omanlaisensa ääni, ettei heitä voi sekoittaa keskenään. Eniten viihdyin Lindan seurassa, sillä hän ei turhia kainostele missään asiassa. Jos joku asia ärsyttää, sen voi sanoa ihan suoraankin. Ääneen nauroin muun muassa Lindan tuskailuille nimien taivuttamisen/taivuttamattomuuden kanssa:

"Paskin on se läppä, että ite muka sais päättää, miten oma nimi taipuu. Että vaikka on ilmiselvää että "Satu" taipuu "Sadun", niin sit joku idiootti Satu-niminen voi väittää että "mä haluun et se taipuu Satun", missä ei oo mitään järkeä. Ja sit jengi kysyy multa että "taipuuko sun sukunimi Pertun vai Perttun, sähän saat kato ite päättää sen." MITEN NIIN! Miksen saa samantien ite päättää et se taipuukin "Perseen"? Hirveen kätevää, ite päätin!" (s.28)

Yksi kirjan vahvuuksista on se, että absurdiudestaan huolimatta henkilöt ja tapahtumat ovat uskottavia. Kirjaa lukiessa saa nauraa, mutta ei Nainen katolla mikään kevyistä kevyin kirja ole. Lukiessa tuli huomaamatta kerrattua Vilkkumaan biisejä ja monen tunnelmat ja sisällöt tuntuivat sopivan tähän kirjaan. Yritin kovasti miettiä, mihin kappaleeseen kirjaa vertaisin jos olisi pakko, mutta en pystynyt päättämään vain yhtä. Väittäisin, että tästä kirjasta löytyy ainakin jotakin näistä: Puisto puhuu, Dingo ja yö, Tähti ja Mun elämä. (Ja aika monta muutakin, mutta yritän hillitä itseäni.)

Nainen katolla tarjosi miellyttävän ja hyvin rullaavan lukukokemuksen, joka kannattaa kokea. Eikä tätä kannata lukea "muusikko kirjoitti kirjan" -asenteella vaan ihan kuten mitä tahansa kirjaa. Toivottavasti Vilkkumaa jatkaa myös kirjailijan uraansa.

***

Tämä on viimeinen postaukseni lukutaitokampanjaan, johon lupasin lahjoittaa euron jokaisesta viikon aikana lukemastani kirjasta. Blogiin asti ehdin kirjoittaa kahdeksasta, mutta kaksi muuta odottaa tuossa vuoroaan, joten osallistun kampanjaan 10 eurolla. Tervetuloa mukaan tukemaan tärkeää työtä!


6 kommenttia:

  1. Oi ehdit lukea tämän jo! Maija Vilkkumaa on aivan ihana, uskon kyllä tarttuvani tähän mahd. pian :)

    Kiva kuulla, että kirjasta jäi hyvä fiilis :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin tämän juuri, ja tykkäsin paljon! Huumori kirjassa toimii kuin tauti. :)

    VastaaPoista
  3. Taitavasti kirjoitettu kirja! Hyvä Maija! :)

    VastaaPoista
  4. Anni, Tämä oli todella sujuvaa luettavaa! Tykkäsin kovasti :)

    Krista, joko ehdit blogata? :) Täytyy käydä kurkkamassa blogiasi, sillä halua kuulla pian muidenkin ajatuksia.

    Anonyymi, hetken jo erehdyin luulemaan, että kehuit minua, mutta taisitkin tarkoittaa Vilkkumaata. :) Ei se mitään, sillä hän on todellakin kehunsa ansainnut. Hieno kirja!

    VastaaPoista
  5. Maija kirjoittaa niin taitavia sanoituksia, että olisi tosiaan ihme, jos kirjan kieli olisi köyhää. Ihana lukea, että pidit myös juonesta ja koit, että Maija sai tekstin toimimaan. Nyt muistan ajatelleeni kirjan julkaisun aikoihin, että en ehkä uskalla lukea sitä, koska Vilkkumaa on suuri suosikkini. Sittemmin näemmä unohdin koko kirjan. Nyt voisin rohkaistua tarttumaan tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Ei muuta kuin lukemaan vaan! :) Mulla oli tosiaan vähän samoja ennakkopelkoja, mutta ihan turhaan. Tarpeeksi taitava sanoittaja voi näköjään todistetusti kirjoittaa myös laadukasta romaanikirjallisuutta.

      Poista