Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri
(Der kleine Vampir, 1979)
Otava 1988, 157s.
Suom. Leena Viljakainen
Kuvittanut Amelie Glienke
Omasta hyllystä
Pikku vampyyri on jäänyt mieleen sellaisena kirjana ja sarjana, jota lukivat meidän pienessä kyläkoulussa "kaikki". (Jos koulu on tarpeeksi pieni, viisi oppilasta on jo prosentuaalisesti "kaikiksi" pyöristettävissä oleva otos.) Kirjastoautopäivinä suoritettiin tehokas ryntäys S-kirjaimen kohdalle ja tarkistettiin, olisiko joku lukematon Pikku vampyyri hyllyssä. Pikku vampyyri -kirjoja on suomennettu 18, mutta minä jätin sarjan lukemisen siinä vaiheessa kun sen kuvittaja vaihtui. En tiedä oliko kuvittajan vaihtuminen ainoa syy, mutta suurin syy joka tapauksessa.
Sarja kertoo 9-vuotiaasta Antonista, joka tutustuu Rydiger nimiseen vampyyrilapseen. Pian tutuksi tulee myös Rydigerin pikkusisko Anna sekä isoveli Lumpi. Vanhemmille uusista kavereista on vähän hankala kertoa, koska he eivät usko vampyyreihin. Äiti kuitenkin haluaa kutsua Rydigerin kylään ja Anton yrittää välttää moisen kohtaamisen turvautumalla koulukaverin apuun.
Minua oikeastaan harmittaa, että luin Pikku vampyyrin nyt. Muistoissa sarja on hauska ja sopivan jännittävä, mukaansatempaava ja sujuva. Nyt en kuitenkaan tavoittanut sitä tunnelmaa ja huumoria, jota etsin. Anton vaikuttaa töksähtelevältä ja esimurkkuikäiseltä eikä Rydigerin ja Antonin välinen ystävyys pääse oikein syvenemään kirjan aikana. Oikeastaan Anna tässä enemmän tekee tuttavuutta Antoniin. Onhan kirja toki lyhyt, joten mitään hirveän syvällistä tarinaa en odottanutkaan, mutta silti etenkin ystävyyssuhteiden pinnallisuus ja irrallisuus muusta elämästä häiritsi paljon.
Ehkä Pikku vampyyri on kirjaimellisesti nuorten kirja tai sitten minä olen hukannut oikeanlaisen asenteen vuosien myötä. Muistoissa kirjat pysyvät edelleen tärkeinä, mutta useampaa osaa en aio lukea uudelleen. Kenties tarjoan Pikku vampyyrin pojalle luettavaksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kirja onnistuisi lumoamaan hänet samalla lailla kuin minutkin aikoinaan.
Oih, Pikku vampyyri. Mäkin luin noita nuorena. Tosin mä taisin olla niin isossa koulussa, että siellä niitä "ei lukenut kukaan muu".. Pitäisikin varmaan pitää teemakuukausi, jolloin lukisin kaikkia lapsuuteni/ nuoruuteni lempikirjoja.
VastaaPoistaMeidän kyläkoulussa oli vähän sama meininki. Minä tosin en muista lukeneeni ikinä ainuttakaan Pikku vampyyriä. Pikkusiskoni kyllä niitä luki, joten tiedän suurin piirtein mistä on kyse.
VastaaPoistaMeidän koulussa ei näitä lukenut kukaan muu kuin minä :( Mutta ei se mitään, yleensä sain lainattua heti seuraavan osan eikä tarvinnut odotella :D Viimeisin tästä sarjasta taidettiin kirjoittaa niinkin myöhään kuin 2008, ja tuli jotenkin sellainen olo, että pakko lukea koko sarja. Vaikka ei tässä tietenkään ihan samanlaista hohtoa ollut kuin silloin joskus.
VastaaPoistaOih, Pikku Vampyyri -sarja <3 (Rydiger taisi olla ensimmäisiä kirjahahmoihastuksiani, mutta ei kerrota kenellekään ;)) Löysin pari vuotta sitten Pikku Vampyyreista kokoomateokset, ostin ne lahjaksi sukulaistytölle, mutta harmittaa kun en ostanut niitä itselleni! Aion palata sarjan pariin jossain vaiheessa, toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin sinä :)
VastaaPoistaMeilläkin luettiin Pikku Vampyyreita ala-asteella ja muistan, kuinka kirjojen tapahtumat jopa hieman pelottivat minua. Monesti tekisi mieli tarttua lapsuuden suosikkeihin, mutta en ole oikein tohtinut, kun epäilen, että ne saattaisivat tuntua nykyään köykäisiltä ja pitkästyttäviltä.
VastaaPoistaEmmi, vanhojen suosikkien lukeminen on aina vähän riskialtista. Minä olin suunnitellut lukevani koko viikon vanhoja kirjarakkauksia, mutta tämä Pikku vampyyri jotenkin latisti tunnelman. No, ehkä odotukset vain olivat liian korkealla.
VastaaPoistaTintti, Minä muistan, miten näitä luettiin ihan satunnaisessa järjestyksessä, kun ei maltettu odottaa oikean osan ilmestymistä hyllyyn. Varata ei tietenkään kukaan tajunnut. Mutta tosiaan, ei kaikkea tarvitse lukea itse pysyäkseen perillä sisällöstä. :)
Suvi, sarjan viimeisin osa ilmestyi tosiaan "ihan äskettäin", mutta minä en ole sitä lukenut - enkä varmasti luekaan. Ymmärrän silti hyvin sen, että sarjan haluaa lukea kokonaan, sillä minulla on vähän sellainen pakkomielle etten osaa jättää sarjoja kesken...
Villasukka, Minäkin toivon, että sinun jälleennäkemisesti Pikku vampyyrin kanssa olisi iloisempi! :)
essielina, joo, minäkin muistan näiden kirjojen olleen jännittäviä. Nyt ei kyllä ehtinyt viritä mitään isompia tunteita mihinkään suuntaan. :)
Kiitos varoituksesta! Minullakin on muistikuva, että nämä Pikku Vampyyrit olisivat hullun hauskoja ja tosi nokkelia kirjoja. Ehkä parempi olla palaamatta näihin niin voi pitää muistikuvistani kiinni. ;-) Minäkin rakastin näitä aikoinaan syvästi ja lopetin lukemisen, kun kuvittaja vaihtui.
VastaaPoistaReeta, Vanhojen suosikkien kanssa liikkuu aina vähän heikoilla jäillä. Toisaalta tekisi mieli lukea kaikenlaista uusiksi, mutta tämän kaltaiset pettymykset eivät oikein rohkaise tekemään niin. Ymmärrän siis vallan hyvin, jos haluat mieluummin pitää ne ensimmäisten lukukertojen muistot. :)
VastaaPoista