Ihmepoika

Elias Koskimies: Ihmepoika

Gummerus 2014, 191s.

Elias Koskimiehen omaelämäkerrallinen romaani, Ihmepoika, tupsahti postilaatikkoon eilen. Aloitin sen lukemisen jo matkalla postilaatikolta sisälle ja luin kirjan viimeiset sivut illalla kuopusta nukuttaessa.

Ihmepoika alkaa kesäkuusta 1988. 14-vuotias poika istuu lastenhuoneen lattialla tutkimassa Suosikin Madonna-aukeamaa, haaveilemassa loistokkaasta tulevaisuudesta New Yorkissa. Edessä on unelmien kesä kavereiden kanssa: teinidramatiikkaa, kännejä, tupakkaa, ylipitkiä kirjeitä ja ehkä liftaamista naapurikaupunkiinkin. Mutta kun poika poistuu lehtensä äärestä, hän löytää olohuoneen sohvalta sammaltaen puhuvan ja harmahtavan isän. Isän äkillinen sairastuminen ei pelkästään pysäytä, se vaikuttaa paljon rajummin.

Nimeämättömäksi jäävä päähenkilö on erilainen kuin muut pojat. Hänellä on iso pää, vähän pituutta ja hammasraudat, mutta erilaisuus on jotain kokonaisvaltaisempaa ja sellaisen erilaisuuden julkituominen vanhoillisella pikkupaikkakunnalla Pohjois-Pohjanmaalla vaatii valtavasti rohkeutta. Samalla kun koko perhe yrittää sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, pojan täytyy uskaltaa tulla omaksi itsekseen.

Tästä kirjasta on valtavan vaikea kirjoittaa, sillä en tahdo löytää oikeita sanoja kuvaamaan kirjaa tai lukukokemustakaan. Ihmepoika on valtavan surullinen ja koskettava, mutta myös huvittava. Etenkin teinien suhdekiemurat ja yleinen sekoilu aiheutti myötähäpeää ja epäuskon pyrskähdyksiä. Ja nämä lempinimet! Tamppooni ja Pökäle ovat nuorten puheissa yhtä luontevia nimivalintoja kuin mikä tahansa almanakasta löytyvä Jussi tai Saara.

Ihmepoika on lyhyydestään huolimatta juuri oikean pituinen. Siitä ei puutu mitään oleellista, eikä mitään todellakaan voisi karsia pois. Tästäkin huolimatta jäin kaipaamaan jatkoa. Olisin mielelläni lukenut lisää niin pojan kuin perheenkin elämästä.

Mikäli lukuaikaa on rajallisesti ja haluaa lukea jotakin sujuvaa mutta sisältörikasta, suosittelen vilpittömästi Ihmepoikaa. Kannattaa ehkä ottaa särkylääkettä jo etukäteen, mikäli lukijalla on taipumusta itkupäänsärkyyn.