tiistai 30. syyskuuta 2014

Elämä elämältä

Kate Atkinson: Elämä elämältä
(Life after life, 2013)
Schildts & Söderströms 2014, 595s.
Suom. Kaisa Kattelus

Kate Atkinsonin Elämä elämältä kiinnitti huomioni heti kun näin sen esittelyn kustantajan sivuilla. Luulin nimittäin ensin, että sivuille on eksynyt harmillinen virhe, kun teksti näytti toistavan itseään:

"Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena. 
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa."

Ursula elää elämänsä moneen kertaan. Pienetkin muutokset vaikuttavat suuresti Ursulan tulevaisuuteen, mutta etukäteen on mahdotonta arvata ovatko muutokset hyviä vai huonoja. Vähitellen Ursula alkaa vaistota tuttuja tapahtumia. Déjà vu ei olekaan hänelle satunnainen, ohimenevä tuntemus vaan lähes aina läsnä.

Etukäteen pelkäsin tämän kirjan olevan vaikea luettava: sekava ja raskas. Hyvin pian minulle kuitenkin selvisi kirjan nerokkuus. Vaikka tarina sahaa edestakaisin, välillä hyvinkin kiivaasti, on sen matkassa helppo pysyä. Suomentaja on tehnyt loistavaa työtä ja lukeminen oli juuri niin vaivatonta ja palkitsevaa kuin vain laadukkaan kirjan lukeminen voi olla. 

Elämä elämältä on hieno romaani, jonka olisi halunnut lukea yhdeltä istumalta. Paikoin hyvinkin lyhyet luvut rohkaisivat lukemaan vielä yhden tai kaksi lukua ja mukaansatempaava tarina vei pari kertaa ajantajunkin ihan kokonaan. Yhtenäkin päivänä aioin lukea tätä ihan vain hetken ja jostain syystä lapset alkoivat melkein saman tien vaatia välipalaa. Ehdin kahdesti todeta, ettei vielä ole syömisaika, kunnes viimein maltoin vilkaista kelloa ja tajusin lukeneeni pari tuntia.

Tässä kirjassa oli aika lailla kaikkea, mitä hyvältä tarinalta kaipaan. En millään keksi tästä valittamista, sillä sivumääräkin tuntuu juuri oikealta. Loistava kirja!

12 kommenttia:

  1. Atkinsonia en ole vielä ollenkaan lukenut, vaikka selvästikin pitäisi. Vaikuttaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minä olen lukenut Atkinsonilta pari kirjaa joskus hyvin kauan sitten, mutta en muista niiden tehneen näin suurta vaikutusta. Tämä ainakin kannattaa lukea! :)

      Poista
  2. Minullekin Atkinson on vielä lukematon kirjailija, mutta ainakin tämä teos on alkanut houkutella, niin nytkin... Ehkäpä tulee lukuvuoroon jonakin hetkenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Minäkään en ole Atkinsonilta kovin montaa kirjaa lukenut, mutta Elämä elämältä on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

      Poista
  3. Tämä kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta, niin suurin sanoin ovat muutkin kehuneet. Pitäisi varmaan uskaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, Oi kyllä, tätä ei kannata arastella! Tämä on monella tapaa palkitsevaa luettavaa :)

      Poista
  4. Samaa mieltä, tavattoman hieno kirja. Nautin, ihastuin, koukutuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Kirjan rakenne olisi kehnomman kirjailijan käsissä voinut olla puuduttava ja sotkuinenkin, mutta Atkinsonilla homma on loistavasti hallussa koko kirjan ajan. Upea kirja. :)

      Poista
  5. Minäkin ahmin tätä parhaillani. Nerokasta tosiaan. Toistuvuuteen perustuva rakenne eikä kirja kuitenkaan toista itseään lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. essielina, No niinpä! Tavallaan kaikki alkaa aina alusta, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan :)

      Poista
  6. Hyvä arvio, minäkin koin kirjan juuri noin:)

    VastaaPoista