Kerstin Gier: Smaragdinvihreä
(Smaragdgrün, 2010)
Gummerus 2014, 480s.
Suom. Ilona Nykyri
Smaragdinvihreä on Rakkaus ei katso aikaa -trilogian päätösosa. Edeltävät osat ovat Rubiininpuna ja Safiirinsini, jotka molemmat ovat tarjonneet kevyttä ja helppoa viihdettä.
16-vuotias, aikamatkustusgeenin perinyt Gwendolyn Shepard on keskellä teinirakkausdraamaa ja monimutkaista salaseurakuviota. Ikivanhat aikakirjat sanelevat tarkalleen, milloin Gwendolynin tulisi matkustaa, minne ja usein myös miksi. Jotakin hämäräperäistä on tekeillä, mutta arvoituksen ratkaiseminen on vaikeaa kun ei tiedä, keneen voi luottaa - eikä sydänsuruiltaan oikein jaksaisi asiaa kaiken aikaa pohtiakaan.
Kirjasarjojen kanssa on aina sama ongelma: kun osien väliin jää tarpeeksi paljon aikaa, tapahtumia unohtaa väkisinkin eikä uuden osan alussa tahdo muistaa, kuka kukin on ja mitä tarkalleen ottaen olikaan tapahtunut. Smaragdinvihreä jatkuu tismalleen siitä, mihin edellinen osa päättyi ja minulta kestikin harmillisen kauan palauttaa mieleeni edes pääpiirteittäin edellisten kirjojen tapahtumat. Kirjan alku tuntui muutenkin vähän turhan junnaavalta, mutta kyllähän sitä toimintaa loppua kohti tuli lisää ihan riittävästi. Juonellisesti tämä kirja jätti sellaisen olon, kuin kirjailija ei olisi oikein tahtonut keksiä kunnollista loppuratkaisua. Minusta tarinaan jäi ristiriitaisuuksia ja epäkohtia, enkä voi väittää pitäneeni eräästä Gwendolyniin liittyvästä merkittävästä paljastuksesta.
Lukeminen oli vaivatonta, mutta käännös aiheutti kyllä muutaman kerran melkoista kompurointia. Ainakaan täällä meillä päin ei puhuta yöklubeista vaan yökerhoista ja Secret Servicekin voidaan kyllä kääntää ihan luontevasti salaiseksi palveluksi.
Rakkaus ei katso aikaa -sarja tuskin nousee nuortenkirjallisuuden klassikoksi, mutta minulle se on tarjonnut viihdyttävää vaihtelua lukemistoon. Kohderyhmälleen uskoisin tämän sarjan uppoavan helposti ja luulenpa, että kansikuvatkin houkuttelevat tarttumaan näihin.
Mulla on kirjasarjojen kanssa juuri tuo ongelma :)
VastaaPoistaUnohdan mitä aiemmin tapahtunut, kun en kuitenkaan lue kaikkia peräjälkeen... Tylsää.
Tämä sarja ei edes kuulu mitenkään akuutille lukulistalle.
Calendula, Sarjoja pitäisi melkein lukea vasta sitten, kun ne on kokonaan ilmestyneet - silloin ei tarvitsisi odotella jatko-osia, ellei itse halua. Odotan uutta Mifonkien matkassa-kirjaakin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, kun jännittää minkä verran muistan edellisistä osista. :)
PoistaAlku oli hyvin lupaava, mutta en itsekkään pitänyt siitä mitä Gwendolynistä paljastui lopussa. Itse taas nauroin kippurassa, kun luin mitä Charlotte oli tehnyt Cynthian juhlissa.
PoistaAnonyymi, Joo, alku lupaili vähän parempaa. Mutta ihan ok sarja tämä oli puutteistaan huolimatta :)
PoistaMinä luin nämä kaikki kolme putkeen, joten minulla ei ollut ongelmaa tapahtumien muistamisen kanssa. Mutta suomennosta vähän ihmettelin ja tosiaan tuota aivan loppua en ymmärtänyt, tuntui hieman pikakelatulta. Kokonaisuutena kuitenkin oikein leppoisa trilogia!
VastaaPoistaLinnea, Positiivisesti minäkin tätä trilogiaa muistelen: lukeminen oli helppoa ja nopeaa. Mutta ehkä näitä olisi voinut vielä pikkuisen hioa, ettei sellaisia selkeitä ristiriitaisuuksia olisi jäänyt.
Poista