Aya, The Secrets Come Out

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya, The Secrets Come Out

Drawn and Quarterly 2009, 127 + Norsunluurannikkobonus

Luin joulukuussa Aya-sarjan viimeiset osat, kun en malttanut odottaa että saisin käteeni tämän välistä jääneen kirjan. Kävi kuten aavistelinkin: The Secrets Come Out ei lumonnut aivan samalla tavalla kuin aiemmin luetut, kun tiesin jo valmiiksi mihin suuntaan kunkin hahmon elämä on menossa. Ei tämä silti missään nimessä huono lukukokemus ollut vaan silmää miellyttävä piirrostyyli ja vahva tunnelma miellyttivät kovasti.

Tässä osassa Yop Cityn naiset valmistautuvat kauneuskilpailuihin; Aya perheineen yrittää tottua ajatukseen kahdesta uudesta sisaruksesta; Moussalle selviää, mitä hänen isänsä pojastaan oikeasti ajattelee; Bintoun isä suunnittelee toisen vaimon ottamista; Adjoua haluaa saada oman elämänsä vakaalle pohjalle ja Hervé saa samaan asiaan apua Ayalta.

Paljon siis on meneillään, mutta tarina ei silti vaikuta missään vaiheessa koheltamiselta tai muuten ruuhkaiselta. Jokaiselle hahmolle on tarpeeksi tilaa, niin että kaikista kiinnostuu. Oikeastaan vähimmälle huomiolle jää Aya itse, jolla on enemmän taipumusta auttaa muita kuin itseään.

Jos Aya-sarjaa ei ole vielä tullut luettua ja sen käsiinsä saa, niin suosittelen lämpimästi lukemaan.

Aya - Love in Yop City

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya - Love in Yop City

Drawn & Quarterly 2013, 329s. + Norsunluurannikko bonus

Olen normaalisti varsin tiukkapipoinen lukemisten(kin) suhteen ja luen sarjojen kirjat aina järjestyksessä. Aya-sarjakuvien kanssa tein harvinaisen poikkeuksen, sillä sain käsiini tämän sarjan kolme viimeistä osaa sisältävän Love in Yop Cityn, enkä kerta kaikkiaan malttanut jäädä odottelemaan sitä lukematonta, kolmatta osaa.

Koska hyppäsin yhden osan yli, on vain luonnollista, että tarinassa oli minulle joitakin aukkoja. Hulivili-Moussa on tämän kirjan alussa kadoksissa, eikä kenelläkään ole hänen olinpaikastaan mitään tietoa. Herra Sissoko, Moussan isä, on palkannut yksityisetsiviä poikaansa jäljittämään, mutta Moussa on nopea liikkeissään. Monenlaisia eriskummallisia löytöjä tulee kuitenkin vastaan.

Mamadou piirittää edelleen lapsensa äitiä, Adjouaa, mutta poikaparka on niin yksinkertainen, että luottamusta herättääkseen hän tekee kerta kaikkiaan typeriä asioita ja huonoja päätöksiä.

Ayan perheessä lapsesta asti elänyt Félicité joutuu inhottavaan tilanteeseen, kun hänen biologinen isänsä kuulee tyttärensä tehneen suuren omaisuuden mainoksilla. Vaikka Félicité kuinka vannoo, ettei hänellä ole suuria rahoja, isä ei usko vaan vie hänet mukanaan syrjäiseen kylään.

Aya itse ajautuu sitäkin inhottavampaan tilanteeseen, kun biologian opettaja tarjoutuu antamaan yksityistunteja. Lääkärin ammatista haaveileva Aya ottaa tarjouksen vastaan, mutta opettaja ei olekaan kiinnostunut opettamisesta vaan tyttöjen numeroiden korottamisesta lihallisia palveluksia vastaan. Aya ei olisi Aya, ellei hän yrittäisi parhaansa mukaan saattaa irstasta miestä vastuuseen teoistaan.

Monia muitakin hahmoja seurataan, joten Norsunluurannikolla nähdään myös ihmisiä petkuttava saarnaaja, omistushaluinen äiti ja autokkorjaamon Hervé'ä liehittelevä kaunis Rita. Lisäksi välillä vilkuillaan, kuinka kampaamotöitä tekevä homo, Innocent, menestyy Ranskassa.

Kylläpä vain tarjosi hyviä lukuhetkiä tämäkin kokooma-albumi. Vaikka henkilöitä on runsaasti, kerronta etenee niin vauhdikkaasti, ettei kukaan jää mitenkään merkittävästi taka-alalle. Jännitteet pysyvät yllä, eikä lukemista meinannut malttaa keskeyttää ollenkaan. Voi olla, että kolmas osa hieman kärsii tästä että tiedän asioiden "nykytilan", mutta en jaksa harmitella sitäkään. Kyllä Ayan tarina on parhaimmillaan tällaisena isompana annoksena.

Suosittelen!

Aya, elämää Yop Cityssä

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya, elämää Yop Cityssä

(Aya de Yopougon, 2005)

Arktinen Banaani 2010. 106s.

Suom. Kirsi Kinnunen

Norsunluurannikon nuoriso viettää vauhdikasta ja vaihtelevaa elämää, aivan kuten nuoret muuallakin. Aya on kiinnostuneempi opiskelemisesta kuin pojista, vaikka ystävättäret Adjoua ja Bintou yrittävätkin parhaansa mukaan saada häntä kiinnostumaan huvittelusta. Yopougonin nuoriso kokoontuu kuhertelemaan Tuhannen tähden hotelliin, joka päivisin tunnetaan paikallisena torina. Mutta discojakin on ja niissä hetkutetaan pyllyjä kuin musiikkivideoissa ikään. Hurvittelulla on hintansa, josta on maksettava katkera hinta avioliiton muodossa.

Elämää Yop Cityssä on kuusiosaisen Aya-sarjan ensimmäinen ja (ainakin toistaiseksi) ainoa suomennettu osa. Toivon, että loputkin osat käännettäisiin pian, sillä tätä albumia oli ilo lukea. Upeasta kuvituksesta vastaa Clément Oubrerie, joka on tyylillään tavoittanut loistavasti afrikkalaisen tunnelman ja elämänmenon. Kirjan alkutekstissä Anna Gavalda kirjoittaa "Kiitos Marguerite Abouetille hänen lapsuuden ja nuoruuden muisteloistaan", mutta en onnistunut löytämään vahvistusta sille, että kyseessä olisi missään määrin Abouetin omaelämäkerrallinen teos.

Hieno sarjakuva, jolle jään nyt odottelemaan jatkoa.