Deenie

Judy Blume: Deenie

Macmillan Children's Books 1998 (3. painos?), 156s.

Judy Blume oli yksi varhaisnuoruuteni luottokirjailijoista. Luin monen monta kertaa Tiikerisilmän ja Hetulan sekä ainakin kerran vähiten muistijälkiä jättäneen Ei maailma tähän kaadu -kirjan. Ilmeisesti tuotteliaalta kirjailijalta ei muita nuortenkirjoja ole suomennettukaan.

Deenie on ilmeisesti Yhdysvalloissa jonkinlainen klassikko tai ainakin ollut ilmestyessään todella suosittu teos, sillä siihen viitataan hämmentävän usein niin tv-sarjoissa kuin kirjoissakin. Viimeisin Deenie-maininta tuli vastaan juuri kuuntelemassani Amy Poehlerin kirjassa, mutta kirjaan viitataan myös esimerkiksi Gilmoren tytöissä.

Minulla on parhaillaan kesken pari pahasti takkuavaa kirjaa ja koska Deenie löytyy omasta hyllystä, päätin lukaista sen tässä välissä. Lukeminen oli hyvin sujuvaa ja nopeaa, tarina kun on tiivis ja siksi turhankin vauhdikkaasti etenevä.

Deenie on 13-vuotias ja äitinsä mukaan hän on perheen kaunotar, kun taas isosisko Helen se fiksu. Tyttärensä mielipidettä kysymättä äiti on päättänyt tehdä Deeniestä mallin ja viikonloppuisin kuljetaankin ahkerasti koekuvauksissa. Vaikka Deenien kasvoja kehutaan paljon, hänen ryhtinsä saa moitteita. Vasta liikunnanopettaja huomaa, että kyseessä on jotain vakavampaa kuin teineille ominainen röhnöttäminen ja hän passittaa Deenien terveydenhoitajan puheille. Pian Deenie saa skolioosidiagnoosin ja hänellä on edessään neljä vuotta kankean ja ankean näköisen selkätuen kanssa. Äitiä tyrmistyttää enemmän mallin uran lykkääntyminen kuin tyttären selkärangan tila, mutta perheen isällä sentään on kaiken aikaa jalat maassa.

Kirjan aihe on sellainen, josta olisi helposti saanut moniulotteisen ja puhuttelevamman. Hiukan yli 150 sivua on kuitenkin niin pieni tila, että mutkia on vedelty suoriksi melko surutta. Deenien ystävät ja muutkin koulukaverit suhtautuvat selkätukeen epäuskottavan luontevasti, eikä siitä suuremmin kysellä. Toisin kuin koulun erityisluokkaa käyvät oppilaat, Deenietä ei edes meinata sulkea "tavallisten" porukoiden ulkopuolelle. Tietysti 13-vuotiasta tyttöä kiinnostavat myös pojat ja totta kai Deenie sattuu ihastumaan siihen kutakuinkin ainoaan teinipoikaan, jota ei lainkaan häiritse tyttöystävän massiivinen selkätuki. (En tiedä, mikä Milwaukee brace on suomeksi, mutta kuvahaun perusteella käy selväksi, ettei kyseessä ole mikään hienovarainen ja huomaamaton hökötys.)

Blume on halunnut ottaa kirjansa yhdeksi teemaksi myös seksuaalisuuden ja masturbaation. Muuten niin luontevassa tekstissä kömpelö masturbaatiokuvaus töksähtää kuin potkukelkka sulaan asfalttiin.

"I have this special place and when I rub it I get a very nice feeling. I don't know if anyone else has it but when I have trouble falling asleep, touching my special place helps a lot."

Ehkä vika on vain minussa, mutta minusta yllä oleva kuulostaa aivan liian sievistelevältä jopa vanhahkon nuortenkirjan ollessa kyseessä.

Kokonaisuutena Deenie on ihan ok tarina. Aiheesta olisi kyllä saanut paljon enemmänkin irti, mutta kai se on niin, että ohuet kirjat vetoavat nuoriin lukijoihin enemmän kuin sisällöllisesti monipuoliset mutta paksummat teokset.