Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki
Tammi 2011 (7. painos), 188s.
Tietouteni Hella Wuolijoesta on kovin niukkaa. Tiesin Niskavuoren naisista ja vankilatuomiosta, mutta siinäpä se oikeastaan olikin. Vankilatuomion syystäkään ei ollut kuin haalea käsitys. Enkä ollut vanki ei sinänsä valaise Wuolijoen taustoja, vaan siinä keskitytään irrallisiin kuvauksiin vankilaelämästä, muista vangeista ja vaikkapa lapsenlapsesta, Tuulista.
Etukäteen "pelkäämäni" poliittista paatosta ja itsesäälin täyttämää vankilatuomion ruotimista ei vastaan tullut. Välillä piti oikein erikseen muistuttaa itselleen, että tätä on tosiaan kirjoitettu vankeudessa. Kirjan kauneimpia ja tunteikkaimpia ovat kuitenkin ne tekstit, joissa kuvataan vapautumishetkeä ja myöhemmin ensimmäisiä hetkiä omassa kodissa, oman peilikuvan näkemistä puolen toista vuoden tauon jälkeen.
Näiden lyhyiden tekstien kieli on miellyttävää ja onnistuneella tavalla toisteista. Wuolijoki tekee tarkkoja havaintoja muista naisvangeista, joista suurin osa on tuomittu sikiönlähdettämisestä tai varkauksista.
Enkä ollut vanki oli miellyttävä yllätys. Olin varautunut katkeraan ja kuivakkaan tekstiin, mutta tämäpäs onkin monella tapaa kaunis kirja.
Olen katsonut elokuvan pari kertaa ja maanpetoksestahan se rouva oli tuomiolla. Vankila-aikojen jälkeen rouva toimi mm. Ylen pääjohtajana. Iso harppaus pohjalle ja sieltä arvostetulle paikalle. Hella Wuolijoki oli muuten ahkera kirjailija.
VastaaPoistaMai, vietinkin tovin internetissä etsimässä lisätietoja Wuolijoen elämästä ennen ja jälkeen vankilatuomion. Ihailtavan monenlaista hän ehti elämänsä aikana tehdä.
PoistaNuorena tykkäsin lukea elämäkertoja ja luin useita kirjoja Hella Vuolijoen muistelmia, jotka minusta olivat vallan mielenkiintoisia! Taisivat olla hänen koulu- ja opiskeluajoista, muutosta Suomeen. Vankila-aikoja en muista olleen joukossa. En tiedä, mistä tuli innoitus niihin, siinä iässä, sillä politiikka ei minua kiinnostanut ollenkaan!
VastaaPoistaPaula, No jos tämän kirjan perusteella voi lähteä arvailemaan kiinnostuksen syitä, niin onhan Wuolijoen kirjoitustapa hyvin kaunokirjallinen. Eikä ainakaan tässä osassa se politikointi pääse oikein minkäänlaiseen rooliin, joten ehkäpä se jää taustalle muissakin muistelmissa. :)
PoistaOnpa kiva lukea tästä. Ajattelin lukea tämän vuoden viimeiseen elämäkertahaasteen minihaasteeseen, vaikuttaa lupaavalra ainakin tekstisi perusteella!
VastaaPoista