 |
| Laura Lindstedt: Oneiron Teos 2016, 432s. |
Tässä sitä ollaan.
Vaikka kuinka yritin sinnitellä ja pinnistellä, en kerta kaikkiaan saanut otetta Finlandia-palkitusta Oneironista, vaan nyppäsin kuukausitolkulla paikallaan nököttäneen kirjanmerkin pois kirjan välistä ja luovutin lopullisesti.
Laura Lindstedtin kirjaa on kehuttu valtavan paljon, kaikkialla. Osasin kyllä varautua siihen, ettei tarina etene suorinta mahdollista reittiä eikä kieli ole helpointa mahdollista. Osasin odottaa sitäkin, että en välttämättä rakastuisi kirjaan heti ensi sivuilla.
Mutta sitä en odottanut, että vielä sivulla 199 minulle olisi likipitäen täysi mysteeri, mistä kirja oikein kertoo. Ilman ennakkotietoja en olisi kyllä tajunnut sitäkään vähää. Tiedän, että kirja kertoo seitsemästä naisesta, jotka kohtaavat toisensa kuoleman jälkeisessä tilassa. Naiset eivät tunne toisiaan entuudestaan, ovathan he kotoisin maapallon eri puolilta.
Lukeminen oli minulle todella vaikeaa. Lindstedtin käyttämä kieli tuntui häiritsevän laskelmoidulla tavalla erikoiselta. Häiriinnyin heti kirjan alkukohtauksesta ja häkellyin, kun myöhemmin yhden naisen kakkaa piti ihmetellä ihan mahdottomalla intensiteetillä. Ihan kummallinen kirja, jonka lukeminen muistutti unta: jotain tapahtui koko ajan, mutta en osaa sanoa kenelle, missä ja miksi. Enkä oikeastaan edes välitä.
Olen pettynyt paitsi kirjaan, myös itseeni: miksi en tajua tätä?
Et ole Maija ainoa pettynyt. Minusta kirjassa oli työläästi tehdyn maku. Luin loppuun, koska ajattelin, että jotain sellaista pitää tulla, mikä selittää palkituksi tulemisen. Olin pitänyt saman tekijän kirjasta Sakset, joka on ehjä kokonaisuus ja odotin, että tämä jatkaisi samaa linjaa.
VastaaPoistaMarjatta, Minä en tosiaan saanut sinniteltyä kirjaa loppuun asti. Tuo työläästi tehdyn maku kuvastaa kyllä minunkin kokemustani kirjasta. :/
PoistaKaikkiin kirjoihin ei saa minkäänlaista otetta, ne lipuvat vain ohitse. Tehtyäni lyhyen katselmuksen kyseiseen teokseen, jätän sen väliin. Luen sellaisia kirjoja joita on mielekästä lukea, joista saa niitä lukuelämyksiä.
VastaaPoistaAnonyymi, Tämä kirja todellakin lipui ohitseni. Minä kyllä kuvittelin, että tämä tarjoaisi huikean lukuelämyksen, sellaisen jonka saadakseen täytyy nähdä vähän vaivaa. Mutta väärin arvioin.
PoistaEn ole tutustunut vielä. Kiinnostaa, mutta epäilyttääkin koska tässä saattaa hyvinkin olla sellaisia piirteitä joista en erityisemmin pidä, ja sun kokemuksesi viittaa myös siihen suuntaan. Varmaan jossain vaiheessa kokeilen. :)
VastaaPoistaSatu, Onnea matkaan! :)
PoistaLindstedtin kirjassa oli paljon hienoa, hyvin tehty, mutta minulle kaikkea vuolaasti liikaa. Mikään suosikkini tuo ei ollut, en jättänyt kirjaa edes itselleni.
VastaaPoistaUlla, Oneironin kohdalla en voi edes väittää tunnistavani kirjan hienouksia. En kerta kaikkiaan tajunnut mitään. Blääh.
PoistaTiedätkö, sinnikkäästi tarvoin kirjan loppuun. Pidin lopusta! Kaikkea oli kuitenkin minulle liikaa.
PoistaUlla, Olen iloinen puolestasi! Joskus se sinnittely palkitaan: mulle kävi juuri samoin Irvingin uusimman kanssa. :)
PoistaMaija, no voi...Minulle kävi nyt samoin suosikkikirjalijani Irvingin uusimman kanssa: Kaikkea oli liikaa. Luin 2/3 ja olin ihan puhki, joten päätin armahtaa itseni.
VastaaPoistaTiesin heti lukiessani, että Oneiron on takuulla monelle hiemna haastava. Minulla auttoi paljon se, että olen niin kiinnostunut juutalaisuudesta ja sitten siinä oli ripaus Salzburgiakin ja lopulta naishahmot alkoivat maistua todella kiinnostavilta. Alku oli vaikea, mutta sitten tuli flow...
<3
Leena, Tuskailen juuri itsekin uusimman Irvingin kanssa! :( En ole järin ihastunut siihen "nykyhetkessä" kulkevaan tarinaan. Juan Diegon lapsuuteen sijoittuvat osuudet sen sijaan tuntuvat olevan taattua Irvingiä. Olen lukenut vasta pari sataa sivua, mutta oli pakko ottaa toinen kirja luettavaksi välissä, ettei sinni lopu Ihmeiden tienkin kanssa kesken.
PoistaMinulle Oneiron oli lievästi sanoen haastava :D
Ehkä ylipäätään nautin enemmän kirjoista, joissa flow on helpommin tavoitettavissa. Tämmöinen työläys ei virkistä.
Se lapsuus olisikin ollut kiinnostavaa luettavaa, mutta Irving ei tyydy siihen. Kun aloin lukea kirjaa, olin varma, että nyt Irving on palannut kultaisiin vuosiinsa, mutta mitä vielä! Minä sinnittelin puoleen väliin ja olin niin puhki, että R. jo puuttui asiaan ja sanoi: "Jätä se!" Tarvitsinko siihen kehoituksen? Kyllä, sillä kyseessä kuitenkin niin monen loistavan kirjan kirjoittaja, joista sekä minä että miehnei olemme molemmat nauttineet isosti.
PoistaArvasin, että Oneiron on monelle haastava eikä vähiten tuon kuvatun 'välitilan' takia.
Sanotaan välillä, että pitää mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mutta miksi ihmeessä? Nytkin on satavarma, etten ehdi elämässäni lukemaan kaikkia kirjoja, jotka haluaisn lukea.
<3
Intuitioni on varoitellut tästä kirjasta ja oli vissiin oikeassa niin kuin yleensä. Tämä kirja ei oikein ole alkanut edes kiinnostaa minua missään mielessä, vaikka olen siitä lukenut sekä blogeista että muualta. Onneksi ei ole pakko lukea. Hieman pelkään, että appi on ostanut tuon kirjan minulle vaikka erikseen kielsin ostamasta. :D
VastaaPoistaTämä kommentti voisi olla omani - ilman appi-osuutta. ;)
PoistaElegia ja Kia, Intuitioon kannattaa kyllä luottaa. Mulla se ei kyllä aina toimi, mikä juuri tuli todistettua :D
PoistaOneiron on hienointa suomalaista kirjallisuutta aikoihin, mutta ei ongelmaton. Pitäisi lukea uudestaan, niin voisi lausua vahvemmalla äänellä.
VastaaPoistaOmppu, No melko lailla tällä olettamalla aloin kirjaa lukea! Mutta ilmeisesti minä en todellakaan ole hienointa suomalaista lukijakuntaa, kun kaikki meni niin vauhdilla yli hilseen :D
PoistaSaapas nähdä miten minun käy. Kirjaston varausjonossa on vielä reilut 20 ennen mua, että ehkäpä tässä kohta pian saan kirjan käsiini ;)
VastaaPoistaHeidi P, jään mielenkiinnolla kuulostelemaan tunnelmiasi.
PoistaVaikka minulle tämä oli lähes täydellinen kirja, niin ymmärrän hyvin, että monelle tämä ei sitä ole ollut. Kirja ei ole helppo, se on paikoin todella outo, vähän jaaritteleva, epätasapainoinen ja jos imuun ei pääse, niin tuskainen on lukijan taival :D Mutta itse pääsin, löysin tästä tärkeitä teemoja ja sellaista ihanaa outoutta. Mutta niin vaan me lukijat olemme erilaisia :)
VastaaPoistaKatri, Kyllä, erilaisia ollaan :)
PoistaTunnistin hyvin kirjan outouden ja jaarittelevuuden :D