Poika / Yksinlentoon

Roald Dahl: Poika / Yksinlentoon
(Boy, 1984 / Going Solo, 1986)
Avain 2004, 468s.
Suom. Seppo Sipilä

Takkuilen parhaillaan erään kovasti odottamani uutuuskirjan kanssa. Oli pakko ottaa aikalisä ja nappasin hyllystä Roald Dahlin "tuplamuistelmat".

Poika sisältää muistoja aina vuoteen 1936 asti, eli siihen saakka kun Dahl parikymppisenä nuorena liikemiehenä saa kovasti toivomansa siirron Afrikkaan. Yksinlentoon taas kertaa Afrikassa vietettyä aikaa sekä Dahlin sotilasuraa hävittäjälentäjänä toisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisen osan ahmaisin päivässä. Dahlin kerronta on muistelmissakin vetävää ja rentoa, jutut (enimmäkseen) kerta kaikkiaan hulvattomia. Esimerkiksi ystävän lääkäri-isän pähkähullut lakritsinvastaiset puheet olisivat aivan hyvin voineet päätyä sellaisenaan johonkin Dahlin lastenkirjoista. Tuo lääkäri oli kertonut pojalleen, että lakritsi tehdään rotan verestä. Olipa hän jopa seikkaperäisesti kuvannut lakritsin valmistusprosessin keittämisestä rottamuusin valmistamiseen, liiskaamiseen ja leikkaamiseen. Hänen mukaansa lakritsin syömisestä saa rottakuumeen, joka muuttaa hampaat "hyvin teräviksi ja neulamaisiksi", isä oli vastannut. "Ja lyhyt hännäntynkä kasvaa selkääsi aivan takapuolesi yle. Rottakuumeeseen ei ole parannuskeinoa. Minunhan se pitäisi tietää. Minä olen lääkäri."

Roald Dahlin lapsuudenperhe ei ollut perinteinen ydinperhe. Roaldin ollessa kolmevuotias, hänen vanhempiensa ensimmäinen yhteinen lapsi kuoli umpisuolentulehdukseen. Vain viikkoja myöhemmin menehtyi myös perheen isä, keuhkokuumeeseen. Roaldin äidillä oli yksin huolehdittavanaan viisi lasta: kolme omaa (+ neljäs syntymässä parin kuukauden kuluttua) ja kaksi lasta miehensä ensimmäisestä avioliitosta. Sen sijaan, että nuori leski olisi pakannut tavaransa ja lapset laivaan ja muuttanut takaisin kotikonnuilleen Norjaan, topakka nainen päätti selvitä elämästä Walesissa. Edesmenneen miehensä toivomuksen mukaan Sofia halusi taata lapsilleen englantilaisen koulutuksen.

Oho, meinasipa lipsahtaa täydelliseksi referoinniksi tämä blogiteksti. Poika on tosiaan ihastuttavan lämminhenkinen, vaikka englantilaisten sisäoppilaitosten käytännöt - etenkin jatkuvine piiskaamisrangaistuksineen - eivät mitenkään lempeitä olekaan. (Tai siis eivät olleet ainakaan Roald Dahlin aikoina...)

Yksinlentoon on sekin mielenkiintoinen, mutta lienee ihan luonnollista etteivät sotavuosien ja taisteluiden kuvaukset ole ihan niitä leppoisimpia mahdollisia luettavia. Dahl lähtee kouluttautumaan lentäjäksi vapaaehtoisena ja pursuaa intoa vielä oikeissa taisteluissakin. Vaikka nämä sotajutut eivät niin mukaansatempaavia olleetkaan, oli ihan mielenkiintoista lukea, millaisena toinen maailmansota näyttäytyi Kreikassa, Libyassa ja Syyriassa.

Tämän jälkimmäisen osuuden alku oli kuitenkin hyvin vetävä. Dahl lähtee tosiaan parikymppisenä Shellin työntekijänä kolmen vuoden komennukselle Tansaniaan. Ite työstään Dahl ei liiemmin kertoile, mutta Afrikan luonnosta sitäkin runsaammin ja haltioituneemmin.

Suosittelen tätä kirja(kaksikko)a todella lämpimästi. Minä nautin lukemisesta kovasti ja opin samalla paljon yhden suosikkikirjailijani elämästä. Äärimmäisen mielelläni lukisin myös Dahlin sodanjälkeisistä vuosista, oman perheen perustamisesta ja siitä, kuinka hän ryhtyi kirjailijaksi.