Poika nimeltä Joulu

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu
(A Boy Called Christmas, 2015)
Aula & CO 2016, 267s.
Suom. Sarianna Silvonen
Kuvitus: Chris Mould

Poika nimeltä Joulu oli tarkoitus lukea ja tuoda blogiin jo ennen joulua. Ensin näyttikin oikein hyvältä: kirja oli juuri niin koukuttava ja puoleensavetävä kuin odotinkin ja lukutahti oli mitä esimerkillisin. Mutta sitten vanhin lapsi sairastui aika hurjaan vesirokkoon ja nuorimmainenkin vietti pari päivää kuumeessa ja lukemiseen tuli harmillinen tauko.

Poika nimeltä Joulu on tietenkin kertomus Joulupukista. Joulupäivänä syntynyt Nikolas on puunhakkaajan ja hänen edesmenneen vaimonsa ainoa lapsi. Nikolaksella ei ole muuta omaa kuin isän tekemä reki ja äidin kaivertama naurisnukke. Suurien rahojen toivossa Nikolaksen isä lähtee muutaman miehen kanssa etsimään Tonttuvaaraa ja Nikolas jää ankean ja ilkeän Charlotta-tädin komenneltavaksi. Charlotta-täti on kuitenkin niin kamala, että lopulta Nikolas saa tarpeekseen ja lähtee etsimään isäänsä. Matkan haasteista huolimatta Nikolas löytää kuin löytääkin tiensä Tonttuvaaraan, joka ei kuitenkaan ole se hilpeä ilon ja riemun tyyssija, jollaiseksi isä sen aina kuvaili.

Tarina sijoittuu noin 300 vuoden takaiseen Suomeen, mikä on hauska lisä muutenkin vinkeään tarinaan. Haigin tarina on odottamaton sekoitus seikkailua, lämpöä, lempeyttä, surua, viisautta ja päiden räjäittelyä rakastavia Totuuskeijuja. Suomikuvaus ei ehkä ole historiallisesti (tai maantieteellisestikään) paikkansa pitävää, mutta sellaisten seikkojen ei kannata antaa häiritä. Pidimme lasten kanssa kovasti siitä, että vaikka tarinassa on surullisia käänteitä, niissä ei jääty vellomaan eikä tunnelma siten päässyt missään vaiheessa hirveän ahdistavaksi. Riemastuimme valtavasti siitä yllättävästä tapauksesta, kun Nikolas joutuu itsepuolustukseksi räjäyttämään erään peikon pään. Hirnuimme kilpaa toisiamme epäuskoisesti toljotellen. Se oli mahtavaa!

Chris Mouldin kuvitus ansaitsee erityismaininnan. Mouldin kynänjälki on pehmeää ja persoonallista, eivätkä nämä mustavalkokuvat kaipaa värejä ollenkaan.

Poika nimeltä Joulu on hauska kirja, josta voisi kuvitella tulevan jouluperinne samaan tapaan kuin tietyistä elokuvista.