Cardboard

Doug TenNapel: Cardboard
Graphix 2012, 283s.

Camin isä yrittää epätoivoisesti löytää töitä, mutta edes ammattitaitoiselle kirvesmiehelle ei ole mitään tarjolla. Isä haluaisi antaa pojalleen jotain hienoa syntymäpäivälahjaksi, mutta rahaa on vain muutaman kolikon verran. Isä kohtaa kuitenkin erikoisen kauppamiehen, joka vakuuttaa hänet siitä, että tyhjä erikoispahvilaatikko on ehdottomasti parasta, mitä pojalle voi antaa. Niinpä Cam saa suuren laatikon, josta isä ja poika yhdessä askartelevat nyrkkeilijän. Kuinka ollakaan, yöllä nyrkkeilijä herää eloon. Pahvi on oikeaa taikamateriaalia ja tuota pikaa Cam askartelee lisää pahvihahmoja. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin naapurin ylimielinen hyypiö-poika Marcus, joka varastaa Camin isän rakentaman pahviautomaatin ja ryhtyy tehtailemaan toinen toistaan suurempia ja ilkeämpiä olioita, jotka eivät olekaan niin helposti ohjailtavissa, kuin Marcus kuvitteli.

Cardboard on idealtaan ja juoneltaan sopivasti jännittävä ja vauhdikas. Piirrosjälki on varmaa ja värityskin toteutettu laadukkaasti. Lapsena rakastin kuvitella, että öisin lelut heräävät eloon ja puuhaavat omiaan, joten tällainen sarjakuva olisi varmasti ollut mieluinen. Minulle tosin jäi epäselväksi, mikä mies se pahvilaatikon myynyt kauppias lopulta oli, mutta mitäpä tuosta.

Cardboard ei ole aivan täydellinen seikkailu, mutta oivallinen ja hyvin toteutettu sarjakuva joka tapauksessa.