Y: The Last Man

Brian K. Vaughan: Y The Last Man, Books one - five
Vertigo 2008-2006
Pencillers: Pia Guerra, Goran Parlov & Paul Chadwick

Joulupukki lelli minua monilla sarjakuvalahjoilla. Yhdestä paketista sain Brian K. Vaughanin käsikirjoittaman Y: The Last Man -sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa. Kuten Saga, tämäkin on alunperin ilmestynyt lyhkäisinä sarjakuvalehtinä ja näistä löytyy monenlaisia kokoelmia. No, joka tapauksessa joulupukki toi kaksi ensimmäistä nidettä ja kun niihin niin suuresti ihastuin, pukin apulainen ilmoitti että saan jälkitoimituksena loputkin osat.

Y: The Last Man on tarina maapallon viimeisestä miehestä. Tuntemattomasta syystä kaikki maapallon Y-kromosomilliset nisäkkäät kuolevat samalla hetkellä. Kaikki paitsi Yorick Brown ja hänen miespuolinen apinansa Ampersand. Runsaasti naisiakin kuolee miesten mukana muun muassa lentokoneonnettomuuksissa, eikä yhteiskunta - tai oikein mikään muukaan - pysy ruodussa. Kaikkialla vallitsee kaaos ja paniikki. Yorick lähtee New Yorkin asunnostaan kohti Washingtonia, kongressiedustaja-äitinsä luokse. Matka on pitkä, mutta vielä pidemmäksi sen tekee se, että matka on tehtävä pääasiassa jalan. Yorickin on tietenkin kaiken aikaa salattava sukupuolensa, sillä eivät kaikki naiset kaipaa miehiä maailmaansa. Monen mutkan kautta Yorick ja häntä suojelemaan määrätty Agentti 355 tutustuvat tohtori Manniin ja yhdessä tämä kolmikko yrittää selvittää, miksi Yorick on yhä elossa ja mikä muut miehet tappoi. Yorick itse tosin on kiinnostuneempi pääsemään Australiaan, missä hänen tyttöystävänsä oli katastrofin tapahtumahetkellä.

Tarinasta ei puutu käänteitä, vastoinkäymisiä, vauhtia tai edes sotilaita, astronautteja, vakoilijoita ja ninjoja. Ah, ja Amazoneja, jotka ovat silponeet toisen rintansa irti osoitukseksi... no jostakin ylevästä ja miehiä väheksyvästä syystä. Vaikka juonikuvioita tuntuu olevan hurjat määrät ja niiden yhteen punoutumista piti odotella jonkin aikaa, kokonaisuus on kuitenkin lähes täydellinen. Sanon lähes, koska aivan tarinan loppupäässä osa loppuratkaisuista tuntui vääriltä. Piirrosjälki on tasokasta ja siellä täällä ehokeinona käytetyt erilaiset piirrostyylit toimivat loistavasti. Ajallisesti tarina kestää vuosia, mutta näin melko pötköön luettuna minä en ainakaan olisi sitä tajunnut, elleivät hahmot olisi ajan kulumisesta useaan otteeseen puhuneet.

Vähän jupisutti, mutta enemmän hämmästytti, tämä yhteen kirjaan liimattu varashälytin! Onneksi se oli läntätty tuolla lailla ison kuvan päälle, eikä peittämään puhekuplaa.

Sarjakuvia siis luen edelleen. Jostakin syystä en ole päässyt alkua pidemmälle kuin yhden romaanin tapauksessa ja luulen, että sekin jää lopulta kesken. Eli paha lukujumi vaivaa, ja turhauttaa, mutta kyllä se taas jossain vaiheessa ohi menee.