 |
| Jessie Burton: Nukkekaappi (The Miniaturist, 2014) Otava 2016, 431s. Suom. Markku Päkkilä |
Voihan myyntilause!
Jessie Burtonin Nukkekaapin takakannessa lukee suurin kirjaimin, että Ahmittava lukuromaani rakkaudesta ja petoksesta. Kirja oli jo valmiiksi lukulistallani, mutta otin sen lukuun välittömästi edellämainitun lauseen vuoksi, koska luonnollisesti ajattelin ahmittavan lukuromaanin olevan tismalleen sitä mitä lukujumin korjaamiseen tarvitaan.
Nella muuttaa tuoreen aviomiehensä kotiin, jossa vastaanotto ei ole lainkaan sellainen kuin hän etukäteen kuvitteli. Vastassa ei ole aviomiestä eli kauppias Johannes Brandtia, eikä oikein ketään muutakaan. Hieman kolkon talon muut asukkaat ovat Johanneksen sisar Marin, pidäkkeettömästi käyttäytyvä Cornelia-piika sekä tummaihoinen miespalvelija Otto. Kun aviomies viimein suvaitsee saapua kotiinsa, hänellä on Nellalle häälahja: loistokas nukkekaappi, joka on kuin heidän yhteisen kotinsa minikokoinen kaksoisolento. Nella tilaa nukkekaappiinsa muutamia miniatyyritavaroita, mutta miniatyristi lähettää myös sellaisia asioita, joita Nella ei ole pyytänyt.
Ja sitten tarinan pitäisikin jo olla kovasti koukuttava ja salaperäinen ja mitä kaikkea. No ei ole! Vielä pari sataa sivua luettuani odottelin kovasti tarinan muuttumista ahmittavaksi, mutta niin ei tapahtunut missään vaiheessa. En tiedä oliko suurin haaste tarinan sijoittuminen minulle hyvin vieraaseen aikakauteen ja paikkaan (1600-luvun Amsterdamiin) vai "vain" se tarinan kiinnostamattomuus. Jossain vaiheessa lukeminen muuttui lähinnä puuduttavaksi sivujen kääntelyksi. Halusin kovasti löytää tarinasta hyviä puolia, viehättyä henkilöistä ja heidän asuinympäristöstään. En vain onnistunut. Nellyn saamat miniatyyrit eivät herättäneet minussa mainittavia jännityksen väreitä ja lopulta koko miniatyyrihomma tuntui oudon turhalta. Nelly on hahmona vähän sellainen väliinputoaja, jolta ei löydy puhtia eikä asennetta sen vertaa, että hänestä tulisi kiinnostava.
Nukkekaappi on dramaattinen tarina, joka ei vie mukanaan eikä pahemmin kosketa tunnetasollakaan.
Maija, minua muut paikat ja aikakaudet kiinnostavat nykyisyyttä ja olevaa enemmän, joten pidin tästä. Vain Nella on hieman tai paljon epäuskottava, sillä kuka tuonikäinen noin vain selviää ja vahvistuu noin nopeasti siitä mitä tapahtuu.
VastaaPoistaLukuviikkoni tälle oli otollinen eli vuoden ensimmäinen hidas viikko, joka yleensä on omistettu mieleiselle kirjalle, siitä riippumatta, milloin on teoksen julkaisupäivä.
Minusta tämä oli hyvä kuvaus Janten laista (Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä). Ja rangaistuksesta, joka seuraa lakia rikkovaa.
<3
Hui! Odotan kovasti tämän lukemista, toivottavasti en pety.
VastaaPoistaTämä oli kyllä ahmittava kirja <3
VastaaPoistaMinusta tämä oli kyllä ahmittava, mutta muuten aika keskinkertainen romaani. Odotin kyllä jotain enemmän - siis ihan lukuromaanitasolla. Ehkä jotain sellaista kuin Kolmannessatoista kertomuksessa. Vaikea selittää, mutta se jokin jäi nyt uupumaan.
VastaaPoistaAjattelin lukea tämän joskus kun kaipaan lukuromaania. Toivottavasti en joudu pettymään. :)
VastaaPoistaTiia
Minulla tämä toimi lukujumiin, olin jättänyt monta kirjaa kesken, mutta tämä vei mukanaan. Aivan täydellinen teos ei toki ollut. Odotin, että Nukkekaappi ja miniatyristi-juonne olisi päätynyt johonkin hienompaan lopputulokseen. Nyt langanpäät jäivät solmimatta yhteen.
VastaaPoista