 |
| Kaisa Haatanen & Sanna-Mari Hovi: Monarkian muruset Johnny Kniga 2018, 398s. |
Minun oli tarkoitus aloittaa tämä postaus kertomalla siitä, miten kiinnostunut olen kuninkaallisista. Sitten tajusin, että en ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut (etenkään nyky-)kuninkaallisista, vaikka olenkin muutamat häät melkein alusta loppuun katsonut ja tietysti uutisia lueskellut. En minä silti epäkiinnostunutkaan ole, joten Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin pieni mutta paksu tietokirja oli melko itsestäänselvästi lukulistallani.
Monarkian muruset pitää sisällään ihan älyttömän määrän tietoa. Vaikka kuinka koitin keskittyä, menin aivan iloisesti sekaisin ristiinnaineiden kuninkaallisten sukupuiden oksistoissa, joissa anoppi voi olla myös serkku tai jotakin vastaavaa.
Tiesittekö muuten, että Liechtenstein on yksi maailman merkittävimpiä tekohampaiden valmistajia? Minä en.
Haatanen ja Hovi kirjoittavat humoristisesti, mutta kaikesta näkyy, että kuninkaallistietoutta (ja erikoisia kuninkaallisia muistoesineitä) heiltä löytyy. Siellä täällä marginaaleissa on tekijöiden kommentteja muutenkin letkeää tekstiä elävöittämässä.
Enimmäkseen nautin sekä kirjan sisällöstä, taitosta ja asenteesta, mutta yksi suuri miinus on pakko mainita. Pidän ylipäätään toisten ulkonäön arvostelua aika turhana (vaikka ymmärrän hyvin, että joskus esimerkiksi joku hattu voi olla sellainen, että on aika mahdotonta pitää suutaan kiinni), mutta erityisen mautonta on mennä arvostelemaan alaikäisten ulkomuotoa. Eräästä nyt teini-ikäisestä kruununprinsessasta esimerkiksi todetaan, että hän "näyttää perineen enempikin isänsä ulkonäköä, mutta onneksi vuodet voivat vielä tehdä tehtävänsä." Ja ikään kuin tämä ei riittäisi lisätään marginaalissa, että "Tyttöset puettiin pitkään samanlaisiin - tyttömäisiin - asuihin. Se ei ollut kruununprinsessan kannalta erityisen hyvä juttu."
Paria tällaista asiatonta kommenttia lukuunottamatta kirja on kuitenkin erittäin positiivisella asenteella kirjoitettu. Tekstiä täydennetään lukuisin kuvin ja siellä täällä on tehty myös hauskoja listauksia esimerkiksi kuninkaallisista tehdyistä elokuvista, kuninkaallisista anopeista ja prinssi Philipin suustaan päästämistä sammakoista.
Kaiken kaikkiaan valaisevaa luettavaa varsinkin kaltaiselleni kuninkaallismaallikolle, joka tietää aiheesta entuudestaan vain vähän.
Just äsken luin Karjalaisesta arvion tästä kirjasta ja mietin, että olisi kyllä mielenkiintoista lukea tämä kirja. Englannin opettajana olen kiinnostunut erityisesti Englannin kuninkaallisista ja kovasti odotan tulevaa häätapahtumaa.
VastaaPoistaAnneli, Vähän minäkin odotan niitä Harryn häitä :) Sellainen ennakkokutina on, että niissä saattaisi olla hivenen vapautuneempi tunnelma kuin Williamin kohdalla.
PoistaTämä meneekin lukulistalle. Juuri vähän aikaa sitten luin Kuninkaallisia rakkaustarinoita -kirjan (Gill Paul, Tammi 2016). Siinä oli sopivissa määrin hestoriallisia kertomuksia ja viime vuosikymmenten kuninkaallisten rakkaustarinoita. Itselläkään ei ole mitään hirveitä hinkuja seurata kuninkaallisia nykyjään, mutta muutamat kuningashuoneet on entuudestaan tuttuja juurikin ahmimieni historiakirjojen sivuilta. Enkä yhtään ihmettele, jos pää menee vähän pyörälle, kun yrittää pysyä sukupuissa mukana.... :)
VastaaPoistaEmmi, Mulla oli tuo rakkaustarina-kirja lainassa kirjastosta, mutta siinä oli tosi pieni fontti! Ehkä nyt kesällä olisi tarpeeksi valoisaa ja näkisin lukea sen :D
Poista