Replica. Sensored Reality 3

 

Anders Vacklin & Aki Parhamaa:
Replica
Tammi 2020, 457s.

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -sarja on tullut päätökseensä. Replica on täynnä toimintaa ja jännitystä, pelillisyyskin kukoistaa.

Replica sijoittuu Marsiin, jonne on rakennettu useita maapallolta tuttuja paikkoja. Kaikkialla on kuitenkin lisättyä todellisuutta ja Marsista löytyy lukuisia suuria peliareenoitakin. Minako "Bug" Takeda ottaa osaa aurinkokunnan hurjimpaan ammattilaispeliin, jonka voittajalle on luvassa maineen ja kunnian lisäksi roppakaupalla krediittejä. Asiat eivät tietenkään etene aivan suoraviivaisesti, sillä Bug haluaisi kuumeisesti löytää ja pelastaa äitinsä sekä paljastaa Eve Regon petolliset juonittelut. Sitten on vielä Jaden isä sekä Jade itse, Alvar ja Cosmo.

Tälläkin kertaa nautin ehkä eniten pelikuvauksista. Ammattilaispeli sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja sitä oli kiinnostava seurata. En tiedä voiko tämän kirjan kohdalla puhua pelien ohella reaalimaailmasta, kun kyse on kuitenkin utopiasta, mutta puhun nyt kuitenkin. Niin, reaalimaailmassa oli välillä vireillä vähän turhankin monta sotkua ja juonentynkää, mutta ainakaan lukija ei ehdi puutua tapahtumien puutteeseen.

Replica on mainio päätös trilogialle, joka yhdistää upealla tavalla pelit ja kirjallisuuden.

Glitch. Sensored Reality 2

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa:
Glitch. Sensored Reality 2
Tammi 2019, 399s.

Minako on monin tavoin hukassa. Hänen äitinsä on kadonnut, eikä ennen niin rakas peliharrastus houkuttele tai edes tunnu turvalliselta. Minako pääsee kuitenkin oppilaaksi videopeliakatemiaan, joten pelien pariin on palattava. Edessä on viikinkiaiheinen peli, jolla testataan oppilaiden kykyjä. Mutta onko pelillä jokin muukin tarkoitus?

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan yhteistyössä kirjoittama Glitch on Sensored Reality -trilogian toinen osa. Kolmas osa, Replica, ilmestyy toukokuussa. Glitch alkaa vähän hitaasti ja kirja jäikin minulla pariksi kuukaudeksi yöpöydälle. Mutta toisella yrittämällä tarina veikin harvinaisen tehokkaasti mukanaan ja luin koko kirjan parissa päivässä. Pelikohtaukset ovat todella vauhdikkaita ja kiinnostavia, melkein liiankin, sillä Minakon reaalimaailman puuhailut tuntuivat välillä suorastaan epäkiinnostavilta.

Kerronta on enimmäkseen sulavaa, mutta muutama töksähdys - joko ajatus- tai kirjoitusvirhe - aiheutti pieniä kompurointeja lukemiseen. Keskityin niin kovasti The Last Viking King -pelikuvauksiin, että Minakon ihmissuhdekuviot eivät näköjään jättäneet suuria muistijälkiä.

Trilogian päätösosa on takuulla lukulistalla. Toivottavasti tajuan lukea sen mahdollisimman tuoreeltaan, kun toisen osan tapahtumat ovat vielä suurin piirtein muistissa.

Beta, Sensored Reality 1

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta, Sensored Reality 1
Tammi 2018, 8h 27min.
Lukija: Maija Lang

Vuonna 2117 maailma ei ole enää entisellään. Vedenpinta on noussut ja Suomikin on muuttunut yhtenäisestä valtiosta muutamaksi kaupunkivaltioksi. Isänsä kuoleman jälkeen Meri-Tokiosta Helsinkiin muuttavalla 16-vuotiaalla Minakolla on monenlaisia vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön. Pelifirmassa työskentelevä äiti on kiireinen, eikä koulu kiinnosta Minakoa, jolle isä on antanut lempinimen Bug, sillä kaikkein mieluimmin hän käyttäisi kaiken aikansa pelaamiseen.

Minako valitaan vähän väkisin erään uuden pelin betatestaajaksi. Peli sijoittuu keskiaikaiseen Japaniin ja uudenlaiset pelivälineet tekevät pelaamisesta ennennäkemättömän todellisen tuntuista. Kun peli lanseerataan suurelle yleisölle, Bugin siihen mennessä hankkimat pelitaidot joutuvat todelliseen koetukseen.

Beta aloittaa Sensored Reality -trilogian, jossa Bug selvittää isänsä kohtaloa ja jossa peleillä ja peliteollisuudella on keskeinen rooli. Jollain tasolla vertasin tätä kirjaa Ernest Clinen Ready Player Oneen, josta tehty elokuva julkaistiin tänä vuonna. Vertaaminen oli paitsi tyhmää myös turhaa, sillä vaikka molemmat sijoittuvat lähitulevaisuuteen ja molemmissa pelaaminen on keskeisessä roolissa, koen näiden kuitenkin olevan kaukana toisistaan. Clinen kirjassa ammennetaan runsaasti retropeleistä ja vanhoista elokuvista, kun taas Betassa ei juuri taakse päin katsella.

En ole mikään himopelaaja, mutta muutamiin peleihin olen kuitenkin itseni koukuttanut. Edelleen tahkoan Overwatchia ja Fortnitekin on tullut tutuksi, mutta tarinavetoisia pelejä en ole pelannut aikoihin. Silti Bugin pelihimo oli helposti tunnistettavissa. Ja kuka nyt voisi vastustaa noin realistisia pelejä!

Äänikirja ei ehkä ollut kirjalle paras mahdollinen formaatti. Luulin pitkään, että Bugin nimi oli Pak, enkä ihastunut lukijan tulkintaan Bugin puhetyylistä. Fyysisen kirjan lainasin kirjastosta vanhimmalle pojalle, joka kerrankin tarttui kirjaan ilman vastalauseita ja on jopa muutaman kerran ryhtynyt lukupuuhiin ilman kehotusta!

Pidän tästä, että peleistä kirjoitetaan myös kirjoja. Pelit ja kirjathan eivät ole sellaisia, että pitäisi valita jompi kumpi, vaan voi aivan hyvin valita molemmat.

----

Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin